torstai 5. marraskuuta 2009

Pimeä

Marraskuun yö on niin pimeä ettei kättään näe ennen kuin kuunvalo tulee esiin ja siivilöityy oksien läpi. Polun uurteeseen asti valo ei ulotu. Raskaampana pimeä laskeutuu hetteikköihin, notkelmiin ja suolampiin. Seuraat mustaa negaatiota ja saavut aukiolle, jota valaisee riitteisen saraheinän hohto.

Ensimmäisen kerran täällä veresi soi kovaa korvissasi, ja pälyilit kivien hahmoja kuin odottaen että minotauros herää ja lisko nousee lentoon. Nyt on pimeä imeytynyt sisään ihohuokosistasi ja täyttänyt ruumiisi onkalot, eikä sinun enää tarvitse olla valppaana. Lisko ja minotauros ovat asettuneet ruumiisi notkelmiin ja hetteikköihin.


Tämä teksti nousee samoista silmäkkeistä kuin Vaaleanpunainen yö.

13 kommenttia:

  1. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Me kiitämme.

    VastaaPoista
  2. Tuli mieleen pelko ja sen voittaminen. Jostakin syystä. Hyvä kuvaus.

    VastaaPoista
  3. Tämä tietysti uppoaa hyvin minuun kaikkine pimeyksineen ja myyttiaineksineen. Musta tausta on varsin tehokas tässä(kin)! Runon ulkonäkö on kaunis, tasapainoinen, mutta "kauhun-tasapainoinen", liian sileää vettä, odotettavissa pinnanalaista myrskyä...

    Tykkään tosi paljon siitä, että lukijanmielikuvitukselleni tarjotaan riittävästi aineksia siihen, että se voi ruveta limittämään tekstiä johonkin omaan kokemukseen. Kuitenkin nuo ainekset ovat ikään kuin riittävästi eri suuntiin johdattavia, jolloin runo ei ole liian helppo saalis, vaan jättää ristiriitapintaa, tarttumapintaa, johon voi jäädä mukavasti kiinni.

    Sanat hyvin kauniita, joten vaikutelma kauneudesta, vastassa kuitenkin tuo kaikki pimeys ja omat hirviötkö pelottavimpia ja mihin tässä kaikessa nyt ja maailma ja...!

    Eli lyhyesti: tykkään taas, allekirjoitti Tonteri.

    VastaaPoista
  4. Onko muuten, peeäs, tarkoituksellista että alussa "ei kättään näe" eikä "et kättäsi näe", kysyy sama.

    VastaaPoista
  5. TONTERI : Kiitos kauniista palautteesta. Piti oikein miettiä, miksi olin kirjoittanut tekstini ensimmäisen lauseen kolmannessa persoonassa, mutta sitten selitys löytyi : nIIn pimEÄ ettEI kättÄÄn nÄE -juoksutuksella syntyy makee etuvokaaliresonanssi, joka rikkoutuisi jos kirjoittaisin nIIn pimEÄ ettet kättäsi nÄE. Tämä on tämmöistä ihan tiedostamatonta, päässä oleva kone hakee koko ajan sisäsointuja vaikka kuinka yrittäisi proosaa kirjoittaa, niin kuin on käsketty.

    VastaaPoista
  6. No mutta Mudhazir, ei kukaan kai ole käskenyt, kyllähän se tiedetään, ettei kukko käskien laula!

    Se oli varmasti itse kunkin proosaa kommenteissaan ehdotelleen e h d o t u s, ei käsky, vaikka en voikaan seistä kuin oman ehdotukseni takana. Ja kysehän oli nimenomaan proosaRUNOSTA (toki proosaa sellaisenaan myös ehdottelimme, toki.) Proosarunossa etuvokaaliresonanssit sun muut soivat elementit ovat ehdottomasti kotonaan, ei niitä tarvitse kieltää tulemasta.

    Pidin paljon runosi lopusta, siinä tapahtuu jotain jännää, ja se jää sopivalla tavalla avoimeksi.

    VastaaPoista
  7. PISARA : En oikeasti ajatellut että joku olisi käskenyt minun kirjoittaa proosaa, kunhan heitin tsoukkia. Toisaalta kun niin moni ihminen kehotti viime viikolla kokeilemaan proosamuotoa, niin se alkoi jo tuntua velvoittavalta.

