torstai 26. helmikuuta 2009

Kaupunki jään päällä

Jään päälle rakennetun kaupungin
tornitalot kurkottavat
tähtiin päin
mutta eräänä
kevättalven päivänä
kimalluksen sokaistessa
varomattoman jäällä kulkijan
niiden perustuksista paljastuu
murtumia.

Tarkkailemme tilannetta, ilmoittaa
talotoimen johtaja. Tarvittaessa
vahvistamme
seinien tukirakenteita.

Jään puikkoontumista
aiheuttavat auringonpilkut
El Nino -ilmiö
luonnolliset kausivaihtelut
Raamatun ennustukset
sekä tähtien asento, kirjoittaa
paikallislehden päätoimittaja
kolumnissaan Ei syytä huoleen.

Kokonaisen kaupungin siirtäminen
toiseen paikkaan
on epärealistinen
ja taloudellisesti järjetön hanke, arvioi
kaupunginhallituksen puheenjohtaja.

Kylmien ja lämpimien
päivien vaihtelu
kuuluu Suomen talveen, toteaa
kauppakamarin toimitusjohtaja.
Ei ole perusteltua
olettaa että
lämpimämmät jaksot
tulisivat
merkittävästi
yleistymään
nähtävissä
olevassa
tulevaisuudessa.

Samaa teemaa käsittelee Kuoleva jumala.

torstai 19. helmikuuta 2009

Verta linoleumilla

Huora, sanoi Amir. Äitis
on huora. Kulkee ilman huntua.
Näyttää hiuksensa kaikille
vaikka Jalo Kirja sanoo
ettei saa. Näyttäis varmaan
tissinsäkin jos
nätisti pyytäis. Se veti röökiä
nurkan takana. Se tuli koululle
jonkun äijän
kyydissä. Mun kaverit näki
kun se tuli sen autosta vaikka
ne ajoi piiloon
takaparkkiin. Mitä
sä luulet,
mitä ne puhu kahdestaan
siellä autossa
ja mitä teki? Mitä puhuu
mitä tekee
mies ja nainen kahdestaan? Varsinkaan jos
nainen ei ees
peitä hiuksiaan.

Ja missä te olitte
kun ryssät poltti maata?
Kerrostalossa Kabulissa
nukuitte yöt lakanoissa. Kävitte
vesiklosetissa.
Äitis kävi töissä vaikka se on nainen.
Opetti tyttölapsille
kemiaa ja fysiikkaa ja muita
ryssän juttuja. Niitä ei
meidän maassa tarvita
ei tytöt ainakaan.

Haluuks tietää mitä teki
mun faija
samaan aikaan kun sä väänsit paskaa
posliinipyttyyn? Se oli vuorilla.
Se ajoi ryssät maasta.
Vuosikymmenen se kesti mut
ne teki sen. Mun isä oli siellä kans.
Ei se lukeen oppinut. Ei sillä ollut aikaa
sellaiseen. Se nukku pakkasessa
toinen silmä auki
kalashnikov kainalossa.
Se näki kun sen kaverilta
meni jalka poikki. Veret suihkus.
Se kuoli siihen
isän käsiin.
Vieläkin mun isä huutaa joka yö.
Joka yö se on Salangissa.
Joka yö se näkee kun
sen kaverilta veri suihkuaa.

Äiti itki kun isä lähti.
Mutta isä sanoi pakko mennä.
Miehen on tehtävä mitä on tehtävä.
Minä palaan inshallah
jos Luoja suo. Menkää te pois täältä
Mazari Sharifiin, kaupunkiin. Eno
vie teidät, se tuntee tien.
Se on säikky. Se ei kelpaa sotaan.
Menkää öisin, piiloutukaa päivisin.
Ne ampuu kaikkee mikä liikkuu.
Kaikki lähti paitsi pappa.
Se sanoi se on liian vanha.
Ja ryssä kylvi napalmia
koko kylän ylle. Sinne jäi pappa.

Me oltiin sukulaisten luona. Mä
en tehnyt mitään. Ei koulua ei mitään.
Lukemaan mä opin vasta
täällä Suomessa. Vierasta kieltä.
Ees ruokaa ollut
joka päivä. Äiti rukoili päivät
ja itki yöt. Eno
sai kuhmun otsaan
rukoilemisesta. Kunnia Jumalalle
Maailmojen Herralle
Armolliselle Armahtajalle
Tuomiopäivän Ruhtinaalle.

Ja Abdallah
nimi tarkoittaa
Jumalan palvelijaa
löi Amiria
nimi tarkoittaa
ruhtinasta
siinä
kaikkien nähden. Nenävaltimon
veri kirjoi
aikuiskoulutuskeskuksen
harmaan
linoleumlattian
helakanpunaisin täplin.

