sunnuntai 12. huhtikuuta 2009

Päivänsäde ja menninkäinen

Miksi me kävellään kadun
vasenta puolta? Täällä on kolkkoa
ja likainen jää luistaa kenkien alla.
Mennään toiselle puolelle. Siellä hymyilee aurinko
ja asvaltilla on pälvi.

Te blondit pyritte aurinkoon kuin
perhonen kynttilään vaikka
se polttaa valkoisen nahkanne. Minun maassani
aurinko on uhka. Se tappaa miehen, kuivaa pellon ja
vie viisaaltakin järjen. Tästä maasta minä pidän koska
se on valju. Rakastan tihkusadetta ja
rusakon juoksua savenharmaalla kynnösmaalla.

Aurinko paisutti Bashirin kielen
aavikolla kun jeepistä katkesi
vetoakseli. Se poltti rakkuloille Djemelin mustan ihon
merellä kun veneestä oli bensa loppu. Se kuivatti
Nasaretilaisen ristilleen niin ettei
kyljestä tullut verta kun siihen pisti.

Minä olen katsonut
siihen suoraan ja nähnyt kirkkaalla taivaalla
sokean äidin ja mustan pätsin. Sen kuva paloi
verkkokalvolleni ja vieläkin kun suljen silmäni
näen kadotettujen kuilun. Siksi otan
aina illalla lääkkeeni ja liu'un pois luotasi
toiseen maahan jota hallitsee illan violetti varjo.

Runo kuuluu samaan sarjaan kuin myöhempi Blondin monologi nukkuvalle rakastetulle.

perjantai 3. huhtikuuta 2009

Kuoleva jumala

Mikä kynsi kylmän kiven
laittoi lammen pohjan
kolealla ylängöllä
oudon taivaan alla?
Mikä nosti isot kivet
sileälle rinteelle
säntilliseen järjestykseen?
Mikä läjitti
moreenikummut?
Missä

on se peto? Ei kaukana.
Seitsemän soraläjän takana
kaltevan kallion kupeessa.
Näet jo siitä vilahduksen.
Tunnet kohta hengityksen.
Siinä se on edessäsi
seitsenmetrinen seinä
pysty ja liasta betonin-harmaa
sulavettä valuva
kylmän virran kovertama.
Jäätikkö

on vieras jumala
geologia sen ilmoitus
kynsin kiveen kirjoitettu
sorakasaan sirotettu
uurrettu puron uomaan.
Ja kenellä on ymmärrystä
lukekoon sen sanan :
että ihminen on pieni
mutta jumala suuri
ja ihminen elää vain hetken
mutta jäätikkö ei kuole
koskaan.
Eikö? Pedolla

on kuume
joka riuduttaa sen voimat
syö sen ruumiin sisäpuolta
sulattaa sen suolenmutkat
virraksi vetiseksi
koskeksi kohisevaksi
uomaksi ylittämättömäksi.
Sitä ei voi ylittää
eikä oikein alittaakaan.
Täytyy kiertää kaukaa
peninkulman päästä
vihreältä alangolta
alajuoksun sillalta.
Sen kaiteelta me katselemme
kuohuja kuolevan jumalan
sulavettä surman-taudin.

Runo kertoo vaelluksestamme Sulitelman jäätikölle Norjan-Ruotsin rajalle kahden kilometrin korkeuteen elokuussa 2007. Jäätikkö kutistuu nopeasti ja uhkaa hävitä lähivuosikymmeninä. Jäätikköjä ovat palvoneet jumal-olentoina ainakin tiibetiläiset.