Valon lapsi

Voimistuva valo
nostaa näkyville
koivunnuput
leskenlehdet
lumihankeen sotketut
tupakantumpit. Tähän aikaan
vedin aina
ikkunani eteen
mustan verhon että
naapuri
ei näe sohvan alla lymyävän
mörön
kiilusilmiä. Mitä

sitten tapahtui? Isoniko
ikkuna vai
kitistyikö verho? Valo

tuli taloon
paljastaen
pölyn hyllyn päältä
perhepiplian
takaa. Menikö

mörkö pois vai
imeytyikö
hometahraan
kellarin
kosteaan
betonihuokoseen?

Pullo

Sula lasimassa
kaareutuu
jähmettyneeseen aikaan
lieriöksi pysäytettyyn
liikkeeseen jonka
huokosesta
valonsäde kulkee muttei
vesimolekyyli. Tärkeintä
on kuitenkin
ei mikään
tyhjä
padottu avaruuden
pala jonka
täyttää pullon
henki
mustan-kitkerä
portteri.

Ilmassa

keskellä
ei missään. Varjottomassa
sumussa ei näe
edessä
toista reunaa
alla
kuilun outoja hirviöitä
sinitaivasta yllä ja tähtiä
sen takana. Äsken

seisoi kovalla kivellä. Tunsi
tyhjän
varpaittensa alla.
Perääntyi, otti
vauhtia ja
hyppäsi. Mitä
toivoen?
Mitä peläten?
Mikä hengitti
selkään?

Tämänkertainen tapauksemme

aloitti puhuja joka
vihasi työtään
yleisöään
elämäänsä koska oli oikeastaan
halunnut
lakaisukoneen kuljettajaksi
mutta mennyt
oikeuspsykiatriseen. Siis
tapauksemme
oli käynyt
satunnaisen ohikulkijan
päälle. Seitsemän

pistohaavaa revennyt maksa
murtunut nenärusto haljennut
alaleuka neljä kylkiluuta
poikki. Miksi? Koska äiti
itki isä käski suku
vaati uhri kimitti eikä
sillä ollut
tupakkaa. Pieni syy
suuri seuraus. Myrsky
nousee perhosen
siiveniskusta. Viimeinen
pisara murtaa
padon. Nämä

paperit
esitutkintapöytäkirja peruskoulun
päästötodistus katsokaa
numeroita psykiatrin
diagnoosi päihdehuollon ja
lastensuojeluviranomaisten
lausunnot rikosrekisterin ja
luottotietorekisterin otteet ceevee
töistä joita en halunnut tehdä golf-
ja lomaosake audin
huoltokirja tiliote lainasopimus
vihkitodistus
vieraan naisen
kanssa valokuvat
lapsista joita en
tunne todistavat
vääjäämättä

että tapauksemme oli ohjelmoitu
kalkyloitu korruptoitu
determinoitu
predestinoitu
prostituoitu. Hän kulki
kohtaloonsa silmät
auki näkemättä
kättään liikuttavaa
narua huultaan heiluttavaa
tuulta pahaa
voimaa joka pani ajatukset
hänen aivoihinsa. Voiko vesi
nousta ylämäkeen? Lämpö
mennä kylmemmästä
kuumempaan? Antakaa hänelle

anteeksi. Hän ei
tiennyt
mitä teki. Hän on syyn
takeeton
sosio-
ekonomisen asemansa
uhri. Rautakahlein
lyöty kiinni psykooseihin
harhoihin
statuksiin rooleihin
odotuksiin
velkoihin kunniaan ja
häpeään.
Hän on
täyttä
ymmärrystä
vailla.

Ristiltä näkee kauas

yleisön ja
turvamiesten päiden
yli pojan joka sitoo
räjähteitä vyölleen ja
kävelee siellä mitä
katsoi kuusitoista vuotta
sähköaidan takaa. Kun
marttyyrin liha
sekoittuu pölyyn ja
lasinsirpaleisiin
vedetään verho
paratiisin edestä. Ja tytön

joka oksentaa
routaiselle asvaltille nakit
sipsit karkit
bentsot
kaljat eikä tiedä minne
seuraavaksi
menee. Ja broilerin

lyhyen karkumatkan
teurastamolla. Kun se
otettiin maailmasta
jonka nimi oli
tungos hämärässä
se näki vilaukselta
säkenöivän voiman
ja juoksi
veren ja höyhenien
yli.

Kirjoitettu pitkänäperjantaina. Nämä kolme näkyä löytyvät myös runosta Punaisissa.