Löikö Abdallah? Siis Abdallah?
maailman kiltein mies. Ei tekis pahaa
kärpäsellekään. Terävä kuin partaveitsi.
Oppii suomen kielen
niin kuin itsestään. Aina
kohtelias
vaatimaton
auttaa aina heikompaa. Se löi
puolesta äitinsä joka polttaa salaa nurkan takana
puolesta isänsä joka jäi sinne jonnekin
puolesta siskonsa joka itki iltaisin
puolesta synnyinmaansa jonka se joutu jättään
seitsenvuotiaana. Se löi siksi
kun sen äiti möi arbuuseja Moskovassa torilla
puoleenyöhön ja pelkäs
metromatkaa kotiin. Se löi siksi
kun se oli pikkusiskon kanssa
illat yksin kotona. Älkää menkö ulos
sanoi äiti. Mä tulen viimeisellä metrolla.
Se löi siksi
kun ei voinut lyödä jengiä
joka sanoi vitun rättipää
painu sinne mistä tulitkin.

Amir meni tosta noin. Veritäplät
näkyy vieläkin. Kumma juttu
sanoi siivooja. Ne ei lähde pois
vaikka millä hankaa. Ne sai porttikiellon
kouluun molemmat. Paskaaks täällä
tappelette. Menkää kotimaahanne.
Siellä saatte
tapella kylliksenne.

Abdallah tuli ylioppilaaksi.
Vein sille kukkia. Se on nyt
yliopistossa. Lahjakas
poika. Kuulette
siitä vielä. Amir kävi
ammattikurssin. Nyt se hitsaa rautaa
jollain alihankkijalla. Se sai eilen
irtisanomisilmoituksen. Hyvä työmies
sanoi pomo mutta
vähän kapea
tuo osaaminen. Hitsaa hyvin
pitkää saumaa muttei
ole oppinut
lukeen piirustuksia.
Eikä varmaan opikaan. Mä sain
kertoo sille mitä tarkoittaa
tuotannolliset ja taloudelliset syyt.
Äiti itkee kun se kuulee sanoi Amir.

Runossa viitataan tiheästi Afganistanin neuvostomiehitykseen (1979-89) ja sitä vastaan käytyyn sissisotaan.
Äiti-poika-teemaa käsittelee myös Äiti.

torstai 12. helmikuuta 2009

Vaaleanpunainen yö

Helmikuu on kuukausista
kylmin. Vilun luiset sormet
haroo selkää
kourii tungetellen vatsaa. Mikset
pannut vielä yhtä paitaa? Kuu
kun loistaa
liskot lentää
huutaa yössä, siivenkärki
poskeasi hipaisee. Usva
sirottaa kuun valon
kietoo metsän
pinkkiin hämärään.

Suo kantaa kulkijan siellä
missä vielä joulukuussa
jalka painui
mutaan. Vain tässä kohtaa
jää on hauras, lieju tirsuu
saappaan alta. Mikä huuru
nousee maasta
jaksaa suonkin sulattaa?
Sorkanjäljet sotkee lumen
liejuun. Piru vaiko peura?
Ne katoavat pöheikköön.

Helmikuu on kuukausista oudoin.

Samaa teemaa käsittelee myöhempi runo Pimeä.

Runon kohta Kuu kun loistaa, liskot lentää on plagioitu Transkaakko-yhtyeen kappaleesta Kuu (omakustannelevyllä Uuni, 2003).

perjantai 6. helmikuuta 2009

Katse lumen alta

Punainen kravatti pullottaen
liian ison pukutakin alta
seisoi poika jurona. Edessä
rinnan korkeudella arkku
kädessä seppele.
Ei se huomannut kun ihmiset
katsoi : mitä se miettii? Mitä ymmärtää?
Keinoemo luki nauhaa.
Hän on nyt taivaassa. Äitiä kaivaten.
Laittoi käden pojan olkapäälle. Aika
laskea seppele.

Muistatko
minut? Ei ilmettä.
Kerroin nimeni. Niin kuin se
nyt jotain merkitsisi. Isäksihän
se minua kutsui.
Isä numero kaksi. Se toinen
epäonnistuminen.
Se katsoo jostain kaukaa kuin
lumen alta.
Kolmas äiti laittaa käden olkapäälle.
Aika lähteä äidin
sen alkuperäisen
viimeiselle reissulle. Ei liikaa
järkytyksiä yhdelle päivälle.

Äitinsä haki sen joka kolmas perjantai
kello kuusi. Jos muisti.
Ja pystyi. Minä hain takaisin sunnuntaina
niinikään kello kuusi. Se haisi
tupakalta ja hajuvedeltä
kuulemma halvalta, minä en erota
halpaa ja kallista toisistaan.
Se nukahti illallispöydässä.
Maanantaina ei päiväkotiin. Pitää rauhoittua
yksi päivä. Toiset vanhemmat
katsoo pitkään muutenkin.

Tyhjä talo jossa se kaikki
tapahtui. Metrinen heinä.
Puun alla lumiharson kuorruttamat
mädät omenat, heinikossa
ikkunansirpaleita
muovimonsteri.
Toinen telaketju rikki.
Se sai tämän äidiltään kun täytti viisi. Miten
se on voinut jäädä tänne? Patterit
me otettiin pois heti eka iltana kun ei jaksettu
kuunnella sen ääntä.
Se katsoo lumiharson alta
syyttäen.