perjantai 16. lokakuuta 2009

Valoa vasten

Nukut
selin.
Niskan kaari
piirtyy
ikkunaa vasten.
Topin nauha valahtanut
olkavarrelle.
Eilen ostettu
punainen.
Näin sen illalla
kun vedit sen
rintojesi päälle.
Vatsan kuppura
mahtuisi kouraan
mutten raski
herättää.
Niskatukka tyynyllä.
Muistan aamun
siinä talossa jossa
tuuli lauloi
hormissa
kaksi vuosikymmentä
sitten.

Samaa teemaa käsittelee Vaimo. Alkuperäiseen runoversioon olin liittänyt vertailukohdaksi Tummaisen rakkaudentunnustuksen runosta Balladi Lemminkäisen rikoksesta. Poistin sen ja huomasin vasta sitten, että siihen viitataan monissa allaolevissa kommenteissa.

5 kommenttia:

  1. Kaksi erilaista, lyyrisiä kumpikin. Nyt tuohon toiseenkin tuli tavallaan häpy end kun se on irrotettu kokonaisuudesta.

    VastaaPoista
  2. Elämänmakuisia rakkausrunoja.

    VastaaPoista
  3. PISARA : Itseäni harmittaa kun Tummaisen rakkaudentunnustus sai niin typerän vastaanoton siltä jolle se oli kohdistettu. Noin kiihkeä tunnustus olisi ansainnut parempaa. Sitä rupeaa säälittelemään itse luomiensa fiktiivisten olentojen kohtaloita.

    HELANES : Olen asununut 8 vuotta elämästäni puulämmitteisissä vanhoissa rötisköissä ennen kuin 90-luvun lama pakotti minut muuttamaan toiselle paikkakunnalle keskuslämmityksen ääreen. On monta asiaa joita en kaipaa niissä rötisköissä, kuten veto nurkissa ja savuttavat hellat, mutta kaipaan tuulen ujellusta savuhormissa.

    VastaaPoista