perjantai 11. joulukuuta 2009

Punaisissa

hän tislautui ruumiistaan
huomasi hiljaisen lapsen takapenkillä
pani ohimennen merkille
olevansa myöhässä
siivilöityi tuulilasin läpi ja haistoi
ei
ei haistanut vaan
tunsi sielunsa sormenpäillä
- hajuaisti jäi autoon -
siis tunsi sielunsa sormenpäillä
kylmän katalysaattorin läpi pusketun
bensahuurun ja
sen lävitse suodattuvan
liikennevalon punaisen ja
katulyhdyn keltaisen hohteen
bussipysäkillä seisovan yksinäisen miehen
ja lapsiaan hoitoon vievän
sudanilaisnaisen.

Edelleen sielunsa sormenpäillä hän näki
syyn ja seurauksen
läheisen ja kaukaisen
olleen ja kuka ties tulevankin :
neljäntuulen autoruuhkan
rakastavaisten ruumiinhehkun
suolenmutkan supistuksen
elinpäivien numeron
autoilijan voimattoman raivon
broilerin lyhyen karkumatkan teurastamossa. Näki että
tyttö oksentaa routaiselle asvaltille
rakastavaiset irtautuvat toisistaan
poika sitoo räjähteitä vyölleen
siivooja laulaa aamun-autiossa konehallissa
iltiksen hoitaja tumppaa tupakan ennen koulunpihaa
ja juurakko odottaa vaiti kevättä jäisessä maassa.

Näki ja muisti hiljaisen lapsen.
Härmistyi takaisin lihaan.
Tsekkasi hermoradat
viritti lihakset
sääti sormenpäät.
Oli itsensä. Valo vaihtui.
Painoi kaasua mutta nyt
tietäen mitä tahtoo tehdä ja
ennen kaikkea
mitä ei.

17 kommenttia:

  1. Asfaltti ei voi olla routainen. Routa on syvemmällä.

    VastaaPoista
  2. PISARA : Nyt sun pitää kyllä hankkia vähän tukevampaa lähdeviitettä tuolle väitteelles ettei asvaltti ole routainen. Ihan selkeestihän se on...

    TONTERI valitti ettei onnistu julkaisemaan kommenttiaan blogillani. Tuli muuta kautta, kopipeistaan sen tähän kun oli niin kehuva :

    "Tykkään! Ja täältä talvella aina liian vetisestä Turusta käsin runoasi lukiessani tunnen pakkasen, selvästi on kylmä. Muistan tietenkin kirkkaasti millaista se on kun on kylmä, bensanhaju ja lähteminen kuivassa pakkasessa, sorminkaan ei kannata koskea metalliin, pakkanen imee valon ja ei tiedä tuleeko kesä koskaan, silloin katoaa hetkeen. Kuvaat monipuolisesti ja suorastaan asiantuntevasti, kuitenkin hauskasti, mutta edelleen tosi kauniisti jonkinlaisena maailmansieluna hetkisen olemista ja siinä ominaisuudessa kaikkinäkemistä, maailma on nyt kuten se on ollut ja kaikkea tätä yhtä aikaa - silti on myös uutta, sudanilaisnainen himmeässä maisemassa, auringonvärisenä maassa, jossa sulaudumme talvenmaisemaan." Aamun-autio konehalli" ja siellä laulava siivooja on suosikkikohtani. Niin ja juurakko myös. Pidän siitä, että runo alkaa arjesta, karkaa kesken kaiken kauas, palaa kiltisti takaisin. Ai niin, ja tuo lopun toiveikkuus ja tasapaino ilahduttaa. Valon vaihtumisessa maailmojen pauhu...

    Noin yleensä tykkään teksteissäsi siitä, että ne saa lukea monta kertaa, eivätkä tyhjene. Usein on vielä joku juttu, joka sitten aukeilee vasta hetken tai monen hetken päästä."

    VastaaPoista
  3. Minäkin pidin runostasi. Se on oivaltavan hyväksyvä. Jotain mitä itse aina meille jokaiselle on, tai ei ole.

    VastaaPoista
  4. Perustan väitteeni sille, että routa on jäätynyttä maaperän vettä. Tietääkseni asfaltissa ei juurikaan ole vettä, koska se ei ime sitä itseensä. Sadevesi jää lillumaan siihen päälle ja sen takia pitää olla katuviemäröinti. Myöskään kiviaines, kuten kallio, ei voi olla roudassa. Joo, tiedetään, että kivessäkin on vähän vettä, mutta sitä on paljon vähemmän kuin maassa eli käytännössä sellainen aines ei ole roudassa. Asfaltti voi olla jäässä eli sen päällä on jäätynyttä vettä, mutta ei sentään roudassa (=routainen). Olisi kiinnostavaa kuulla jos joku tietää paremmin kuin minä. Haloo, onko geologeja linjoilla? Insinöörejä? Kielitieteilijöitä? (Minä olen ihan vaan tällainen jokapaikan besserwisser:)

    Ihan totta Mudhazir, se kohta särähti korvaan, koska niin ei vain sanota. Uskoisit jo, että olen aika hyvä oikolukija!

