sunnuntai 29. marraskuuta 2009

Kasvot

Laitoin lapun pöydälle etten
unohtaisi uniani.
Yöllä näin kasvosi
kuun kuvajaisena kaivon pohjalla.
Tutut mutta tuntemattomat.

11 kommenttia:

  1. Kaunista!Unet ovat katalia katoamaan....

    VastaaPoista
  2. Hyvä, että syntyi runo, vaikka epäilitkin.

    Olen samaa mieltä Cranen kanssa: kaunis runo. Ehkä kuitenkin vähän tavanomaisia runokuvia, vaihtaisin ehkä tuon lapun johonkin yllätyksellisempään, jotta kaunis tunnelma säilyisi. Mä olen kyllä paras puhuja tässä ;) itse syyllistyn samaan ja siksi täällä leijuu sankka savu kokoajan.

    VastaaPoista
  3. Rauhallinen tunnelma ja runo hengittää, siellä on happea rivien välissä.

    VastaaPoista
  4. Tää on kiva, kun tää on näin lyhyt, että jaksaa lukea eikä ole mitään vaikeita sanoja eikä mutkikkaita lauseita. Mutta ihan kauhuromanttinenhan tää silti on :)

    VastaaPoista
  5. Runon tunnelma tulkittiin "kauniiksi" (Crane, Ilona), "lempeäksi" (Hirlii), "rauhalliseksi" (Pisara) ja "kauhuromanttiseksi" (Milena). Itselläni oli varmaan kaikki nuo fiilikset peräkkäin ja välillä yhtä aikaa, kun loin päässäni noita paria riviä. Päällimmäisenä ehkä rauhan tunne. Ja rakkauden.

    Milena : kerrankin asiakaslähtöinen runo. Siis lyhyt eikä luonnontieteellinen.

    Ilona : omastakin mielestäni "lappu" oli tavanomainen, ja yritin vaihtaa sen, mutten onnistunut. Se oli jo lukittunut.

    VastaaPoista
  6. Kaipauksesta tämä kertoi mielestäni. Kauniisti, hieman surullisesti.

    Miten olisi alku: Heräsin/etten unohtaisi uniani?

    VastaaPoista
  7. Mystinen lausahdus. Tai mystinen totetamus ohimennen, sivuutettaessa.

    VastaaPoista
  8. Kaivon pohjalle heijastuva kuukasvo on voimakas, ajatuksia herättävä, kuva.

    VastaaPoista
  9. Jos tuosta nyt vaihtaisi sen lapun toiseen, niin se ei olisi enää sama.
    Minusta tämä oli juurikin sopiva näin!

    VastaaPoista
  10. Kaunis, eikä maistunut plagiaatilta.

    VastaaPoista