torstai 21. toukokuuta 2009

Vaimo

Kohta viiskyt mutta
hyvännäkönen. Se kävi kampaajalla. Tukka
vähän niiku sillon
kakskyt vuotta sitten. Sillon soli blondi
luomu siis mutse rupes
sitten tummeneen
maantien väriseks. Emmä tarkottanu
sanoo pahasti. Sellanen lämmin soratie
kesäsen auringon paisteessa. Kerran
mä en osannu sanoo minkä värinen
tukka sillon. Mä katon kotona illalla ja
vastaan huomenna. Mut nyt siis punanen ja
son ostanu liian
pienen teepaidan joka
passaa sille tosi hyvin.

Sillon kun me ruvettiin styylaan mullei ollu
asuntoo. Mä nukuin yöt
yhes sivarikämpäs kummä
en halunnu sen aattelevat et
mä tuun loisiin sen luo. Mä etin asuntoo ja
mä oisin halunnu
ettii meille yhteistä mut mä en
kehannu kysyy siltä haluukse
ruveta asuun mun kaa ja sit
mä löysin pienen luukun mulle ja se kysy
miks mä etin vaan itelleni enks mä haluu
asuu sen kans? Ja mä sanoin et mä
haluun mut mä luulin et
sä et haluu miksetsä sanonu
etsä haluut? Siks
kun sä et kysyny. No sit me saatiin
vanha rötiskä
kompostihuussi kantovesi ja savuttava hella
mut hieno
ja me oltiin tosi rakastuneita
muistaakseni. Nykyään
ei enää luota saletisti
omaan muistiin. Ja siel synty
meidän esikoinen se ainakin
on varmaa. Arvaa mikä homma
pestä paskapyykkii kyl me sit muutettiin
jo juoksevan veden ääreen.

Sillon kun se rupes
venttaan eka kertaa se tuli jotenki
pelottavaks. Se paisu helvetin isoks ja
sen piirteiden terävyys katos
turvotuksen alle. Soli jotenki vieras.
Sit se vaan imetti ja nousi yöllä
vaihtaan vaippaa tai jotain. Ei se
hogannu mua ollenkaa. Mut sit se kerran
löi mua päähän niin et
sateenvarjo taittu
ja se puri mua niskaan ja mä
löin sitä
ja mä tajusin etse rakastaa
mua ihan oikeesti. Tyhmää
kun ei vähemmällä usko. Ja se kuto mulle
villapaidan jota mä
käytän vieläki. Voisit heittää jo pois tuohan on siis
seittemäntoista vuotta vanha.

Miksä nukut sohvalla? Ei paljoo huvita
nukkuu sun vieres. Aviokriisi
epäilemättä. Avioliittoneuvoja sano
et meidän suhde on
perustaltaan terve
ja meidän tarttee tehdä duunii
sen eteen ettei se loppuis mut
meillon kummallaki
ollu elämässä traumoja jotka heijastuu
nyt meidän parisuhteeseen
ja mullon pahemmat arvasinhan mä
et tää pannaan taas mun syyksi.

Hassuu et me asuttiin
tavallaan yhes
monta vuotta ennenku me
ruvettiin ees styylaamaan. Se oli
kolhoosikämppä kaks
pariskuntaa yhteinen vessa
ja keittiö ja mun avovaimo ja sun avomies
oli riidois aiheena sen jäbän
bassorefleksikaapit ja ettei se
siivonnu jälkiään keittiössä. Ja mä
olin pätkässä suhun
jo sillon mutten mä sanonu sitä
kellekään. Ja kun sä annoit
lemput sille jätkälle mun piti kiertää sen
kanssa kaikki kapakat ja
saatella se himaan. Enkä mä sillon
aatellu mitään et nyt on mun tilaisuus
ihan totta en. Ja ensin me aateltiin et me ei
voida ikinä julkistaa
meidän suhdetta. Mitä sanoo eksät?
Mut ne sano kumpiki
et näin on paljon parempi. Me sovitaan
yhteen. Kai ne sano mitä tarkotti
en tiiä.

Se sano et ku toinen
synty mä rauhotuin ja tulin ihan hyväks
tyypiks. Sitä ennen
mä olin outo ja se joskus
tai kait aika usein
pelkäs vähän mua ja aatteli et haluu muuttaa
pois. Se oli niin rankka tieto et
mä en
huomannu kysyy
mikset sitten muuttanu.

Mä oon avannu sulle oman
feisbuuksivun. Siinon sama salasana ku
sun sähköpostissa. Se tietää
mun salasanatki! Me voidaan nyt
ruveta feisbuuk-kavereiksi. Mullon
jo neljä
virpi elina johanna ja seija
ja sä oot viies kun sä vastaat mun
kaveripyyntöön. Mitä sä oot mieltä
pitäskö mun ostaa sellanen
muistikirja johon mä kirjotan
aina kun tulee
jotain mieleen? Mut sittehän
ei kerkeis tekeen muuta
ku kirjottaan! Läheks kattoon
mun ja lasten kanssa Madagaskar
kakkosta ois kiva
ku mentäs koko perhe. Tai ei siis
teini lähe tietenkään. Mä oon aatellu
et aina ku mullon
työttömyyspäivä mä ompelen
yhen prinsessahameen ja sitte
kun mullon niitä sata
mä piän näyttelyn sen nimeks tulee
pätkätyöläisen tytär
on oikeesti prinsessa.

Ja tyttären äiti on oikeesti
mun vaimo.

6 kommenttia:

  1. Elävästi kuvattua, nappiin iskeviä havaintoja, mut Iisakki Vähäpuheisena sanoisin, että tää oli pitkä, mutta ei kyllästyttänyt.
    Joo, jos "elämä alkaa 40-vuotiaana" (Dale Carnegie), niin mitäs viiskymppinen inisee.
    runoblogin aloittaminen oli fiksu ratkaisu.

    VastaaPoista
  2. Samaa mieltä kuin Milena että ihan jees vamo vaikka äliin kyllävähän rasittava:-)

    uno on kieltämättä pitä, mutta meidän juttu onkyllä sen verran monimutkainen että se ei lyhyeen runoon mahdu. Nytkin piti karsia pois aika monta skandaalinkäryistä yksityikohtaa ettei tulis runo sijasta romaani:-(

    VastaaPoista
  3. Oletko saanut vaimolta kommenttia?? Tällä voisi vaikka yllättää jonakin juhlapäivänä...

    VastaaPoista
  4. Ei oo enää yllätys. Vaimo sanoi että kerrankin järkevä aihe mun runolla.

    VastaaPoista