Aika hidastui ja tunsin
vatsanpohjassani
nanosekuntien
verkkaiset lyönnit ja
vaisun tömähdyksen
kun sadat otsat koskettivat
lattiaa. Mistä
kantautuu tuo
outo kumu kuin
rintakehää
taottaisiin
nyrkillä? Kastemadon
vatsa luistaa
asvaltilla ja
kurkiaura lensi
tienhaaran
yli. Minä hain lapsen ilttiksestä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tuntuu kuin runoon olisi ympätty kaksi eri runoa.
VastaaPoistaJälkimmäinen puoli olisi yksin ihastuttava hetken kuvaus:
Kastemadon
vatsa luistaa
asvaltilla ja
kurkiaura lensi
tienhaaran
yli. Minä hain lapsen ilttiksestä
Asiallista kritiikkiä, kiitos Ilona. Tämän runon kasaaminen oli minulle vaikeaa. Päässä pyöri paljon irtonaisia teemoja jotka eivät tuntuneet sopivan yhteen. Runon ensimmäinen versio oli paljon pitempi, mutta karsin sitten rönsyjä aika ankaralla kädellä. Vieläkin enemmän olisi voinut pelkistää.
VastaaPoistaMiullakin on sellainen olo kuin tuossa olisi kaksi. Tykkään kovasti tuosta alusta.
VastaaPoistaRunon alkuosa erottuu sikälikin omaksi kokonaisuudekseen, että siinä on islamilaisia teemoja. Minua kiehtoo islamilaisten rituaalinen rytmillinen fyysisyys vaikken niihin rituaaleihin ole osallistunut enkä aiokaan.
VastaaPoista"Sadat otsat koskettivat
lattiaa" tulee moskeijan perjantairukouksesta.
Rintakehien takomisesta syntyvän oudon kumun voi puolestaan kuulla shiialaisessa ashura-juhlan kulkueessa. Sen kuulee, kun tuhannet ihmiset lyövät rintakehäänsä rytmikkäästi yhtä aikaa. Ikävä kyllä en ole saanut kuulla sitä livenä, sillä aitoja ashura-kulkueita järjestetään kait vain Irakissa ja Iranissa. Olen joutunut tyytymään äänentoistoesitykseen telkkarissa, mutta rintakehien kumu on jäänyt ajatuksena kiehtomaan.
Shiialaisuus on islamin toinen päähaara sunnalaisuuden lisäksi. Sunnalaisten mukaan Jumala vaikeni puhuttuaan Muhammedille, eikä ilmestyksiä ole sen jälkeen tullut. Shiialaisten mukaan Jumala puhui Muhammedin jälkeen vielä 12 ns. imaamille ennen kuin vaikeni tuomiopäivään saakka.
Ashura on shiialaisuuden suurin oma juhla, jollei lasketa muslimien yhteisiä juhlia. Sitä vietetään kolmannen imaamin Husseinin marttyyrikuoleman muistoksi. Ashura tuo mieleen kristillisen pääsiäisen : se on surujuhla marttyyrin muistoksi. Ashura-juhlalle on sävelletty oma musiikkityylinsä, jonka sävy tuo mieleen kristilliset pääsiäisvirret sovitettuna pentatoniselle sävelasteikolle. Jopa imaami Husseinin kuvakin on erehdyttävästi Kristuksen näköinen.
Irakin sunnidiktaattori Saddam Hussein kielsi aikanaan ashura-kulkueet, mutta ne elpyivät, kun hänet syrjäytettiin 2003. Sunniittinen terrorijärjestö al-Qaida tekee joka vuosi terrori-iskuja Irakin ashura-kulkueisiin muttei ole pystynyt pelottamaan ihmisiä pois niistä. Suurin ashura-kulkue järjestetään Irakissa Karbalan kaupungissa, Husseinin kuolinpaikassa. Se on miljoonien ihmisten massatapahtuma. Ashura-kulkueeseen liittyy usein pyhiinvaellus : ihminen saattaa kävellä satojen kilometrien matkan kotikaupungistaan haluaamaansa ashura-tapahtumaan.
Mielenkiintoisia säkeen-, säkeistönylityksiä. Mutta olisiko lyriikka enää lyriikkaa, jos siihen liitettäisiin kootut selitykset?
VastaaPoistaHyvä huomio Helanes. Ajattelen kyllä runojani itsenäisinä teoksina ilman selitysosaa. Äskeinen kommenttini ei ollut runon selitys, koska runo ei kuvaa ashura-juhlaa. Runo kuvaa terävöityneen aistimuksen hetkeä matkalla töistä lapsen iltapäivähoitopaikkaan. Lyhyen hetken ajan yhdellä tällaisella matkalla äänet kuuluivat epätodellisen selvinä ja pienet asiat tuntuivat kantavan salaista merkitystä.
VastaaPoistaNämä pitkät selitysosani ovat oikeastaan runon kylkeen liitettyjä itsenäisiä teoksia. Ammattiopettajan kansanvalistuskutsumus on taas kerran herännyt, ja hän haluaa kertoa lukijoilleen vieraista maista ja niiden kummallisten asukkaiden ihmeellisistä tavoista.
Noi on mielenkiintoisia. Selitä vaan. :)
VastaaPoistaViimeinen lause asian ydin, kaikki muu vain tärkeän hetken ulkopuolella. Ovela.
VastaaPoistaLuin jälkeenpäin omaa tekstiäni "äänet kuuluivat epätodellisen selvinä ja pienet asiat tuntuivat kantavan salaista merkitystä." Pitäisiköhän jo soittaa valkotakkiset? :-)
VastaaPoistaKoen yleensä hyvin lyhyet säkeet itsensä perustelemattomiksi, mutta tähän se sopii aistimuksen ja ajan vangitsemisen synteesissä. Tuo alkuosa on hieno ja välittyy ainakin minulle ilman taustoja.
VastaaPoistaEhkä tuo liitososa ei oikein istu, siirtyminen ulkoisiin kuviin sinänsä ei ole mikään ongelma. Mutta alun mystisyys katoaa ja varsinkin lopetuslause jotenkin nollaa tuon hienon kokemuksen.
Ehdottaisin "kuin...koskettaisivat" => korostaa sisäistä kokemusta. Niin, ja madon vatsa?
Hyviä ohjeita. Luulen että tämä juttu menee runojen romuttamolle. Osat kelpaavat kyllä kierrätykseen. Liitoskohta ei kerta kaikkiaan kestä vääntelyä.
VastaaPoistaMadon vatsasta kirjoitin runon ensimmäisessä versiossa "kastemadon vatsa kirskuu asvaltilla", eli alkuperäinen ajatus oli jatkaa äänimaailman kuvausta. Se kuulosti kuitenkin niin negatiiviselta ja epäempiiriseltä että vaihdoin liukumiseksi. Kastemato ja asvaltti sinänsä tuntuivat jostain kumman syystä tärkeältä asialta, mutta kieltämättä ne eivät sovi tähän runoon.
"Kuin koskettaisivat" rikkoo runon rytmin. Tykkään yksinkertaisesta kaksitahtirytmistä.