Nykyhetki

on väläys pimeässä
muistojesi kontekstia
vasten. Ehdit nähdä
taustamaiseman
ja etualalla pätkän
rinnan kaarta
hikitipan pusertuvan
ihohuokosesta. Tunnet
huulillasi nännin kiinteyden
suolan maun suussasi
reisivaltimosi
pulssin. Konteksti vie
kämmenesi
navan kumpareelle
neuvoo ikivanhan
imuliikkeen. Väläys

sammuu. Kuva
piirtyy maisemaan
kunnes dementia
sotkee värit liottaa
paksut mustat
ääriviivat. Jää
nykyhetki
ilman taustaa. Hahmo

materialisoituu
näkökenttääsi ja kuulet
äänen muttet tiedä
mistä. Näet

tuholta säästyneen
muiston
punaisen
harmaata vasten.

Konstellaatio

Seinän vierellä
aurinkolaikulla vetää
kevytsavuketta
vauvanvaunua
varovasti keinuttaen ja toivoo etteivät
ne näe. Hame viistää
höyryävää
asvalttipälveä. Mitä jää

jäljelle
sielusta kun
klitoriksen
ottaa pois
kun joku ommellaan
umpeen ja
ratkotaan auki? Pinkeän ihon
läpi kuultava hehku
valona
veden kalvolla
päilyvä hymy
motiivejasi
puntaroivat
valppaat silmät. Kipu
ja halu eteenpäin
lyhyin askelin. Pitkät
repivät kiusattua
frigidiä
lihaa. Hän

on koulussa. Osaa
lukea
ja puhua vierasta kieltä
sanaa sanan perään
pannen kertoa ja
vähentää, eikä ymmärrä
mitä huutaa jalkakäytävällä
maiharimies.
Ei haluakaan. Äidillä oli

yhdeksän
ja niin monta pitää
sinunkin
kantaa. Tahdot mennä
töihin
niin kuin toiset
naiset viedä lapsen
hoitoon
hakea sen
neljältä
mennä kaupan kautta
kotiin
niin kuin toiset
naiset. Illalla hän

toivoo
ettei hänelle näytetä
tänä yönä
sitä unta
joka ei ollut
unta.

Mikä se oli

Mikä se oli joka
kulki tästä
joka tuli ja
meni jättäen jälkeensä
häilyvän varjon
olohuoneen ovensuuhun
ja kuvansa
eteisen peiliin?

Oliko se tulesta tehty
dzinnien herra joka
kapinoi luojaansa vastaan
ja karkotettiin
suola-aavikolle
ja sen kuuma henkäys kutsuu
sinua luokseen

vai levossa palava
satasilmä
jonka rakkaus
lävistää lihan ja mielen ja
seuraa sinua
uniin näyttäen sinulle
sanojen salaisen musiikin?


Tulesta tehty on aiheena myös aikaisemmassa runossani Logos.

Sepe

Sepe on aistien valtakunta. Sen ympärillä
hehkuu taustan himmentävä aura
bensan haju
tupakka ja hammasmätä
hien
ja vanhan viinan
hienostunut dissonanssi
parhaat päivämääränsä nähneen tonnikalan
kolinan ja
vaseliinin
kulmikas kolmisointu. Sepe asuu

Sannin talossa. Sanni maksaa sähkölaskun ostaa
ruuat syistä joilla paljon
spekuloidaan.
Seksi?
Universaali myötätunto?
Yksin vanhenemisen pelko? Vaiko ihan
proosallisesti
rakkaus? Kavereilla
ei oo taloon asiaa. Eläkepäivänä
Sepe häipyy viikoks. Sanni venttaa
eikä kerro mitä miettii. Kun Sepe palaa se
paistaa sille pannulla
lenkkimakkaraa ja antaa yhen kaljan
loivennukseks
vaikkei se muuten hyväksy viinaa. Sepe hommas

maalit ilmatteeks ja maalas
Sannin talon. Eiks toi oo vähän räikee?
Kyllä siihen silmä tottuu.
Vihreeks taloks
sitä kaupungilla sanotaan. Julkisivulautakunta
on jo antautunut. Sepe

on jeesus. Tekee pyytämättä
naapurien lumityöt. Käänsi yöllä meidän
pottumaan.
Aamulla pyys vapaaehtosta maksua
omantunnon mukaan.
Annoin femman vaikka
ruohosipulipuska
meni. Marketin parkkipaikalla
se pummas egen mutta anto sen
mummolle että se sais
ostoskärryn.
Venttas pelikoneella
että mummo tuo egen takas ja se saa kaljaa.

Kaikki tietää Sepen. Se on superjulkkis.
Siitä pitäs kirjottaa kirja. Varmaan moni
ostais. Ei tullut kirjaa mutta tulipahan
ees runo.
Ei taia sopia
haudalla luettavaks.

Tuhon ennustaja

Yläasteen pihalla, välitunnilla he järjestäytyivät rykelmiin. Sinä kysyt mistä he tietävät mihin rykelmään mennä. Etkö näe taivaasta riippuvia lankoja jotka liikuttavat heidän käsiään ja jalkojaan ja sitovat heidät toisiinsa? Etkö näe tuota joka ei seiso missään rykelmässä eikä tiedä mihin katseensa kääntäisi ettei hänen häpeäänsä nähtäisi? Isona hänestä tulee tuhon ennustaja.

Häneen kyllästyttiin vaikka tuho oli jo tulollaan, vaivihkaa kuin home leipään. Kaupunki jäi veden alle viikoksi. Se on pitkä aika olla veden alla. Ja seurasi seitsemän kirottua vuotta ja vihreä maa muuttui ruskeaksi ja mikä elätti ennen sata lehmää elättää nyt kymmenen. Hän näki sen ja ymmärsi ettei voi palata kotiin. Ja tuli hyppäsi latvasta latvaan ja söi ilman maan pinnasta niin ettei voinut hengittää ja poltti vanhan patsaan jossa alaston nainen ojensi ammoin katkenneita käsiään. Kun metsä on kuiva se löytää kipinänsä.

Kaakaopavun karvaan aromin pehmentää maito ja sokeri. Chili vain pahentaa asiaa.

Tuhon ennustajat näköjään kiehtovat minua. Samasta aiheesta on myös runo Hullu nainen.