perjantai 6. helmikuuta 2009

Katse lumen alta

Punainen kravatti pullottaen
liian ison pukutakin alta
seisoi poika jurona. Edessä
rinnan korkeudella arkku
kädessä seppele.
Ei se huomannut kun ihmiset
katsoi : mitä se miettii? Mitä ymmärtää?
Keinoemo luki nauhaa.
Hän on nyt taivaassa. Äitiä kaivaten.
Laittoi käden pojan olkapäälle. Aika
laskea seppele.

Muistatko
minut? Ei ilmettä.
Kerroin nimeni. Niin kuin se
nyt jotain merkitsisi. Isäksihän
se minua kutsui.
Isä numero kaksi. Se toinen
epäonnistuminen.
Se katsoo jostain kaukaa kuin
lumen alta.
Kolmas äiti laittaa käden olkapäälle.
Aika lähteä äidin
sen alkuperäisen
viimeiselle reissulle. Ei liikaa
järkytyksiä yhdelle päivälle.

Äitinsä haki sen joka kolmas perjantai
kello kuusi. Jos muisti.
Ja pystyi. Minä hain takaisin sunnuntaina
niinikään kello kuusi. Se haisi
tupakalta ja hajuvedeltä
kuulemma halvalta, minä en erota
halpaa ja kallista toisistaan.
Se nukahti illallispöydässä.
Maanantaina ei päiväkotiin. Pitää rauhoittua
yksi päivä. Toiset vanhemmat
katsoo pitkään muutenkin.

Tyhjä talo jossa se kaikki
tapahtui. Metrinen heinä.
Puun alla lumiharson kuorruttamat
mädät omenat, heinikossa
ikkunansirpaleita
muovimonsteri.
Toinen telaketju rikki.
Se sai tämän äidiltään kun täytti viisi. Miten
se on voinut jäädä tänne? Patterit
me otettiin pois heti eka iltana kun ei jaksettu
kuunnella sen ääntä.
Se katsoo lumiharson alta
syyttäen.

3 kommenttia:

  1. Runo laajenee hienosti lumen alla olevasta kengästä kaikkeen talossa tapahtuneeseen. Lumen alta paljastuu paljon kipeitä asioita. Taitavasti tuot niitä esille säe säeltä.

    Hienoa myös, että runon puhuja ei ole poika itse, vaan pojan elämää läheltä nähnyt, vaikka vain jonkin aikaa. Nykyaika on monelle lapselle julma, kun uusia äitejä ja isiä tulee toisensa perään.

    Taitava, hieno runo.

    VastaaPoista
  2. Surulliseksi tästä ensin tulee, mutta taustalta kuitenkin tuntuu toivo tulevan kuvaan. Ihmiset ovat loitonneet juuristaan - lapset kärsivät. Hyvin vaikuttava runo!

    VastaaPoista
  3. Taitavia, mielikuvia ja ajatuksia herättäviä runoja. Ne liikuttavat syvimpiä tuntoja, surua, myötätuntoa, mutta niissä on myös paljon valoa....

    VastaaPoista