sunnuntai 22. marraskuuta 2009

Logos

Kuusiklapit räiskähtelevät pesässä. Pihka ei pala tasaisesti vaan väkivaltaisesti räjähtäen. Materian, hapen ja lämmön kolmiyhteinen logos on vangittu rautahellaan aggressiiviseen rakasteluun. Sana helvetti tulee sanasta hella. Atomimaailman machomies happi hyökkää puunsyyn kimppuun ja repii hiilen syleilyynsä. Sama kolmiyhteys palaa sinun sisälläsi mitokondrioiden pätseissä. Se puskee suolavedet kainalohuokosiisi ja kuumat aallot vatsanpohjaasi.

Hellan rautarenkaiden lomasta näet liekkikielien riuhtovan eteenpäin ja näivettyvän sitä mukaan kuin ne etääntyvät synnyttäjästään. Liekki on tulesta tullut mutta se ei ole tuli vaan tulen kuvajainen, sitä itseään suuremman kirkkauden varjo. Niin kuin Muhammed ei katsonut Jumalaa suoraan vaan vain heijastumana hänen enkelinsä Gabrielin kautta ja sittenkin sokaistui hänen kirkkaudestaan, niin sinäkin näet tulesta vain sen valoruumiin muttet sitä itseään.

Kuvajainen valaisee öiset hongankyljet, ja väsyneet vaeltajat istuvat tuijottaen sitä ääneti, laulunsa jo lopettaneina. Jokin eläin liikkuu valopiirin ulkopuolella varoen tulemasta näkyviin ja kummastellen tuota voimaa, joka palaa senkin soluissa ja jonka vangitsemisen taito erotti nuotiopiirin äärellä istujat kaltaisistaan kaksi miljoonaa vuotta sitten.

Noenlikaama hiilidioksidi, tulilogoksen kolmas piiri syöksyy eteenpäin siinä tunnelissa jonka muurari on sille säätänyt. Se poukkoilee mutkittelevassa savukanavassa, jonka tiiliseinät ryöstävät ahneesti siltä lämmön ja imevät sen muuriin, talon sydämeen. Tänään se ei karkaa hellanrenkaiden rakosista kiduttamaan limakalvojasi ja kyyneltiehyitäsi. Olet nuohonnut pien ja karstan pois talon keuhkokanavan vaikeimminkin tavoitettavista loukoista.

Tulieläin vetää liekehtiviin keuhkoihinsa happea ja puhaltaa ulos hiilidioksidia, yhden naarashiilen ja kahden koirashapen triangeliliittoa. Tulen hengitys ja eläimen hengitys : happi sisään ja hiilidioksidi ulos. Toinen on kostean korpikuusen hengitys, vaiteliaan ikiseisojan. Klorofyllin ja auringonsäteen viileän-asiallinen akti, hiilidioksidi sisään ja happi ulos, kuuman tulilemmen vastakohta.

Logoksen neljäs emanaatio hohkaa rautahellan pinnasta ja muurin kupeesta. Lämpösäteily, valon vaatimaton sukulainen laskeutuu ihollesi ja kertoo, että paikka jossa seisot on koti. Imet infrapunapehmeyttä kasvoihisi ja tunnet pintavaltimoiden paisuvan poskipäissäsi.

Menet pakkasyöhön mykän tähtitaivaan alle. Jäätynyt herukkapuska rasahtaa pihan perällä, kaukainen muukalainen siellä vaihtaa jalkaansa. Seitsemällä silmällään se näkee sinut punaisena kajona pakkas-yön pimeyttä vasten, mitokondrioihin vagittuna tulena.

16 kommenttia:

  1. Tykkäsin. Tulipa selville nimesikin. Kyllä sinä aikamoinen emigrantti oletkin, Kainuusta asti!

    Kovasti mielelläni luen aina runoja kun niitä osuu kohdalle. Olen vain vähän vaisu niistä puhumaan, koska yleensä kirjoitan proosasta.

    VastaaPoista
  2. Hieno ja varsin räiskyvä kuvaus. Hienoja sanoja joista ei ymmärrä mutta naarashiili ja koirashappi ei ymmärrystä tarvitse. Tuli palaa!

    Hyvä lopetus tuo herukkapuskan rasahdus pihan perällä, pakkasessa.

    Kuin olisi itse istunut tuvassa takan äärellä ja mennyt sitten kylmään ulkoilmaan.

    VastaaPoista
  3. Mietiskelevää räiskähtelyä (kuten tuli tulipesässä on turvallisena ja palvelevana eikä tulipalon kaltaisena, pakoon juostavana). Pidän tuosta ajatuksenjuoksutuksesta.

    VastaaPoista
  4. Sivun avautuessa tuumasin että onhan pitkä... Mutta tempaisikin mukaansa ja houkutteli vielä lukemaan uudelleen, hitaasti :) Huikea mielen scifiseikkailu tulen ääressä.

