Blondin monologi nukkuvalle rakastetulle

Sinä katosit unien maahan. Minä
jäin viereesi miettimään mitä
sinussa näin. Muistan kun istuimme diskossa
sormet sormien lomassa
kuin pianon koskettimet. Ja silloin
rakastuin kontrastiimme.

Sinä tarjosit
minulle sateenkaaridrinkin. Minä tahdoin
juoda sen maljan pohjaan asti
ja nyt olen tehnyt sen.

Ylimpänä appelsiini sinun maasi
lempeä aamuaurinko. Kevein kerros
helposti päähän nouseva sai suuni
puhumaan ja jalkani
tanssimaan ja halusin olla kanssasi
koko illan.

Keskimmäisenä karpalo maasi
ruosteinen muta lyhyt
iltarusko suolainen hiki työpäivän
jälkeen kaukaisen lapsuuden melodian
oudot vokaalit ja kun sen join kuulin
musiikin läpi
hiljaisuuden
sisälläsi ja halusin kantaa
lastasi ihoni alla.

Alimpana jotain mustaa jonka maku
vaihtui kielen kärjestä
tyveen kuljettaessa
kokiksesta salmiakkiin ja jälkimaku
pistävän tervainen. Minä join sen
puistatuksin
ja se aukaisi silmäni
näkemään kadotettujen kuilun. Näin
näkymättömät mustelmat
jalkapohjissasi ja savukkeen
jäljet selässäsi ja
vastahakoisessa kalussasi
elektrodin aaveet. Näin
verkkokalvollasi
Bashirin pään veden
alle työnnettynä ja kuumaan
kivikkoon kallistuneena
ja pilvettömällä taivaalla hehkui
pimeä pätsi.

Näin sokean äidin. Se synnytti
paljon lapsia muttei
nähnyt niitä. Se hapuili
etsien kuka sen voisi
taas siittää ja
lapset väistelivät sen
raskaita anturoita
jos ennättivät.

Niin minä join sen
hyvän ja pahan
tiedon drinkin
ja kuulin takaani
lukon loksahduksen
paratiisin portissa.

Runo kuuluu samaan sarjaan kuin aikaisempi Päivänsäde ja menninkäinen ja myöhempi Hullu nainen.

Siinä oli nyt

Saahan sateella olla uimassa sinä kysyt
ei haittaa vaikka kastuu
kastuu kahen puolen
niin kuin silloin tyhjällä rannalla
kun pisarat löivät pintaa rikki
kimmahtelivat siitä ja sulautuivat siihen
taikka sama pinnan alta
valoa vasten
veri korvissa jymisten
toisaalta se ropina kumihuppuun
korvan vieressä
saappaassa kuivat villasukat
kun ei haluttanut lähteä pois
kun halutti jäädä siihen
koska siinä oli nyt.

Tämä on ensimmäinen keski-iässä kirjoittamani runo, päivätty 23.08.2008. Nuorena tuli myös joitain runoja kirjoiteltua. Ne olen hävittänyt, eikä siinä ole mitään vahinkoa suomalaiselle kulttuurille tapahtunut.

Tankavaara uhkaa

Poutahattara
ojan pintaan peilautuu.
Kalvoon vihreään
jättää pienen painauman
jalka vesimittarin.

Ylläolevasta, elämäni ensimmäisestä tankasta saa heti modernimman ja vakavamielisemmän, kun vaihtaa vähän sanajärjestystä :

Poutahattara
peilautuu ojan pintaan.
Vihreään kalvoon
jättää pienen painauman
vesimittarin jalka.

Sitten vähän draamaa :

Kesän raukeuden
nokkospuskan aromin
rikkoo äkkiä
huuto vaarivainajan
intohimontihkuinen.

Lopuksi lapsuusmuisto :

Rappukäytävän
kivilaatan laikusta
silmää vilkuttaa
kambrikauden viimeinen
trilobiitti iloinen.

6-vuotiaana näin kirjassa kuvan muinaisista pikkuotuksista trilobiiteista. Sain jostain päähäni, että rappukäytävämme harmaan kiven valkoiset laikut olivat trilobiitin fossiileja.

Vaimo

Kohta viiskyt mutta
hyvännäkönen. Se kävi kampaajalla. Tukka
vähän niiku sillon
kakskyt vuotta sitten. Sillon soli blondi
luomu siis mutse rupes
sitten tummeneen
maantien väriseks. Emmä tarkottanu
sanoo pahasti. Sellanen lämmin soratie
kesäsen auringon paisteessa. Kerran
mä en osannu sanoo minkä värinen
tukka sillon. Mä katon kotona illalla ja
vastaan huomenna. Mut nyt siis punanen ja
son ostanu liian
pienen teepaidan joka
passaa sille tosi hyvin.

