perjantai 13. marraskuuta 2009

Loppuun palanut

Maa on vielä lämmin jalkojen alla.
Joka askeleella pölähtää hahtuvainen tuhka.
Tämä metsä ei sammunut
vesisateeseen. Se sammui siihen että se
paloi loppuun.

Minun kansani lähti pohjoiseen etsimään
uutta maata
itselleen. Mutta kaikki maat ovat
jo varattuja. Pysty on kulkea
pyytäjän tie.
Minun kansani tie.

Uusi elämä
nousee tuhkan alta
piikikäs ja nahkealehtinen
vähään tyytyvä. Ne rukoilevat
jyrkänteen juurella. Ainoa varjo
kahden horisontin välillä.
Ne päättivät etteivät lähde.
Uudessa maassa ei ole tilaa
niille
senkään vertaa.

Ne tulivat meren takaa.
Me annoimme niiden jäädä
vaikkeivät ne puhuneet meidän kieltämme
koska ne eivät pyytäneet
paljoa palkkaa.
Niiden pöhövatsaiset lapset
perivät sen mitä on jäljellä
isieni maasta. Minä
sain jäädä
heidän kanssaan. Suuhuni nousee
palaneen ajan muisto
parsakaalin rapea maku kielellä.

Samaa teemaa käsittelee Kaupunki jään päällä.

12 kommenttia:

  1. Tätä runoa piti lukea monta kertaa, että kykeni päättämään, miten se itselle avautuu. Hyvä, ei kaikkien runojen tarvitse olla helppolukuisia :)

    VastaaPoista
  2. Kieli on kiinnostavaa, monenlaisia mielikuvia syntyy. Tapahtumat, tarina jää arvoitukselliseksi, paitsi että maahanmuutosta on kysymys. Ja maan ylikäytöstä.

    VastaaPoista
  3. Minulle aukesi heti kaikki oikein tai väärin. Tykkään hulluna.

    (Ensimmäinen säkeistö voisi olla oma runonsa ja loppu omansa.)

    VastaaPoista
  4. Pidin, runo kun eteni hyvin, takkuilematta. Varsinkin tuo ensimmäinen säkeistö on hieno. Yllätyksellinen tuo runonpuhujanvaihdos, se tuo lisäulottuvuuksia runoon.

    VastaaPoista
  5. Kiitos kaikille kommentoijille. Runo syntyi yhdistämällä kaksi asiaa, jotka olen tämän vuoden aikana plokannut uutisvirrasta :

    1. Etelä-Euroopan suuret metsäpalot johtuvat siitä, että sateet vähenevät. Ilmastonmuutos siirtää Saharaa pohjoiseen. Jos tämä kehitys jatkuu vielä joitakin vuosikymmeniä, on odotettavissa ilmastopakolaisten aalto EU:n eteläosista pohjoisosiin.

    2. Näille kuivuuden kalvamille alueille on tullut viime vuosina miljoonia laittomia ja laillisia siirtolaisia, jotka ovat hyvin usein päätyneet halpatyövoimaksi jättiläismäisille vihannesviljelmille (joita kuivuus tosin nyt uhkaa). Ironista kyllä, osa näistä siirtolaisista on itse ilmastopakolaisia, lähteneet evakkoon Saharan eteläpuolisten alueiden 30-vuotista pahenevaa kuivuutta.

    Tämä on siis Scifi-runo. Sorry jos pilasin monitulkintaisuuden.

    VastaaPoista
  6. Tässä syksyn kylmyydessä mä luin tätä itsekkäästi jatkona omille ajatuksille: miksi (oi miksi?!?) ihmeessä tämä kansa aikoinaan päätti tulla tänne kylmään, ei ihmisen asuttavaksi sopivaan ilmastoon... Mielenkiintoista kuulla selityksesi mistä oikeasti on kysymys. Oletko muuten nähnyt sen dokkarin, missä ilmastonmuutoksen perustelut kiistetään? Taitaa olla vieläkin ylen netti-tv:ssä, "Ilmastonmuutos peruttu" tai jotain. Mihin tässä enää voi uskoa... :)

    VastaaPoista
  7. Tästä tulee aika paljon mielikuvia. Ei ehkä scifiä mutta spefiä. Tärkeä, painava sisältö.

    VastaaPoista
  8. HEMMETTI : En ole nähnyt YLEn MOT:n uusinta ilmastoskeptistä dokumenttia. Ne lähettävät sellaisen parin vuoden välein, ja perustelut ovat erittäin köykäisiä, sellaista pseudotiedettä. Ikävä kyllä ilmastonmuutosta ei ole peruttu, siitä ovat varsinaiset ilmastontutkijat nykyään noin 100-prosenttisesti yksimielisiä (aikaisemmin yksimielisyys oli "vain" 90%:ista) .

    Meikäläisen viiskymppisen ei tarvitse kuin muistella lapsuutensa talvia niin ilmastonmuutos kyllä vakuuttaa. Ja tilastot ovat samoilla linjoilla muistikuvieni kanssa.

    PISARA : What's spefi?

    VastaaPoista
  9. Spekulatiivinen fiktio, käytetään usein scifin sijasta tai sen alalajina. Science fiction kun on terminä enemmän sidottu niihin tieteisjuttuihin, tulevaisuuden teknologiaan jne. Spekulatiivinen fiktio on parempi ilmaus koko genrelle koska se vaan ilmaisee mitä voisi tapahtua tulevaisuudessa/tietyissä olosuhteissa.

    VastaaPoista
  10. Minäkin tykkäsin tästä runosta ihan runona. Ensin ajattelin, etten edes lue selvittämiäsi taustoja, mutta uteliaisuus voitti sitten kuitenkin, ja samaa mieltähän toki olen, että vaikea tässä on olla ilmastonmuutokseen uskomatta ja vaikea sitä ajatusta on sietää (kyllä minunkin, päälle kolmikymppisen, lapsuuteni talvet olivat jo Jotain Ihan Muuta...). Mutta niin tai näin, runo oli hyvä ihan irti kontekstistaankin.

    VastaaPoista