perjantai 2. huhtikuuta 2010

Ristiltä näkee kauas

yleisön ja
turvamiesten päiden
yli pojan joka sitoo
räjähteitä vyölleen ja
kävelee siellä mitä
katsoi kuusitoista vuotta
sähköaidan takaa. Kun
marttyyrin liha
sekoittuu pölyyn ja
lasinsirpaleisiin
vedetään verho
paratiisin edestä. Ja tytön

joka oksentaa
routaiselle asvaltille nakit
sipsit karkit
bentsot
kaljat eikä tiedä minne
seuraavaksi
menee. Ja broilerin

lyhyen karkumatkan
teurastamolla. Kun se
otettiin maailmasta
jonka nimi oli
tungos hämärässä
se näki vilaukselta
säkenöivän voiman
ja juoksi
veren ja höyhenien
yli.

Kirjoitettu pitkänäperjantaina. Nämä kolme näkyä löytyvät myös runosta Punaisissa.

15 kommenttia:

  1. Kiitos pitkäperjantain runosta. Siinä oli jotain ihan oikeaa ajan tajua.

    VastaaPoista
  2. Kukin tapaus ansaitsisi oman syvenneltyn runonsa, yhdessä jäävät raapaisuiksi. mikä sekin jo on vaikuttavaa sinun tekstissä.

    VastaaPoista
  3. Uskomattoman hieno nimi runollasi.

    VastaaPoista
  4. Hieno runo, ajankohtainen. Jollakin tavalla kaunis, kärsivä samaan aikaan. Upea.

    VastaaPoista
  5. Kiitokset kaikille kommenteista.

    PASANEN : Mielessäni on ollut kirjoittaa jokaisesta Punaisissa-runon näystä erillinen runo. "Punaisissa" on jotenkin avainruno vähäisessä tuotannossani. Pituutta saisin jokaiselle pätkälle vaikka kuinka paljon, nyt valitsin tietoisesti niukan kerronnan linjan.

    RAILATERTTU : Hyvä jos tykkäsit nimestä. Olin pelännyt että se tuntuisi jonkun mielestä loukkaavalta. Olin ajatellut ensin kirjoittaa itsensä ristillä riippujan kärsimyksestä, ja se runo olisi alkanut jotenkin näin : "Ristiltä näkee kauas temppelin harjalle jossa seisoin kerran voimieni päivinä." Saa vapaasti jatkaa jos aihe inspiroi.

    CRIZY : Hienoa jos 2000 vuotta vanhan kehyskertomuksen sisään saa sovitettua ajankohtaisen tarinan.

    VastaaPoista
  6. Toisessa säkeessä mainittu sähköaita erottaa muusta maailmasta Gazan, maailman suurimman pakolaisleirin. Se on suomalaisen kunnan kokoinen alue Israelin ja Egyptin välisellä ei-kenenkään maalla. Se ei kuulu minkään valtion alueeseen, koska yksikään valtio ei halua halua kansalaisikseen kahta miljoonaa palestiinalaispakolaista. Leiri syntyi Israelin valtion perustamisen yhteydessä 1948, joten siellä kasvaa jo neljäs pakolaissukupolvi.

    Gaza on eristetty muusta maailmasta sähköaidalla, ja mereltä sitä vartioi Israelin sotalaivasto. Kauppasaarto estää teollisuuden luomisen ja puoliaavikkoinen maaperä merkittävän maanviljelyn. Ihmiset ovat pääosin työttömiä ja elävät arabimaista kerättävän pakolaisavun varassa.

    Gazasta alkoi vuonna 1990 itsemurhaterrorismi, joka on nyttemmin levinnyt kaikkialle maailmaan. Vuonna 2006 alueella pidettiin vapaat ja rehelliset vaalit, joissa voiton sai terroristijärjestö Hamas. 2009 Gazan pakolaisleiri kävi Israelin kanssa lyhyen sodan, jossa kuoli paljon gazalaisia ja muutama israelilaissotilas. Nyt Israelin-Gazan-rajalla rähinöidään taas. Se on synkkä esimerkki epätoivon ja katkeruuden synnyttämästä, sukupolvien yli ulottuvasta vihan ja koston kierteestä.

    VastaaPoista
  7. Mielenkiintoisella tavalla yhdistät Lähi-Idän kriisin, pohjoiseurooppalaisen hyvinvointivaltion kriisin ja tehotuotetun broilerin kriisin.

