torstai 17. syyskuuta 2009

Hullu nainen

Hullu nainen tarttuu ohikulkijaa
hihasta. Kävelee rinnalla.
Sinun pitää kuunnella. Tämä on
tärkeää.
Maailma on harso
tuskin olemassakaan
ja minulle on annettu
kauhea
armonlahja.
Minä näen
sen harson läpi.
Sen takana on
tuli
kuuma ja tuskallinen.
Tuli tarttuu harsoon.
Se syö maailman
ja meidät.
Meidän lihamme on
kekäleitä
helvetin tulessa
jos Jeesus ei meitä
pelasta. Hän nappaa
kekäleen tulesta
paljain sormin. Niin paljon
hän rakastaa
niitä jotka
häneen uskovat. Ohikulkija
riuhtaisee irti
kiiruhtaa pois. Hullu nainen
ei ymmärrä.
Mikseivät ne kuuntele?
Eivätkö ne näe?
Eivätkö ne usko?
Vai eivätkö ne
välitä?

Runo kuuluu samaan sarjaan kuin Blondin monologi nukkuvalle rakastetulle.

8 kommenttia:

  1. Anteeksi nyt tulee piiskaa: jotenkin vaimeahkoksi jäädä runo, kaipaisi yllätys momenttia. Alku (4 säettä) on toki yllätyksellinen, mutta ehkei se kannattele koko runoa.

    Runossa hyviä nuo harso kohdat: "Maailma on harso / tuskin olemassakaan" ja "Tuli tarttuu harsoon. / Se syö maailman / ja meidät."

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommenteista, Ilona ja Oushow. Itse en kokenut runoani vaimeana vaan hyvin intensiivisenä, mutta intensiteetti ei ilmeisesti välittynyt lukijalle. Runon "hullu nainen" on todellinen henkilö ja runo pääkohdissaan tosi.

    Lähden Koitelaisen kairalle katselemaan Lapin ruskaa ja karhunpaskoja, joten en vastaa tähän runoon esitettyihin kommentteihin noin viikkoon. Kommentit silti tervetulleita.

    VastaaPoista
  3. Minusta tämä runo oli intensiivinen - sehän kuvaa naisen näkyjä ja uskoa. Siinä pohjalla vimmaa, pitää miettiä millaisella sävyllä runon nainen kaiken tuon sanoo. Pidin etenkin kohdasta " Maailma on harso / tuskin olemassakaan / ja minulle on annettu / kauhea / armonlahja."

    Toivottavasti kairalla meni hyvin.

    VastaaPoista
  4. Luin tuon runon jo eilen ensimmäisen kerran.
    Kun tänään luin kommenteista että runo on tosi, nainen on tosi ja olemassa, runostasi tuli totta myös minulle. Tuttu nainen! Jännästi vain kokemukseni runosta muuttui. Ehkä olin vain väsynyt. Vetänyt liikaa numeroita..

    VastaaPoista
  5. Tämä oli minusta hyvin vaikuttava ja intensiivinen kuvaus intohimosta, uskosta ja siitä miten vähän siitä muut välittävätkään.

    Pidin kuvauksestasi.

    VastaaPoista
  6. Kuka täällä lopulta on hullu?

    VastaaPoista
  7. Kiitos kaikille kommenteista. Erityisesti minua lämmitti Hirliin luonnehdinta "kuvaus intohimosta, uskosta ja siitä miten vähän siitä muut välittävätkään". Jotain tuollaista olin varmaan yrittänyt ladata runoon. Plus sen, miten eri lailla ihmiset voivat nähdä todellisuuden.

    Ja ehkä vielä sen, millaisiksi kauhukuviksi voi ahdistuneisuus muuttua ihmisen elämässä. Runon kuvaama nainen on hyvin ahdistunut persoona ja ollut elämänsä aikana useita kertoja psykiatrisessa hoidossa.

    Kairalla meni hyvin. Helakanpunaiset juolukkavarvikot pyörivät silmissä vieläkin, kun suljen silmäni.

    VastaaPoista