    Hyvä että kehottivat : uuden muodon kokeileminen vapautti ihan selvästi jotain energiaa. Ylläoleva teksti syntyi hämmästyttävän vaivattomasti, kuin painepesurista tulleena. Kummallisinta oli että siitä tuli poikkeuksellisen "runollinen" minun tekemäksi. Tähän asti olen kirjoittanut melko proosallista runoutta, nyt tuli runollista proosaa.

    Niin, ja Mudzahir-nimen kanssa sählääminen on OK. Nimi rasittaa itseäni, olen ajatellut vaihtaa sen johonkin suomalaiskansalliseen, tyyliin "Juhan jutut".

    OHSHOW : Pelon voittaminen voi olla yksi tulkinta tästä tekstistä. Itse en tosin ollut ajatellut sitä siltä kannalta, mutta kyllähän siinä näin jälkikäteen luettuna sellainen teema selkeästi on. Minulle tämä oli ehkä sitä, että ensin torjut jotakin ja sitten annat sen tulla sisällesi ja toteutua.

    Enempää en lähde tätä tulkitsemaan, mutta inspiraatiota tuli taolaisuuden pyhästä kirjasta Tao Te-chingistä, jossa pimeys ja tyhjyys ovat positiivisia voimia, ying-elementin ilmenemismuotoja. En ole todellakaan taolainen, mutta tämä juttu kolahti vanhaan hiippariin, joka tykkää dallailla pimeessä skutsissa.

    VastaaPoista
  8. No mutta hyvä jos palautteet toimivat niin, että lähdit tekemään jotain, mikä itsestä tuntui hyvältä. Jälkikin on hyvää.

    Muista, että taolaisuuden toinen elementti on Yin eikä Ying. Yin käsitetään negatiiviseksi prinsiipiksi (passiivinen, tyhjä, pimeä) toisin kuin maskuliininen Yang, joka on aktiivinen, voimakas, ulospäinsuuntautunut. Perusasetelma ei siis eroa olennaisesti länsimaisesta dualismista.

    VastaaPoista
  9. Toinen pimeässä skutsissa mielellään dallaaja on ihan myyty... Kuun valo luo siellä mystisiä maailmoja, jossa kauneus ja kauheus lyövät kättä ja joista aamun kalpea kajo pelastaa...

    VastaaPoista
  10. Hyvä, hyvä Juha! Oikein onnistunut runo, herkullista kieltä.

    Mukavaa, että päätit kokeilla proosarunoa. Tiedän, että se on vaikeaa tarttua uuteen tyylilajiin. Minutkin on "pakotettu" kirjoittamaan proosaa. Nyt olen todella onnellinen, että tartuin haasteeseen. Koska huomasin, etten ole ihan toivotontapaus sen saralla, vaikka niin aloin tosissani uskoa 18 vuotiaana, kun minulle niin rivien välistä annettiin ymmärtää. Ikävä kyllä runoileminen vie tällä hetkellä niin paljon aikaa, etten ole ehtinyt kirjoittaa juurikaan proosaa. Tälläkin hetkellä vihkossani on varmaan yli kymmenen sivua tiivistä tekstiä puhtaaksi kirjoittamattomia runoja. Kun yritän purkaa kirjoituksia, niin eikö heti tule samanmoinen läjä lisää. Turhauttavaa puhtaaksi kirjoittamisen kannalta, mutta ihanaa, että ideoita pursua.

    VastaaPoista
  11. PISARA : Kiitos kiinankielen oikeinkirjoituksen korjaamisesta. Tao Te-ching eroaa mielestäni selkeästi länsimaisesta dualismista yin-elementin (passiivisuuden, tyhjyyden ja pimeyden) ihannoimisellaan. Sen henki on vähän sellainen, että rehkiminen on paitsi tyhmää myös useimmiten turhaa. Se on ainoa pyhä kirja, jonka olen jaksanut lukea kannesta kanteen, koska se on ohut ja mahtavan runollinen. Suosittelen.
    CRANE : Kiva kuulla että on muitakin hulluja kuin minä.
    ILONA : Sinulla ilmeisesti tulee myös runoa kuin painepesurista.

    VastaaPoista
  12. no ehkei ihan painepesurilla. normaalisti ehkä 0-3 runoa päivässä, välillä sitten sellaista yli 10 runon päivä vauhtia. oon kyllä yrittänyt kirjoittaa yli 20 runoa päivässä niin kuin Charles Bukowski, mutta enpä ole tainnut päästä hänen lukemiin, eli vielä löytyy petraamista ;)

    VastaaPoista