En tiennyt

En tiennyt että junat pysähtyivät öisin
meidän asemalla
ja matkustajat ahtautuivat kyytiin
perheittäin, keillä oli vielä perhe,
ja ovet salvattiin
ulkoapäin,
ja juna jatkoi matkaa, he eivät tienneet
minne.

En tiennyt että Romeo ja Julia asuu
olkkarimme seinän takana.
He pakenivat heimojensa kostoa
ja asettuivat meidän rappuun
neljän lapsen kanssa.
Vanhin on ekalla, ja hänellä on astma.
Aamuisin he vievät lapset tarhaan
käsi kädessä.

En tiennyt että yö kylmenee
juuri ennen aamunkoittoa.
Aurinko nousee lähikaupan takaa
ja sattuu silmiin jos sitä katsoo kohti.

Rusketusraidat

Valot kirkastuvat. Astut estradille.
Katsot näyttöön vaikka
osaat sanat.
Teksti etenee ja tummenee. Jostain kaukaa kuulet
yläkireänä
oman äänesi.
Selin seisten
heität haasteen maailmalle.

Tähän hetkeen valmistauduit kauan : pohjameikit
maskarat
rikkinäiset verkkosukat
roiskeläppä karvattomat kainalot ja
pinkit rintsikannauhat.
Näytit paperit. Catwalk baaritiskille.
Tiesit että olet alasti. Vieraat katseet
tarrautuivat peppuusi.
Sait siiderin, ja hädintuskin
pääsit pöytään.

Missaat tahdin. Saat sen kiinni. Laulat hetken
nuotin vierestä.
Sitten lähdet lentoon.
Katsot ruudun läpi tähtiin, voima
virtaa rintaonteloon.
Et enää muista silmiä selässäsi.
Tässä seisot,
tähän olet tullut, ja matka oli pitkä
yläasteen fyssanluokkaan
käytävän päästä päähän. Teeskentelit että
kroppa
perse
naamataulu
ovat kohdallaan. Ja ekavuoden
datanomilinjalla vedit röökiä
amiksen jalkakäytävällä
ohiajavien arvioitavana
selin kampaajiin
joiden joukkoon
pisteesi eivät riittäneet.

Biisi päättyy. Käännyt päin maailmaa.
Et kuule aplodeja.
Sä olit cool. Sä olit hot.
Sä heitit haasteen.
Sä näytit niille
sun rusketusraidat.

Tänään

Taivas on tänään korkealla
mutta ulottuu silti maahan asti
koskettamaan puolukkamättäitä. Musta kyy
makasi soratiellä ja otti aurinkoa.
Kun tulin kohti, se nosti päätään ja
lipoi kieltään.
Päästi silti ohitseen.

Silloin

Kun äreä nokkonen nosti päätään ojan laidalla
ja sen alkukantainen haju resonoi vastamyllättyyn perunamaahan,
kun jäätynyt heinä rohisi päälle astuessa
ja kuu purjehti repaleisen pilven taakse,
kun takkuinen varis raakkui roskakatoksen kulmalla,

sinä hymyilit minulle ilman mitään syytä
ja minä koskin sinua etäältä kättä kurkottamatta.

Mustikkamaa

Poimit paljaiden varpujen sinistä satoa mehun sotkemin sormin.

Itikka kiertää kämmenselkäsi yllä.
Etsii laskeutumispaikkaa, pettyy ja poistuu.
Nousee tutkimaan kasvoja.
Humaltuu hengityksestäsi.
Haistaa verta huulen ohuen ihon alta.
Istuu. Puhallat sen pois.
Tunkee hupun ja korvan väliseen luolaan. Nuuhkii myrkyn aromia.
Vinkuu turhaa raivoaan korvaasi vasten.
Sinä olet sille himoittava maailma
ihon-alisen veren täyttämä.

Kapuat lohkareharjanteelle.

Talonkokoiset kivet nojaavat toisiaan vasten.
Jäätikön jumalat heittivät ne siihen aikojen alussa
syystä jota et tiedä.
Tunnet auringonlämpimän kiven kättäsi vasten.
Istut sananjalkojen viereen.
Heilutat jalkoja kuilun yllä, silmäsi latvojen tasalla.
Se kuilu menee maailman ytimeen
peikkojen valtakuntaan.
Katsot korennon surinaa kuilun yllä ja vedät savua syvälle sisääsi.
Keltajäkälärunkoisen haavan lehti havisee vaimeasti.
Tuulen luoja kulkee siellä.

