torstai 15. huhtikuuta 2010

Ilmassa

keskellä
ei missään. Varjottomassa
sumussa ei näe
edessä
toista reunaa
alla
kuilun outoja hirviöitä
sinitaivasta yllä ja tähtiä
sen takana. Äsken

seisoi kovalla kivellä. Tunsi
tyhjän
varpaittensa alla.
Perääntyi, otti
vauhtia ja
hyppäsi. Mitä
toivoen?
Mitä peläten?
Mikä hengitti
selkään?

11 kommenttia:

  1. Tykkäsin (taas kerran) vahvasta runostasi!

    VastaaPoista
  2. Hyppy on aina riski, mutta välillä tarpeen. Kaiken uhallakin.

    VastaaPoista
  3. Ilmaisu varjoton sumu kuvaa hyvin sitä mielentilaa, jossa tuollainen hyppy tapahtuu.

    VastaaPoista
  4. Mikä tosiaan....? Hyvä kysymys!
    Vaikutuin jälleen!

    VastaaPoista
  5. Kiitos kommenteista. Olen ollut viikonlopun poissa sähköpostin ääreltä, joten en ole ehtinyt itse kommentoimaan.

    Tämä runo syntyi melko helposti ja vaivattomasti yhdestä mieleeni nousseesta kuvasta : ihminen jähmettyneessä liikkeessä kuilun yllä. Varjoton sumu tuli lisäksi, kun kävelin pihalle, ja siellä vallitsi aamuinen maitosumu. Hirviöt, sinitaivas ja sen takana tähdet ovat jo vakiorekvisiittaa runoissani. Pitäisi kai keksiä jotain uutta, mutta nämä kuvat ovat aika lujassa mieleni perustassa.

    VastaaPoista
  6. Todella vahvaa, hyvää tekstiä

    VastaaPoista
  7. jos runosta jättää kysymyslauseet pois siihen jääsi mukava hypyn tuottama jänni

    VastaaPoista
  8. Noista kysymyslauseista tuli samanlainen kommentti facebookiini. Nyt kun luin niin kommentti kuulostaa asialliselta. Juttu muuttuu dramaattisemmaksi ilman turhia loppukyselyjä.

    VastaaPoista