Sula lasimassa
kaareutuu
jähmettyneeseen aikaan
lieriöksi pysäytettyyn
liikkeeseen jonka
huokosesta
valonsäde kulkee muttei
vesimolekyyli. Tärkeintä
on kuitenkin
ei mikään
tyhjä
padottu avaruuden
pala jonka
täyttää pullon
henki
mustan-kitkerä
portteri.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Pidin, kiehtova.
VastaaPoistaHarmitti vaan runoa kirjoittaessa kun ei ollut portteria käsillä. Piti yrittää muistella sitä.
VastaaPoistaPalautitpa portterin mieleen.
VastaaPoista