perjantai 30. tammikuuta 2009

Tyttö ja kuolema

Onks noin monta kuollu kysy tyttö
hautuumaalla
kun se sai kuulla että joka kiven alla
on joku. Noin monta
mä vastasin.

Eihän me ikinä kuolla? Kaikki kuolee joskus.
Kuoleksä kans? Ikävä kyllä.
Kuolenks mäkin? Joo mutta
siihen on vielä
paljon aikaa.
Onks hirmu paljon? On.

Yöllä se tuli vierelle.
Mä en haluu että mä kuolen.
Mä en haluu että te kuolette.
Mä en haluu jäädä tänne yksin.
Mä en haluu että ketään kuolee.
Mä en haluu että ketään
pannaan puulaatikkoon ja
maan alle. Se ei oo kilttiä.
Mä valehtelin sille
ettei se oikeesti kuole ja että
siitä tulee
pieni sininen lintu. Selitys kelpas,
se nukku.

Kuolema on tyly juttu kun sen kuulee
eka kertaa. Sitä ei olis
niinku arvannu.
Sitten asiaan tottuu
ja kun hormonit jymisee
sen unohtaa kokonaan.
Onneks elämä on hirmu pitkä
maapallo kupera
ja horisontti lähellä.
Ei näy kuin pätkä kerrallaan.
Myöhemmin tien päällä ollessa
pilkistää horisontin takaa yllättäen
isojen tunturien jäähuiput. Hiljalleen
ne tulee lähemmäs
jo aivan lähelle.
Ne näkyy kokonaan. Yks päivä
äitis haudalla
sä huomaat ettei sun ja niiden välillä
oo ketään. Sä erotat jo paljain silmin
rinteiden rosot, varjot
kuilut ja kalliot.
Ne hallitsee jo koko länsitaivasta.

Tyttö täytti seitsemän. Elokuussa kouluun.
Se sai lahjaks poikabarbin.
Ne leikki hautajaisia. Ariel on kuollut.
se on lelulaatikossa. Lumikki ja Ken
kantaa sitä. Aurora on pappi.
Oliks kivat synttärit? Oli tosi kivat.

Isä-lapsi-problematiikkaa käsittelee myös Sälli.

torstai 22. tammikuuta 2009

Kolmas kivi auringosta

Tähtiyö, Otavan kärry kumollaan
pyörät päin Pohjantähteä
niskan takana taivaan helmi Venus
pään päällä Andromedan hännäkäs ää.
Mitä pimeämpi yö sen parempi
näkyvyys
tänään miljoona valovuotta.
Miljoonan valovuoden pimeä
steriili syvyys
autiomaa
alkupakkanen
kuohuva kvanttityhjiö
yö, ei ihmistä varten
kaukana mutta lähellä
peninkulman päässä
lähempänä kuin Laihian kirkko.
Kiven päältä katson suoraan siihen
ilmakuplan uumenista
otsonifiltterin suojasta
kasvihuoneen lasikaton alta.

Näkyvyys ylös miljoona valovuotta
alas ruumiin verran
saappaankärkeen saakka.
Saappaan alla kivi
kolmas auringosta laskien
kovalta näyttävä
munankuori
ja sen alla
maan-ala
manala inferno helvetti tuonela
kuuma ja rikiltä haiseva
kuoleman valtakunta
kaukana mutta lähellä
puolen peninkulman päässä
lähempänä kuin Sepänkylän Neste.

Joskus maan-ala kapinoi
rikkoo kuorensa
tulee ulos
basalttinen painajainen.
Kolmas kivi kääntää sisikuntansa
ja minä muistan paikkani
kiven päällä tähtien alla maan-alan yllä
kahden ajan välissä
rajalla kahden tyhjän
sen joka oli ennen
ja sen joka tulee jälkeen.
Se on hyvä paikka, ja sen nimi on
tässä ja nyt.

Runo kuuluu samaan sarjaan kuin myöhempi Murphyn laki.

perjantai 16. tammikuuta 2009

Sälli

Sälli sai rahat ja lähti
kävelemään, rööki huulessa
selässä kilisevä reppu.
Ei se paljon selittänyt eikä paljon
ollut tarviskaan sillä
päivä oli pikkuperjantai.

Sano sille että se on hyvä tyyppi.
Sano sille että se on syvältä.
Sano sille että se on ihan välkky jätkä.
Sano sille että se on älykääpiö.
Sano sille että sä vihaat sitä.
Sano sille että sä välität siitä.
Sano sille että sen äiti valvoi viime yön.

Muistatsä kun opit ajaan pyörällä?
Muistatsä kun jäit päiväkotiin itkemään?
Muistatsä kun sait sen prätkähiiripenaalin?
Muistatsä kun muutettiin ja sullei ollut kavereita?
Muistatsä kun laskit mäkee leikkimopolla?
Muistatsä sun eka maalin futiksessa?

Sen kerran sä puhuit
yöllä ählypitseriassa. Miksi?
En tiedä. Mikset enää? En tiedä
sitäkään. Kun sä lähdit.