sunnuntai 21. helmikuuta 2010

Karkotettu

Karkotettiin elävästä universumista
missä suolavesi syleili
ihon-alaista taivaanrantaa
ja maistui kielelläsi pelolta
toivolta ja rakkaudelta
ja sen kaksitahtinen lyönti
ympäröi sinut. Heitettiin

kuivalle maalle missä taivaan
räikeän sinen takana tähdet
loittonevat toisistaan ja vedät vaivoin
keuhkoihisi kylmää
ilmaa. Valmistautumattomana

vastoin tahtoasi päädyit
tähän happikaappiin etkä kuule
kosmoksen rummun lyöntiä et tunne
tanssivan Shivan lanteiden
keinahdusta. Et näe

kaikkeuttasi mutta hän
näkee sinut.
Hän ei tahdo että lähdet pois
täältä.
Hän katsoo
sinua
pleksiseinän läpi ja tahtoo
ympäröidä sinut
taas
niin kuin silloin ennen.

Syntymää käsittelee toisesta näkökulmasta runoni Ulos maailmaan.

lauantai 13. helmikuuta 2010

Seitsemäntoista

Onnea merkkipäiväsi
johdosta. Pääsit tänne vaikka
aioit jo antautua. Seuraat
edessä hohtavaa valoa
tietämättä
onko se tunnelin suu
vaiko
vastaantuleva juna. Olet yksin
siellä missä
enkelitkään
eivät viihdy. Erotan sinut kaukaa
haalistuneena hahmona
tuskin tunnistettavana.

Silti tiedän sinut
sisälläni lumisena maisemana
sumuna suon laidalla
pilven varjona varvikossa
kipuna kintereissä sen
jäljiltä josta et halua
puhua
puristuksena palleassa väkijoukon
keskellä
aina vain. Tuolta levyltä
muistan joka iskun tasatahdin
rumpusoolon sävelkulun nousun
ja laskun.

Kaukaa kurkotan
kättäni
sinua kohti
mustan madonreiän läpi. Tunnet
hätkähtäen
sormieni
kevyen hipaisun.

Tämä runo on vapaata jatkoa aikaisemmalle runolleni Marcia funebre.

keskiviikko 3. helmikuuta 2010

Näki ihmisen

tulevan hitaasti
hirviöksi
kuonon
työntyvän eteenpäin
kulmahampaan pilkistävän
ylähuulen alta
kuivuneen veren
leukahaivenissa
rikkipureskellun tyynyn. Pedolla
on painajaisia. Silmät
katsovat kohti mutteivät näe
sinua.
Varjosi läsnäolon se vaistoaa.