maanantai 25. huhtikuuta 2011

Kyyhky huhuaa

Joskus aamuisin, kun ei huvittaisi nousta
makaan, katson kattoon
näen asioita.

Kyyhky huhuaa lehdettömässä kevätkoivikossa.
Sen ääni hukkuu lähestyvään junaan.
Kasvot
ilman taustaa
välähtävät
vaunun ikkunassa
tasoristeyksessä.
Filmi pysähtyy,
jatkuu taas.
Juna loittonee ja jättää
kitalakeen
jostain syystä
mustan suklaan
häivän.

Minä nousen ylös aamukuselle.

4 kommenttia:

  1. Äänet avoimesta ikkunasta muuttuvat kuviksi katon valkokankaalle.

    VastaaPoista
  2. Niinhän ne taas huhuavat jättäen jälkeensä milloin minkinlaisen häivän

    VastaaPoista
  3. Katsoppas, osoite ei vienyt perille

    VastaaPoista
  4. Aamun herkässä tilassa satunnaiset aistiärsykkeet joskus sekoittuvat mielen vapaaseen liikkeeseen ja runo on siinä.

    VastaaPoista