Radan varressa vattupuska. Joku on poiminut parhaat päältä.

Keskeltä oksien alta
maasta katsoen
löydät salaisen vadelmakätkön.
Sitä vartioi sahalaitainen nokkosenlehti
mutta huijaat sitä ja nappaat marjan.
Hetken päästä se kostaa ja iskee hampaansa kämmenselkääsi.

Missä valo siellä varjo.
Missä mustikka siellä hyttynen.
Missä vattu siellä nokkonen.

Illalla suljet luomesi. Näet varvikon kuvan.
Hailakanvihreät fraktaaliviivat ja siniset pallot.

Tavut ilman merkitystä

Kuuntelen usein laulua kielellä jota en ymmärrä.
Tavut ilman merkitystä nousevat ja laskevat,
etkä tiedä missä sana alkaa, ja missä lause loppuu.
Intervallit korvalle vieraat mutta silti tutut kuin
unessa kuullut,
kurkkukonsonantit joita et tiennyt olevan olemassa,
tunteet joita olit luullut kielletyiksi.

Kun tiedon häly vaimenee, voit kuulla
sanojen salaisen musiikin.

Ensin oli keho ja puhe. Hengityksen tempo,
sydän-iskun rytmi,
sävelkulun tunnevoima, vokaalien melodia,
maahan painuvan askeleen tahti,
käden ääni kättä vasten.

Eilen vanha nainen puhui minulle vieraalla kielellä.
Kasvot, kädet komppasivat yläsäveltä.
Sen alta kuulin resignaation kontrapunktin,
epäilysten vaimennetut riitasoinnut,
turhaan tehtyjen kysymysten alennetut sävelaskeleet.

Ymmärsimme hyvin toisiamme,
tai
niin ainakin
luulen.

Muiston katoavuus

Muistot
synapsien hohtavat hahmot
hermoverkkojen kuluneet valtatiet
ruohottuneet sivupolut
vuosikymmenien yli kantavat
halun, rakkauden ja pelon runkoradat.

Sankarit Raatteen ja Suomussalmen

rikotut katkotut sotketut
kuiviin vuotaneet ja hankeen jäätyneet
asentoihin jotka tulivat uniisi vuosien päästä.
Ne vietiin saunaan
sulatettiin
oiottiin
siistittiin
lähetettiin kotiin
äideilleen, ja
kirkkomaan laatan alle.
Sotilasarvo nimi syntymä- ja kuolinaika.
Ja paikka : Salla Kollaa Summa.

Niin paljon kuollutta lihaa.

Kun näit ne, ja koskit niihin
tiesit lapsuutesi loppuneen.
Sen jälkeen pelkäsit
elävääkin.
Sanoit tahdon niin hiljaa ettei äitisi
kuullut sitä etupenkkiin.
Ja tyttäresi karkasi ikkunan kautta
rakkauden kesään
jota sinä et koskaan viettänyt.
Sinä hoidit hänen lastaan kuin
omaasi.
Nyt hänellä on tiilitalo ja tutkinto.

Hän päästää hihnaa käsistään

varovasti
myötäillen muita arkunlaskijoita.
Painut syvemmälle hämärään.
Kerran hän kysyi sinulta millaista se oli
siellä jossakin
ja miltä tuntui kun tyttäresi
hänen äitinsä
oli mennyt ulos ikkunasta
ja kun hän tuli takaisin, ja lähti taas.
Halusit vastata muttet löytänyt sanoja sille
mistä olit vaiennut niin kauan.
Nyt on jo myöhäistä.
Vastauksesi laskeutuu hihnan varassa
hämärään.
Se peitetään kansin ja kukkasin.

Vain sinä tiesit miltä tuntui olla sinä.

Sinun muistosi olivat vain sinun.
Niistä ei tehty varmuuskopioita
päivän päätteeksi serverille
kesäloman alla tikulle.
Luonto on piittaamaton tiedonkäsittelijä.
Vain kärpäsentoukka näkee elämäsi
sisältäpäin.
Se käy siihen kiinni
hyvällä ruokahalulla.


Tämä runo kuuluu samaan pitkään, keskeneräiseen runoelmaan kuin Jospa kuolemaa ei ole.