Sillon kun me ruvettiin styylaan mullei ollu
asuntoo. Mä nukuin yöt
yhes sivarikämpäs kummä
en halunnu sen aattelevat et
mä tuun loisiin sen luo. Mä etin asuntoo ja
mä oisin halunnu
ettii meille yhteistä mut mä en
kehannu kysyy siltä haluukse
ruveta asuun mun kaa ja sit
mä löysin pienen luukun mulle ja se kysy
miks mä etin vaan itelleni enks mä haluu
asuu sen kans? Ja mä sanoin et mä
haluun mut mä luulin et
sä et haluu miksetsä sanonu
etsä haluut? Siks
kun sä et kysyny. No sit me saatiin
vanha rötiskä
kompostihuussi kantovesi ja savuttava hella
mut hieno
ja me oltiin tosi rakastuneita
muistaakseni. Nykyään
ei enää luota saletisti
omaan muistiin. Ja siel synty
meidän esikoinen se ainakin
on varmaa. Arvaa mikä homma
pestä paskapyykkii kyl me sit muutettiin
jo juoksevan veden ääreen.

Sillon kun se rupes
venttaan eka kertaa se tuli jotenki
pelottavaks. Se paisu helvetin isoks ja
sen piirteiden terävyys katos
turvotuksen alle. Soli jotenki vieras.
Sit se vaan imetti ja nousi yöllä
vaihtaan vaippaa tai jotain. Ei se
hogannu mua ollenkaa. Mut sit se kerran
löi mua päähän niin et
sateenvarjo taittu
ja se puri mua niskaan ja mä
löin sitä
ja mä tajusin etse rakastaa
mua ihan oikeesti. Tyhmää
kun ei vähemmällä usko. Ja se kuto mulle
villapaidan jota mä
käytän vieläki. Voisit heittää jo pois tuohan on siis
seittemäntoista vuotta vanha.

Miksä nukut sohvalla? Ei paljoo huvita
nukkuu sun vieres. Aviokriisi
epäilemättä. Avioliittoneuvoja sano
et meidän suhde on
perustaltaan terve
ja meidän tarttee tehdä duunii
sen eteen ettei se loppuis mut
meillon kummallaki
ollu elämässä traumoja jotka heijastuu
nyt meidän parisuhteeseen
ja mullon pahemmat arvasinhan mä
et tää pannaan taas mun syyksi.

Hassuu et me asuttiin
tavallaan yhes
monta vuotta ennenku me
ruvettiin ees styylaamaan. Se oli
kolhoosikämppä kaks
pariskuntaa yhteinen vessa
ja keittiö ja mun avovaimo ja sun avomies
oli riidois aiheena sen jäbän
bassorefleksikaapit ja ettei se
siivonnu jälkiään keittiössä. Ja mä
olin pätkässä suhun
jo sillon mutten mä sanonu sitä
kellekään. Ja kun sä annoit
lemput sille jätkälle mun piti kiertää sen
kanssa kaikki kapakat ja
saatella se himaan. Enkä mä sillon
aatellu mitään et nyt on mun tilaisuus
ihan totta en. Ja ensin me aateltiin et me ei
voida ikinä julkistaa
meidän suhdetta. Mitä sanoo eksät?
Mut ne sano kumpiki
et näin on paljon parempi. Me sovitaan
yhteen. Kai ne sano mitä tarkotti
en tiiä.

Se sano et ku toinen
synty mä rauhotuin ja tulin ihan hyväks
tyypiks. Sitä ennen
mä olin outo ja se joskus
tai kait aika usein
pelkäs vähän mua ja aatteli et haluu muuttaa
pois. Se oli niin rankka tieto et
mä en
huomannu kysyy
mikset sitten muuttanu.

Mä oon avannu sulle oman
feisbuuksivun. Siinon sama salasana ku
sun sähköpostissa. Se tietää
mun salasanatki! Me voidaan nyt
ruveta feisbuuk-kavereiksi. Mullon
jo neljä
virpi elina johanna ja seija
ja sä oot viies kun sä vastaat mun
kaveripyyntöön. Mitä sä oot mieltä
pitäskö mun ostaa sellanen
muistikirja johon mä kirjotan
aina kun tulee
jotain mieleen? Mut sittehän
ei kerkeis tekeen muuta
ku kirjottaan! Läheks kattoon
mun ja lasten kanssa Madagaskar
kakkosta ois kiva
ku mentäs koko perhe. Tai ei siis
teini lähe tietenkään. Mä oon aatellu
et aina ku mullon
työttömyyspäivä mä ompelen
yhen prinsessahameen ja sitte
kun mullon niitä sata
mä piän näyttelyn sen nimeks tulee
pätkätyöläisen tytär
on oikeesti prinsessa.

Ja tyttären äiti on oikeesti
mun vaimo.