    VastaaPoista
  5. Kiitos kommenteista. Käytin tässä runossa poikkeuksellisen vaikeita sanoja, vaikka aikaisemmin periaatteeni on ollut, ettei runossa saa olla yhtään sellaista sanaa mitä Pihtiputaan mummo ei ymmärtäisi. Mutta valitettavasti Pihtiputaan mummon sanavarasto rajaa ymmärryksenkin Pihtiputaan mummon ymmärryksen laajuiseksi, ja silloin jää pois aika monta asiaa, kuten mitokondrio.

    MITOKONDRIO on yksi tämän runon avainsanoja. Se on jokaisen solumme sisällä oleva elin, jossa sokeri palaa ja muuttuu energiaksi. Palaminen on tässä aivan kirjaimellista, ei mitään vertauskuvaa. Solun erikoislaatuisten olosuhteiden vuoksi se on "kylmää tulta", lämpötila noin 37 astetta. Siitä ei tule liekkiä mutta kylläkin muut tulen tunnusmerkit : hapenkulutus, hiilidioksidin vapautuminen ja lämpösäteily.

    Kun siis sanon, että ihminen on tulta, kyse ei ole runollisesta vertauskuvasta, vaan kirjaimellisesta faktasta.

    VastaaPoista
  6. Jaahas täällä on soluoppia! Oikein mielenkiintoinen, fysikaalinen teksti, ehkä kuitenkin aavistuksen hivenen raskaslukuinen.

    Voisit vaikka maalata kuusi ensimmäistä kappaletta ja painaa deleteä, ja sinulla olisi siinä oikein mehevä runo (pidän aivan erityisesti tuosta kohdasta: "kaukainen muukalainen siellä vaihtaa jalkaansa").

    Kill your darlings oikein Pohjanmaan kautta!

    VastaaPoista
  7. Olisipa fysiikan ja biologian asiat aikoinaan opetettu tähän tyyliin! Aivan sanattomaksi menin. Miten itsestään selvästä asiasta saakin runoutta, kun pureutuu oikein ytimeen. Muutama sana pitäisi kyllä googlettaa.

    VastaaPoista
  8. HEMMETTI : Kiitos kommentista, lämmitti sydäntä.

    PISARA : Kiitos samoin vaikkei niin kovasti lämmittänytkään. En noudattanut deletointineuvoasi, koska rupesi tuntumaan että kevytlukuisuus ei ole hyvä kriteeri hyvälle runoudelle. Jos olisi, niin sinunkin runoistasi saisi aika monta heittää roviolle.

    VastaaPoista
  9. Käsitit vähän väärin. Sanoin että voisit VAIKKA. Se on vain yksi vaihtoehto, en tarkoittanut todellakaan että 6 ekaa kappaletta on paskaa ja ne täytyy deletoida. Se oli hieno teksti, mutta VAIKKA jättäisit vain sen vikan kappaleen niin sinulla olisi silti siinä hieno runo. Se oli eräänlainen ehdotus: oletko kokeillut rajata tämän näin?

    Raskaslukuisuudella tarkoitan sitä, että tekstisi on todella tiivistä ja merkityksistä painavaa ja koska se etenee proosan keinoin, ja on pitkä, se kaipaisi vähän ilmaa väliin kulkeakseen paremmin. Ei ne takkapuutkaan syty jos ne latoo liian tiiviisti kasaan.

    Ja huom. hyvä runo voi olla hyvinkin "kevytlukuinen" ja "helppo". "Vaikeaselkoisuus" ei mielestäni ole mikään edellytys hyvälle runolle.

    Minun runoni saa ihan vapaasti heittää roviolle, ja olen niitä paljon heitellytkin. Kill your darlings on ehkä yksi vaikeimmista asioista, joita kirjoittaja voi oppia - mutta välttämätön jos haluaa kehittyä.

    Runotorstaissa on vuosi pari sitten keskusteltu, että se on myös paikka, jossa on mahdollisuus saada ja antaa rakentavaa kritiikkiä ja monet ovat sitä toivoneet pelkän myötäsukaisen hymistelyn sijaan. Olen huomannut, että käytännössä menee kuitenkin niin, että hymistely ja kehut jäävät ainoiksi vaihtoehdoiksi kun bloggaajat pelkäävät loukkaavansa toisiaan. Minusta se on sääli, koska se tarkoittaa sitä, että jos vain ruusut ovat tervetulleita, palautteella ei ole mitään muuta kuin sosiaalinen merkitys. Se jää smalltalkin asteelle.

    VastaaPoista
  10. Samaa mieltä Pisaran kanssa siitä, että runotorstaissa pitää voida antaa kritiikkiä, ettei se vajoaisi keskinäisen kehumisen kerhoksi. Kritiikin muotoilussa pitää kuitenkin olla kieli keskellä suuta. Me runoilijat olemme tunnetusti herkkäsieluisia ja tasapainottomia ihmisiä, ja teloitustyylinen "deletoipa vaikka 6/7 osaa jutustasi" voi tuottaa arvaamattomia seurauksia.