    VastaaPoista
  8. Jotenkin tuntuu, että näillä kolmella kriisillä on yhteys keskenään, kenties sama alkusyy. En kylläkään osaa sanoa, mikä se olisi.

    VastaaPoista
  9. on vastakkaista mieltä kuin Pasanen. Kolme lyhyttä esimerkkiä sihtaa suoraan otsikkoon 'ristiltä näkee kauas'. Siitä mun ajatukset hyppäs suoraan muistaakseni Schenkin kirjoittamaan pienoisnäytelmään Tuolla palaa, jossa hurskaat veljet miettivät mitä pitäisi tehdä kun etäällä näkyy tulipalon roihu. Absurdin sananvaihdon jälkeen he päätyvät huutamaan 'Veljet, me ajattelemmme teitä. Saman löysin Sinun runostasi: me näemme, mutta olemme avuttomia. Vaikka länsimainen kulttuurimme muka nojaa mieheen, joka oli avarakatseinen, oikeudenmukainen, radikaali ja uskossaan tinkimätön.
    Runosi pisti ajatukset liikkeelle, ja pyhänä oli aikaa pohtia. Hieno runo, taas.

    VastaaPoista
  10. Emo veti keskustelun ristillä riippuvan miehen henkilökohtaisiin ominaisuuksiin. Itse en ole uskovainen enkä edes kristitty, mutta ristillä riippuva Jeesus on hyvin vahva vertauskuva. Se on ensinnäkin ihminen joka näkee enemmän kuin muut, ja näkee nimenomaan kärsimyksen (ennen ristille joutumistaan hän kykeni näkemään myös ilon, mutta sattuneesta syystä hänen näkökykynsä on tällä hetkellä vähän valikoiva). Toiseksi hän on avuton eikä voi tehdä mitään sille mitä näkee - päinvastoin hän on itse osa tarkastelemaansa kärsimyksen panoraamaa. Hän muistaa voimansa päivät, mutta voima on kadonnut hänestä.

    Itse en usko että olemme täysin avuttomia sen suhteen mitä näemme. Gazaa voi auttaa esim. Amnestyn kautta. Amnesty yksi keräyskohde on Hamas-järjestön ihmisoikeusrikkomusten seuranta Gazassa. Hamasin islamilainen ja Israelin juutalainen uskonkiihko muodostavat sen umpisolmun, johon Gazan kohtalo on jumittunut. Gazassa on kuitenkin Hamasin vallalle elinvoimainen oppositio, joka ajaa neuvotteluratkaisua uhittelun sijasta. Hamasin vaalivoitto oli melko täpärä, ja seuraavat vaalit se luultavasti häviää jos ei pääse väärentämään tulosta.

    Asvaltille oksentava tyttö on suomalainen ja apumme ulottuvissa. Apumme mahdollisuudet ovat tietysti rajallisia, jos hän on jo jäänyt tiukasti alkoholi- ja bentsokoukkuun.

    Teurastamolle joutunutta broileria on kaikkein helpoin auttaa. Riittää kun lopettaa broilerinsyönnin. Muu on teeskentelyä.

    VastaaPoista
  11. En minäkään uako että maailman kärsimysten edessä olemme avuttomia. Ihmisillä on valta ja voima muuttaa olosuhteita. Riittävästi tahtoa ei vain löydy. enemmistö valitsee uusavuttomuuden - veljet me ajattelemme teitä.

    VastaaPoista
  12. Hyvinkin aktuelli!

    Tzori kun olen harvoin kommendeeraamassa
    vaikka käynkin runotorstain suoritteet läpi
    säännöllisesti.

    Verkkopyynti keväällä vie paljon vapaa-aikaa.
    trew. Harmaasusi.

    VastaaPoista
  13. Verkkopyynti on hyväksyttävä este. Itsellänikin tulee varmaan kevään mittaan (tieto)verkkohommia sen verran, että runoilu saattaa jäädä taka-alalle. Yritän kyllä ettei jäisi.

    VastaaPoista
  14. Minäkin pidin runon nimestä, kuin myös runosta. Pitkäperjantain via dolorosa ja iskut Gazaan kertovat kuinka absurdissa maailmassa elämme.
    Ajankohtainen, pysäyttävä runo.
    Toivoisi myös, että kärsimys pysäyttäisi ajattelemaan muutkin kuin runoilijat.

    VastaaPoista