torstai 22. tammikuuta 2009

Kolmas kivi auringosta

Tähtiyö, Otavan kärry kumollaan
pyörät päin Pohjantähteä
niskan takana taivaan helmi Venus
pään päällä Andromedan hännäkäs ää.
Mitä pimeämpi yö sen parempi
näkyvyys
tänään miljoona valovuotta.
Miljoonan valovuoden pimeä
steriili syvyys
autiomaa
alkupakkanen
kuohuva kvanttityhjiö
yö, ei ihmistä varten
kaukana mutta lähellä
peninkulman päässä
lähempänä kuin Laihian kirkko.
Kiven päältä katson suoraan siihen
ilmakuplan uumenista
otsonifiltterin suojasta
kasvihuoneen lasikaton alta.

Näkyvyys ylös miljoona valovuotta
alas ruumiin verran
saappaankärkeen saakka.
Saappaan alla kivi
kolmas auringosta laskien
kovalta näyttävä
munankuori
ja sen alla
maan-ala
manala inferno helvetti tuonela
kuuma ja rikiltä haiseva
kuoleman valtakunta
kaukana mutta lähellä
puolen peninkulman päässä
lähempänä kuin Sepänkylän Neste.

Joskus maan-ala kapinoi
rikkoo kuorensa
tulee ulos
basalttinen painajainen.
Kolmas kivi kääntää sisikuntansa
ja minä muistan paikkani
kiven päällä tähtien alla maan-alan yllä
kahden ajan välissä
rajalla kahden tyhjän
sen joka oli ennen
ja sen joka tulee jälkeen.
Se on hyvä paikka, ja sen nimi on
tässä ja nyt.

Runo kuuluu samaan sarjaan kuin myöhempi Murphyn laki.

3 kommenttia:

  1. Olipa hieno ja hegästyttävä runo. Mentiinhän siinä ylös avaruuden äärilaidoille ja alas maan-alaan. Ja matkat tuli laskettua ja opastimet kerrottua. Ei muuta kuin matkaan vaan.

    VastaaPoista
  2. Tässä kiidettiin avaruuksien halki melkein valonnopeudella!

    VastaaPoista
  3. Kiitti hienoista ja kannustavista kommenteista. Tarkkaan ottaen tässähän ei menty minnekään, seistiin vaan paikallaan ja katottiin mitä on ympärillä. Minun tyylini yleisemminkin...

    VastaaPoista