Oopperassa

Oopperassa aika joskus pysähtyy
kun illuusiot karisevat, ja
hirvittävä totuus tulee esiin.

Kreivi, narsistinen irstailija
(arvasitte oikein : tenori)
aina rahan puutteessa
iski silmänsä porvaristyttöön
vaaleaan ja siveään.
Siveään ja siveään, no niin hän luulee -
tuohon aikaan blondit
olivat näet siveitä
pääsääntöisesti.
Kihlajaisissa hän tajuaa :
kontrahdissa onkin isosiskon nimi
tumman mezzon
dominan
you know pojat, tyyppiä yön kuningatar.
"Monsignor, oletteko aivan varma että
toinen sopimuspuoli
on todellakin
hän?"
Johon appikandidaatti (basso) : "Signor conte,
asiasta ei vallitse
pienintäkään epäilystä."

Tilanne on kiusallinen, ja
sekunnin tai kahden ajan
kaikki ovat hiljaa
tietämättä mitä sanoisivat,
toivoen olevansa
jossain muualla.
Aika on siis seisahtunut, ja näin ollen jokaiselle
suodaan mahdollisuus
laulaa ulos fiiliksensä.
Elämässä niin ei tehdä, mutta tämä onkin oopperaa.

Kreivi : paska mikä moka. Akka on kuin korppikotka.
Tahdon ulos. Toisaalta taas
tarvitsen ne rahat.
Pikkusisko muuten
näyttää seksikkäältä
punastuneena.
Tuo avokaulainen sopii hänelle.

Domina : aamulla vielä seisoin
kylpyhuoneen peilin edessä
harjoitellen käden aristokraattista ojennusta
suudeltavaksi
ja tunnustelin miltä kuulostaa
signora contesa.
Nyt kaikki on pirstaleina.
Minut on hylätty
oksennettu maahan.
En kelpaa kenellekään, en vaikka
rahaa tarjotaan.
Kun tämä juttu leviää, variksetkin
kaupungilla
nauravat.
Ja pikkusysteri, se narttu
flirttaa minun kihlattuni kanssa.
Tämä ei jää tähän.
Vannon ettei siitä tule
kreivitärtä.
Vain minun kuolleen ruumiini yli.
Sopimuksen tekstissä on edelleenkin
minun nimeni, ei sen.

Pikkusisko : kauheaa mikä skandaali.
Nyt kaikki epäilevät että olen
antanut
kreivin
ymmärtää.
Hyvä puoli tässä on, että isosisko
sai nenilleen.
Kunpa voisin kertoa että
sydämeni kuuluu
rekryfirman plokkarille
komealle tenorille
persaukiselle.
Ei pysty kustantamaan
sosioekonomisen statukseni
edellyttämää elintasoa.
Ja sekin pitäisi kai mainita
jollain tapaa
että
itse asiassa
olen paksuna.

Näin siis oopperassa.
Siellä on aikaa laulaa joutavia.
Siellä ei ole kiirettä
ei aamuisin piriseviä kännyköitä
palkkatyötä
rästissä olevia osamaksuja
ei viideltä kiinni menevää tarhaa
toisin kuin
elämässä.

Ai niin, loppuratkaisu.
Kreivi näki Dominan
sisäisen kauneuden, ja
rikas isäukko saatiin hyväksymään
blondillensa vävyksi
rekryfirman plokkari
se tenori.
Vain vanhapiikatäti
joka oli jo
päättänyt lahjoittaa sydämensä
ja perinnöksi saamansa huomattavan arvopaperisalkun
samaiselle plokkarille, tosin
muistamatta informoida
itseään asianosaista
joutui jälleen kerran alistumaan
parasta ennen -päivän ohittaneen
aikuisen naisen
kohtaloonsa.

Kyyhky huhuaa

Joskus aamuisin, kun ei huvittaisi nousta
makaan, katson kattoon
näen asioita.

Kyyhky huhuaa lehdettömässä kevätkoivikossa.
Sen ääni hukkuu lähestyvään junaan.
Kasvot
ilman taustaa
välähtävät
vaunun ikkunassa
tasoristeyksessä.
Filmi pysähtyy,
jatkuu taas.
Juna loittonee ja jättää
kitalakeen
jostain syystä
mustan suklaan
häivän.

Minä nousen ylös aamukuselle.

Vaimonsa jättämän fyysikon näky

Juuri kun halusin lopettaa kaiken

jotain hohtavaa kulki
tyhjäksi jääneen taloni läpi
jättäen jälkeensä
lippaan jonka tietysti avasin.
Löysin sen sisältä toisen
vähän erilaisen, ja sen sisältä
taaskin uuden
kerta kerralta
piirteiltään sumeamman
kunnes sisimmästä erotin vain
alkukajossa hehkuvat säikeet

ne joista on maailma punottu.

Niistä on tehty teräksen harso
ja neutriinot, yön hiljaiset kulkijat jotka
kiireissään eivät näe
tähtitarhoja ympärillään.
Ne ujuttautuvat sielun lailla
seinän ja taivaankappaleen läpi,
ne menevät
salaisimpiin paikkoihin ja
intiimeimpään ihmiskehoon
eivätkä huomaa
kohdanneensa mitään.

