torstai 19. helmikuuta 2009

Verta linoleumilla

Huora, sanoi Amir. Äitis
on huora. Kulkee ilman huntua.
Näyttää hiuksensa kaikille
vaikka Jalo Kirja sanoo
ettei saa. Näyttäis varmaan
tissinsäkin jos
nätisti pyytäis. Se veti röökiä
nurkan takana. Se tuli koululle
jonkun äijän
kyydissä. Mun kaverit näki
kun se tuli sen autosta vaikka
ne ajoi piiloon
takaparkkiin. Mitä
sä luulet,
mitä ne puhu kahdestaan
siellä autossa
ja mitä teki? Mitä puhuu
mitä tekee
mies ja nainen kahdestaan? Varsinkaan jos
nainen ei ees
peitä hiuksiaan.

Ja missä te olitte
kun ryssät poltti maata?
Kerrostalossa Kabulissa
nukuitte yöt lakanoissa. Kävitte
vesiklosetissa.
Äitis kävi töissä vaikka se on nainen.
Opetti tyttölapsille
kemiaa ja fysiikkaa ja muita
ryssän juttuja. Niitä ei
meidän maassa tarvita
ei tytöt ainakaan.

Haluuks tietää mitä teki
mun faija
samaan aikaan kun sä väänsit paskaa
posliinipyttyyn? Se oli vuorilla.
Se ajoi ryssät maasta.
Vuosikymmenen se kesti mut
ne teki sen. Mun isä oli siellä kans.
Ei se lukeen oppinut. Ei sillä ollut aikaa
sellaiseen. Se nukku pakkasessa
toinen silmä auki
kalashnikov kainalossa.
Se näki kun sen kaverilta
meni jalka poikki. Veret suihkus.
Se kuoli siihen
isän käsiin.
Vieläkin mun isä huutaa joka yö.
Joka yö se on Salangissa.
Joka yö se näkee kun
sen kaverilta veri suihkuaa.

Äiti itki kun isä lähti.
Mutta isä sanoi pakko mennä.
Miehen on tehtävä mitä on tehtävä.
Minä palaan inshallah
jos Luoja suo. Menkää te pois täältä
Mazari Sharifiin, kaupunkiin. Eno
vie teidät, se tuntee tien.
Se on säikky. Se ei kelpaa sotaan.
Menkää öisin, piiloutukaa päivisin.
Ne ampuu kaikkee mikä liikkuu.
Kaikki lähti paitsi pappa.
Se sanoi se on liian vanha.
Ja ryssä kylvi napalmia
koko kylän ylle. Sinne jäi pappa.

Me oltiin sukulaisten luona. Mä
en tehnyt mitään. Ei koulua ei mitään.
Lukemaan mä opin vasta
täällä Suomessa. Vierasta kieltä.
Ees ruokaa ollut
joka päivä. Äiti rukoili päivät
ja itki yöt. Eno
sai kuhmun otsaan
rukoilemisesta. Kunnia Jumalalle
Maailmojen Herralle
Armolliselle Armahtajalle
Tuomiopäivän Ruhtinaalle.

Ja Abdallah
nimi tarkoittaa
Jumalan palvelijaa
löi Amiria
nimi tarkoittaa
ruhtinasta
siinä
kaikkien nähden. Nenävaltimon
veri kirjoi
aikuiskoulutuskeskuksen
harmaan
linoleumlattian
helakanpunaisin täplin.

Löikö Abdallah? Siis Abdallah?
maailman kiltein mies. Ei tekis pahaa
kärpäsellekään. Terävä kuin partaveitsi.
Oppii suomen kielen
niin kuin itsestään. Aina
kohtelias
vaatimaton
auttaa aina heikompaa. Se löi
puolesta äitinsä joka polttaa salaa nurkan takana
puolesta isänsä joka jäi sinne jonnekin
puolesta siskonsa joka itki iltaisin
puolesta synnyinmaansa jonka se joutu jättään
seitsenvuotiaana. Se löi siksi
kun sen äiti möi arbuuseja Moskovassa torilla
puoleenyöhön ja pelkäs
metromatkaa kotiin. Se löi siksi
kun se oli pikkusiskon kanssa
illat yksin kotona. Älkää menkö ulos
sanoi äiti. Mä tulen viimeisellä metrolla.
Se löi siksi
kun ei voinut lyödä jengiä
joka sanoi vitun rättipää
painu sinne mistä tulitkin.

Amir meni tosta noin. Veritäplät
näkyy vieläkin. Kumma juttu
sanoi siivooja. Ne ei lähde pois
vaikka millä hankaa. Ne sai porttikiellon
kouluun molemmat. Paskaaks täällä
tappelette. Menkää kotimaahanne.
Siellä saatte
tapella kylliksenne.

Abdallah tuli ylioppilaaksi.
Vein sille kukkia. Se on nyt
yliopistossa. Lahjakas
poika. Kuulette
siitä vielä. Amir kävi
ammattikurssin. Nyt se hitsaa rautaa
jollain alihankkijalla. Se sai eilen
irtisanomisilmoituksen. Hyvä työmies
sanoi pomo mutta
vähän kapea
tuo osaaminen. Hitsaa hyvin
pitkää saumaa muttei
ole oppinut
lukeen piirustuksia.
Eikä varmaan opikaan. Mä sain
kertoo sille mitä tarkoittaa
tuotannolliset ja taloudelliset syyt.
Äiti itkee kun se kuulee sanoi Amir.

Runossa viitataan tiheästi Afganistanin neuvostomiehitykseen (1979-89) ja sitä vastaan käytyyn sissisotaan.
Äiti-poika-teemaa käsittelee myös Äiti.

1 kommentti: