sen ajan minkä välähdys kestää,
ja nyt yritän muistella miltä ne näyttivät.
Kuljemme pimeässä
käsi kädessä, ettemme eksyisi toisistamme.
Voin vain tunnustella piirteitäsi
sormenpäillä ja huulilla.
sunnuntai 2. lokakuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Rakkaus voi olla sokea, mutta tunnoton se ei ainakaan ole.
VastaaPoistaIhana ja piste. Kateeksi melkein käy kun sulla on ollut salama apuna. Mie kun en nähny enkä kuullu mitään mutta heti tilaisuuteen tullessani tunsin että rakkaani on tääällä tänään jossain siellä satapäisessä ihmispaljoudessa.
VastaaPoistaJos tunnistat rakkaasi näkemättä satapäisestä ihmispaljoudesta, niin unohda kaikki muu, istu paikallesi ja ala vääntää aiheesta runoa!
VastaaPoista