Näin kolme ulottuvuutta

lyhyyteni
vatsani alkavan pömpötyksen,
aviovuoteemme
tarpeettomaksi käyneen leveyden, ja
neljäntenä vielä
kaltevan kalvon jolla liu'umme
vesimittarin lailla kitkattomasti
kaikki samaan suuntaan, loppua kohti,
sen sokean jumalan
joka luo kaiken vehreyden ja syö
omat lapsensa,
ja entropian nälkäisen hirviön.
Se ahmii sisäänsä alkutulta ja
imee hitaasti
valon maailmasta.
Ja aivan
aivan odottamatta
havaitsin vielä

sen kaiken takaa kuusi muuta

fotonin-ohutta litistynyttä
multiversumin
outoa dimensiota, joita
järkeni kieltäytyy uskomasta.
Ne näyttäytyivät aisteilleni
kuin kuvastimesta
numeroiden takaa
viivan alta.

Vesimittari kiitää kitkatta lammen kalvolla

eikä huomaa
syvyyksiä allaan
ei pohjan sileitä kiviä
ei simpukan verkkaista hengitystä
eikä nälkäisen kiisken varjoa, ei
sinisen korennon lemmen-leikkiä yllään.
Auringonkin heijastuksen
se luulee kuuluvan
veden latteaan pintaan joka
vain hiukan antaa myöten
askeleen alla.

Kylmät jalat

Musta kissa juoksi maantien poikki,
hirvi koulubussin edestä.
Suolta kuului huuto, usvassa liikkui aaveita.
Joku kosketti vasenta olkapäätäsi,
ja iltahämärässä
korppi rääkäisi
hakkuuaukiolla.
Vessan peilistä näit otsaasi painetun merkin
ja takana seisovan hahmon.

Odotit sitä muttei se tullut.

Tuntematon lintu siritti harmaana marraskuun aamuna.
Valkeus tuli,
ja männyn kylki punersi.
Teräs pehmenee valokaaren alla,
kupari sulaa hitsausliekin kirkkauteen.
Äkkiä näet
vastaantulijan läpi
hänen pelkonsa.
Tytön vatsa on valkoinen,
jalat kylmät.
Vain sinä voit ne lämmittää.

En tiennyt

En tiennyt että junat pysähtyivät öisin
meidän asemalla
ja matkustajat ahtautuivat kyytiin
perheittäin, keillä oli vielä perhe,
ja ovet salvattiin
ulkoapäin,
ja juna jatkoi matkaa, he eivät tienneet
minne.

En tiennyt että Romeo ja Julia asuu
olkkarimme seinän takana.
He pakenivat heimojensa kostoa
ja asettuivat meidän rappuun
neljän lapsen kanssa.
Vanhin on ekalla, ja hänellä on astma.
Aamuisin he vievät lapset tarhaan
käsi kädessä.

En tiennyt että yö kylmenee
juuri ennen aamunkoittoa.
Aurinko nousee lähikaupan takaa
ja sattuu silmiin jos sitä katsoo kohti.

Rusketusraidat

Valot kirkastuvat. Astut estradille.
Katsot näyttöön vaikka
osaat sanat.
Teksti etenee ja tummenee. Jostain kaukaa kuulet
yläkireänä
oman äänesi.
Selin seisten
heität haasteen maailmalle.

Tähän hetkeen valmistauduit kauan : pohjameikit
maskarat
rikkinäiset verkkosukat
roiskeläppä karvattomat kainalot ja
pinkit rintsikannauhat.
Näytit paperit. Catwalk baaritiskille.
Tiesit että olet alasti. Vieraat katseet
tarrautuivat peppuusi.
Sait siiderin, ja hädintuskin
pääsit pöytään.

Missaat tahdin. Saat sen kiinni. Laulat hetken
nuotin vierestä.
Sitten lähdet lentoon.
Katsot ruudun läpi tähtiin, voima
virtaa rintaonteloon.
Et enää muista silmiä selässäsi.
Tässä seisot,
tähän olet tullut, ja matka oli pitkä
yläasteen fyssanluokkaan
käytävän päästä päähän. Teeskentelit että
kroppa
perse
naamataulu
ovat kohdallaan. Ja ekavuoden
datanomilinjalla vedit röökiä
amiksen jalkakäytävällä
ohiajavien arvioitavana
selin kampaajiin
joiden joukkoon
pisteesi eivät riittäneet.

Biisi päättyy. Käännyt päin maailmaa.
Et kuule aplodeja.
Sä olit cool. Sä olit hot.
Sä heitit haasteen.
Sä näytit niille
sun rusketusraidat.

Tänään

Taivas on tänään korkealla
mutta ulottuu silti maahan asti
koskettamaan puolukkamättäitä. Musta kyy
makasi soratiellä ja otti aurinkoa.
Kun tulin kohti, se nosti päätään ja
lipoi kieltään.
Päästi silti ohitseen.