sunnuntai 24. lokakuuta 2010

En tiennyt

En tiennyt että junat pysähtyivät öisin
meidän asemalla
ja matkustajat ahtautuivat kyytiin
perheittäin, keillä oli vielä perhe,
ja ovet salvattiin
ulkoapäin,
ja juna jatkoi matkaa, he eivät tienneet
minne.

En tiennyt että Romeo ja Julia asuu
olkkarimme seinän takana.
He pakenivat heimojensa kostoa
ja asettuivat meidän rappuun
neljän lapsen kanssa.
Vanhin on ekalla, ja hänellä on astma.
Aamuisin he vievät lapset tarhaan
käsi kädessä.

En tiennyt että yö kylmenee
juuri ennen aamunkoittoa.
Aurinko nousee lähikaupan takaa
ja sattuu silmiin jos sitä katsoo kohti.

lauantai 9. lokakuuta 2010

Rusketusraidat

Valot kirkastuvat. Astut estradille.
Katsot näyttöön vaikka
osaat sanat.
Teksti etenee ja tummenee. Jostain kaukaa kuulet
yläkireänä
oman äänesi.
Selin seisten
heität haasteen maailmalle.

Tähän hetkeen valmistauduit kauan : pohjameikit
maskarat
rikkinäiset verkkosukat
roiskeläppä karvattomat kainalot ja
pinkit rintsikannauhat.
Näytit paperit. Catwalk baaritiskille.
Tiesit että olet alasti. Vieraat katseet
tarrautuivat peppuusi.
Sait siiderin, ja hädintuskin
pääsit pöytään.

Missaat tahdin. Saat sen kiinni. Laulat hetken
nuotin vierestä.
Sitten lähdet lentoon.
Katsot ruudun läpi tähtiin, voima
virtaa rintaonteloon.
Et enää muista silmiä selässäsi.
Tässä seisot,
tähän olet tullut, ja matka oli pitkä
yläasteen fyssanluokkaan
käytävän päästä päähän. Teeskentelit että
kroppa
perse
naamataulu
ovat kohdallaan. Ja ekavuoden
datanomilinjalla vedit röökiä
amiksen jalkakäytävällä
ohiajavien arvioitavana
selin kampaajiin
joiden joukkoon
pisteesi eivät riittäneet.

Biisi päättyy. Käännyt päin maailmaa.
Et kuule aplodeja.
Sä olit cool. Sä olit hot.
Sä heitit haasteen.
Sä näytit niille
sun rusketusraidat.