    Sinun kritiikkisi on aina hyvää ja analyyttistä. Nyt se tosin syyllistyi epäloogisuuteen. Toisaalta sanot, että tekstini on "tiivistä ja merkityksistä painavaa" (pitää paikkansa), toisaalta että se on liian pitkä. Tiivistä tekstiä ei saa vähemmän tiiviiksi sillä, että sitä lyhentää, vaan sillä että sitä pidentää, ts. jättää klapien väliin enemmän ilmaa.

    Minulla oli tässä runossa Isoja Asioita. Niitä ei voi ainakaan minun taidoillani ilmaista tätä helpommin. Keveämmin voisin ne ilmaista, mutta se edellyttäisi runon pidentämistä. Ja minä tykkään runoista juuri siksi että ne ovat lyhyitä. En edes muista, milloin viimeksi olisin jaksanut lukea romaanin loppuun asti.

    VastaaPoista
  11. Kritiikkini ei ollut teloitustyylistä, missasit pointin. Mutta en jaksa tästä enää vääntää, en ole kovin hvyä palautteen antaja joten antaa olla.

    VastaaPoista
  12. No, oli miten oli, on aina hyvän tekstin merkki, että siitä syntyy keskustelua.

    Minä en osaisi sanoa mitä tuosta ottaa pois ja mitä lisätä. Todennäköisesti siitä osaavat puhua parhaiten ne jotka itsekin kirjoittavat runoja ja/tai ammatikseen kritisoivat niitä.

    Ei tuo Pisaran ehdotus nyt teloitusta ollut, Mudzahir...Ei kun menet sytyttelemään saunan pesää uudelleen!

    VastaaPoista
  13. Kritiikissä/palautteessa on se ikuinen ristiriita, että samalla hahmotellaan sitä, minkälaista on "hyvä" runous, mitä sen tulee olla. Ja kenellä on oikeus määritellä hyvä runous? Hyvää palautetta ja kritiikkiä voivat mielestäni antaa ihan kaikki, ei vaan ne "ammattilaiset", koska kaikki kuitenkin ovat runon lukijoita ja lukijoillehan näitä tehdään. Mielipiteistähän näissä asioissa on pitkälti kyse ja kirjoittajan pitää poimia palautteesta itselleen se mikä palvelee häntä. On hyvä kuitenkin miettiä edes hetki vähän vastenmielisempääkin palautetta vaikka ei sen merkitystä sillä hetkellä huomaisi. Minulla on mennyt jopa vuosi joskus, ennenkuin olen tajunnut jonkun palautteen merkityksen. En ole antanut kenellekään Runotorstaissa niin paljon ja perusteellista palautetta kuin sinulle. Osa osallistujista ei varmaan sitä edes kaipaa, koska heillä ei ole rima korkealla vaan kirjoittavat huvikseen, luulisin. Näissä sinun teksteissäsi on kuitenkin paljon sellaista substanssia mikä houkuttelee palautteen antoon ja ajattelin sinulla olevan riman korkealla. Lisäksi tässä omatkin kriitikon taidot kehittyvät kun on pohjalainen vastassa;-)

    VastaaPoista
  14. Hei Pisara. Pieni anteeksipyyntö siitä, että olen antanut niin rankkaa kritiikin kritiikkiä. Olen erittäin kiitollinen sinulle siitä, että jaksat nähdä näin suuren vaivan runojeni kritisoimiseksi.

    Kritiikki vaikuttaa näköjään minuun niin, että ensin loukkaannun ja sitten tutkiskelen itseäni. Tämän huomaa vaikkapa vertailemalla Äiti-runosta (29.10.) käytyä keskustelua niihin runoihin, joita olen sen jälkeen kirjoittanut.

    Ilman muuta saat kehittää omia kriitikon taitojasi minuun. Tämän kritiikkikierroksen tärkein opetus on se, että jokin sanankäänne voi olla kriitikon mielestä melko viaton mutta tuntua kritisoitavan mielestä tylyltä. "Pieru kriitikon työhuoneessa kuuluu tykinjyrinänä runoilijan työhuoneeseen."

    Tällä viikolla en todennäköisesti saa runoa aikaan - on hedelmätön olo. Ei johdu kritiikistä vaan siitä, että mielen täyttävät niin monet pikkuasiat ettei juuri nyt ole tilaa runonkasvatukselle. Vaikka ei sitä tiedä jos jokin lähtee kasvamaan.

    VastaaPoista
  15. Ei mitään. Anteeksi omasta puolestani, jos heitän sen kritiikin joskus vähän liian ronskisti päin naamaa. Olen minäkin saanut kritiikkiä, joka on tuntunut omituiselta, mutta se on saattanut aueta paljon myöhemmin, kuten aiemmin kerroin. Äläkä unohda sitä, että kaikki kritiikki on subjektiivista; eikös tuossakin kaikki ennen minua sanoneet tykkäävänsä?

    VastaaPoista