maanantai 6. syyskuuta 2010

Silloin

Kun äreä nokkonen nosti päätään ojan laidalla
ja sen alkukantainen haju resonoi vastamyllättyyn perunamaahan,
kun jäätynyt heinä rohisi päälle astuessa
ja kuu purjehti repaleisen pilven taakse,
kun takkuinen varis raakkui roskakatoksen kulmalla,

sinä hymyilit minulle ilman mitään syytä
ja minä koskin sinua etäältä kättä kurkottamatta.

9 kommenttia:

  1. Tunnetko kissoja? Ne ovat äärettömän sensitiivisiä olentoja ja alkavat hyrrätä jo kun ajattelet silittäväsi sitä.

    Miksi siis näin ei voisi olla myös ihmisillä. Polttavasta nokkosesta utuiseen hymyyn. Tämä on romanttinen runo, mutta ei ollenkaan valheellisella tavalla.

    VastaaPoista
  2. Joo, tästä tuli romanttinen runo ihan vahingossa, vaikkei se ollut alkuunkaan tarkoitus. Jopa tuo varis roskiksen kulmalla vaikuttaa näin jälkeenpäin luettuna ihan romanttiselta tyypiltä. :-)

    Kissoja tunnen huonosti (ollut niille allerginen 25 vuotta), mutta se mitä niistä sanoit, pätee kyllä kokemukseni mukaan ihmisiin.

    VastaaPoista
  3. Äreä, alkukantainen, jäätynyt, repaleinen ja takkuinen. Voisiko hymy tulla kaivatumpaan ympäristöön? Siinä sitä iloa!

    VastaaPoista
  4. Aivan valtavan ihana runo, just luin Tabermannin kirjaa äsken eikä tämä kalpene lainkaan niiden runojen rinnalla!

    VastaaPoista
  5. Kohtaaminen maisemassa. Kun yrittää kirjoittaa romanttista runoa, se on tekele. Kun sen kirjoittaa sattumalta, kaikki on kuten olla pitää. Pidin tuosta maalauksesta, johon sinä teidät maalasit.

    VastaaPoista
  6. PASANEN : Ajattelin juuri lyhentää runoa radikaalisti napsimalla pois kaikki turhanpäiväiset adjektiivit. Nyt en kehtaakaan kun olit jo kerran listannut ne.

    KAHLIL : Olen aina onnistunut välttelemään Tabermannin runojen lukemista. Nyt on pakko ruveta lukemaan että saan tietää, kehuttiinko minua vai haukuttiinko.

    RAILATERTTU : Puhut asiaa. Parhaita runoja ovat sellaiset "epäonnistuneet", kun on yrittänyt kirjoittaa aivan muuta mutta sitten luovuttanut ja antanut runon viedä minne haluaa. Kyllä runo itse tietää, millaiseksi sen pitää tulla!

    VastaaPoista
  7. Aistillisuus, hetken vangitseminen ja siirtymä "meihin" toimii hyvin. Tuo loppu korostuu pelkistettynä ja omana säkeistönään (hyvä), vaikka kyse on yhdestä ja samasta kokemuksesta. Harkitsisin kohtia "alkukantainen" ja "ilman mitään syytä".

    T:n suhteen taisit jo vastauksen tietääkin, en usko että saat siltä tieltä mitään kirjoittamisellesi.

    VastaaPoista
  8. Vähän ankean ympäristön sopivan ylenpalttisen kuvailun jälkeen hymy tulee yllättäen ja yksinkertaisesti - siinä on hyvä kontrasti.

    VastaaPoista
  9. Kristian : Tein runosta itselleni lyhennetyn version, josta poistin mm. sanan "alkukantainen", mutten fraasia "ilman mitään syytä". Mielestäni on oleellista, että joku hymyilee ihan vain siksi kun hymyilyttää. Ja kiitos iso-T-ohjeesta.

    JL : Ihmettelen kyllä, mikä tuossa ympäristössä nyt niin ankeaa oli, paitsi ehkä roskakatos. Pasanenkin vihjaa sen ankeuteen. Nokkonen on hieno kasvi, kuu ja heinä ovat romanttisia ja varis on grunge-tyylin lyömätön edustaja.

    VastaaPoista