Marcia funebre

Tunneli kaartuu. Toista päätä ei näy.
Poika astelee pölkyltä pölkylle. Peremmälle.
Tihenevään hämärään. Mielessä
vilahtaa ohimennen mitä äiti sanoo
mitä sanoo tyttö joka
katsoi ohi
olkapääni yli
toisiin silmiin. Hän kulkee nyt
sinisen taivaan alla kun minun tieni vei
rautatietunneliin. Sankarisinfonia
päättyy hautajaismarssiin. Hahmo

kulkee vieressä, hohtaa
hämärässä. Poika sanoo mene pois. Juna
tulee kohta. Et voi jäädä tänne.
En pääse pois. Olen kiinni
sinussa. Kuin lihakset luissa. Huominen
tässä päivässä. Muistot menneisyydessä. Sinun tiesi
on minun tieni.
Kuka oikein olet? Olin
ennen sinä ja vieläkin kannan sinua
matkassani kuin luurankoa
sisälläni. Ilman sinua
en voi elää. Mistä sinä siihen tulit? Tulin
vastaan toisesta päästä. He

pysähtyvät. Kaarre peittää tunnelin pään
takana. Ja edessä. Mikä
on tämä valo joka hohkaa seinistä?
Miksei täällä ole pimeää? Se on se valo joka
puri sinua. Aurinkoa kuumempi, kylmempi kuin
pakkasrauta kielelläsi. Tiedät siitä vasta
vähän. Liian vähän. Mikä
on tämä musiikki joka soi täällä
hautaholvissa? Se
on se mitä et ehtinyt kuulla. Marcia funebren jälkeen
tulee voitonmarssi. Junan kolke

kuuluu takaa. Juokse
poika! Juokse
henkesi edestä! Juokse
pakoon
kuolemaa
kintereilläsi! Juokse
valoon! Näetkö
tuon
joka seisoo
valoa vasten
tunnelin
suulla? Hän
odottaa
sinua! Vaunut
vilistävät
sumuisen katseen
edestä. Poika
haukkoo henkeä
nousee
ratapenkereeltä
ja kävelee
uuteen maailmaan
sinisen taivaan alle.

Runo kuuluu samaan sarjaan kuin aikaisempi Naamiaisten jälkeen ja myöhempi Seitsemäntoista.

Naamiaisten jälkeen

Rigoletto palaa kotiin pellennenä
kaulalla heilahdellen sinappia rinnuksilla. Rakastavaiset
tulevat vastaan käsi lantiolla sormenpäät
farkunkauluksen alla. Huulet hamuavat huulia
epäröivät
vetäytyvät ja yhtyvät
epäonnisen miehen selän takana. Tänään

ei käynyt flaksi. Kaunotar lähti
monsterin matkaan. Gilda itki herttuan olkapäähän
vappuperuukki vinossa. Tosin Maddaleena purjehti
kerran kohti mutta vainusi raskauden joka huokui
pellepuvun alta ja leijui ympärillä
kuin pierun haju. Hetken aikaa sääli inho
ja vielä jokin muu
taistelivat Maddalenan mielessä. Hän tunsi

tummaisen näki humanoidin
ihmisnaamiossa joukossamme muttei
yksi meistä. Se on kirottu
Rigoletto merkitty mies epäonnistunut
narri. Maddalena nyökkäsi kevyesti
hymyillen vaihtoi aavistuksen verran
kulkusuuntaansa ja katosi
naistenhuoneeseen.

Runo kuuluu samaan sarjaan kuin aikaisempi Murphyn laki ja myöhempi Marcia funebre.

Päivänsäde ja menninkäinen

Miksi me kävellään kadun
vasenta puolta? Täällä on kolkkoa
ja likainen jää luistaa kenkien alla.
Mennään toiselle puolelle. Siellä hymyilee aurinko
ja asvaltilla on pälvi.

Te blondit pyritte aurinkoon kuin
perhonen kynttilään vaikka
se polttaa valkoisen nahkanne. Minun maassani
aurinko on uhka. Se tappaa miehen, kuivaa pellon ja
vie viisaaltakin järjen. Tästä maasta minä pidän koska
se on valju. Rakastan tihkusadetta ja
rusakon juoksua savenharmaalla kynnösmaalla.

Aurinko paisutti Bashirin kielen
aavikolla kun jeepistä katkesi
vetoakseli. Se poltti rakkuloille Djemelin mustan ihon
merellä kun veneestä oli bensa loppu. Se kuivatti
Nasaretilaisen ristilleen niin ettei
kyljestä tullut verta kun siihen pisti.

Minä olen katsonut
siihen suoraan ja nähnyt kirkkaalla taivaalla
sokean äidin ja mustan pätsin. Sen kuva paloi
verkkokalvolleni ja vieläkin kun suljen silmäni
näen kadotettujen kuilun. Siksi otan
aina illalla lääkkeeni ja liu'un pois luotasi
toiseen maahan jota hallitsee illan violetti varjo.

Runo kuuluu samaan sarjaan kuin myöhempi Blondin monologi nukkuvalle rakastetulle.