    VastaaPoista
  5. Oi, taas tuli tuo "Mudhazir". En ole täydellinen.

    VastaaPoista
  6. Mun mielestäni esimerkiksi "jäinen asfaltti" ei kyllä yhtään sopis tähän ... routainen on paljon parempi, vaikka sitten kuinka sotis fysiikan lakeja vastaan ... en tajua, miksi runossa pitäisi olla niinkuin todellisuudessa on ... siis tarkoitan, että runossa voi olla routainen asfaltti, vaikka arkitodellisuudessa ei voisikaan.

    VastaaPoista
  7. Kyllä Pisara on nyt luonnontieteellisesti katsoen oikeassa. Tunnustan, että kirjoitin runon eka versioon "Tyttö oksentaa jäiselle asvaltille" ja "Juurakko odottaa vaiti kevättä routaisessa maassa", mutta vaihdoin sitten adjektiivit päikseen kun klangasi paremmin. Ajattelin, että eipähän tässä niin kovin tiukasti mennä fysiikan lakien mukaan muissakaan kohdissa (jätkä siivilöityy tuulilasin lpi jne).

    Lupaan Pisaralle, että vaihdan adjektiivien järjestyksen takaisin fysiikan lakien mukaiseksi viimeistään Nobel-juhlallisuuksiini mennessä.

    Kiitos aina niin valppaalle oikolukijalleni.

    VastaaPoista
  8. Mä en kyllä vaihtais ...jäinen asfaltti tois tähän sellaista outoa liukkautta, mikä ei yhtään sopisi kokonaisuuteen. Meinaan vaan, että Nobel-lukijat saattais sitten kyllä hämmentyä.

    VastaaPoista
  9. Eihän jäinen ole ainoa vaihtoehto. Siihen voi laittaa vaikka mitä, vaihtoehtoja on yhtä paljon kuin sanoja.

    En ole missään vaiheessa sanonut, että runossa ei saisi olla arkitodellisuuden vastaisia elementtejä - runothan ovat täyttä väkivaltaa arkitodellisuuden laeille. Mutta joskus - kuten tässä tapauksessa - fysiikan lakien vastaisuus vain ei tunnu perustellulta; asfaltin routaisuudella ei sinänsä tarkoiteta mitään muuta kuin että aine on kylmää. En osaa selittää asiaa, mutta minun estetiikassani se ei vain toimi.

    Tämä on vain minun mielipiteeni, ei sen kummempaa. Nobel-komitea voi olla toista mieltä.

    VastaaPoista
  10. No kyllä se routaisuus ainakin mulle tässä tuo muutakin mieleen kuin kylmyyttä, jotakin laajemmin pohjoista, suomalaisen realismin perinteeseen liittyvää "juurevuutta" ja sitä kautta tämä oksentava tyttökulta on jotenkin paljon enemmän turvassa, mikä taas on runon kokonaisuuden kannalta koherenttia :)

    VastaaPoista
  11. Tässä on runon sielua eikä sen tarvitse noudattaa mielestäni fysiikan lakeja. Mahdolliset kömmähdykset ovat asia erikseen, mutta tämä on harkittua.

    VastaaPoista
  12. Viimeiset rivit turhia...miksei loppuisi tähän: valo vaihtui...?

    VastaaPoista
  13. MILENA JA PISARA : Täytyy korjata runo luonnontieteellisesti päteväksi. Saa edes fysiikan nobelin jos ei sattumalta tärppääkään kirjallisuuspuolella.

    HIHAT : Viimeiset rivit voisi jättää pois, mutta se muuttaisi runoa oleellisesti. Runon loppu jäisi avoimeksi ilman näitä viimeisiä rivejä. Se on sitten makuasia, olisiko runo sillä tavoin parempi vai huonompi.

    VastaaPoista
  14. Tyydyn taas vaan ihailemaan ja kovasti pitämään!

    VastaaPoista
  15. Wow! Täähän napsahti kuin bensahuuru päähän. Upeaa fantasiaa / fiktiota / filosofiaa ja mitä kaikkea vielä.
    (muiden kommentit jäi nyt kyllä väsymyksen varjolla lukematta)

    VastaaPoista
  16. Hyvin nähty. Runon toinen säkeistö on perhanan hyvä. Hetkessä liikennevaloissa on koko maailma.

    VastaaPoista