Sulitelma

Kivinen koski, pohjetta vihlova
äsken vielä jäätä.
Yli täytyy mennä,
jos tahtoo nähdä
sen syntysijat.
Kivensirpaleet syövät kenkäsi pohjaa.

Jäinen jänne kurkottaa kanjonin ylle.
Kantaako miehen ja rinkan
vai murtuuko sen selkä
lämmön pehmentämä,
antaako kulkijan pudota
kylmään kuolemaan
kovien kivien päälle?
Et tohdi testata. Kaukaa sen kierrät.

Kuka kynsi kylmän kiven
laittoi lammen pohjan
ylängöllä
oudon taivaan alla?
Kuka nosti kiven toisen päälle?
Se oli äsken tässä.
Se vaanii jossain.
Voit tuntea sen hengityksen
soraläjän takaa
kaltevan kallion kyljestä.

Jäinen seinä
pysty
ja liasta betonin-harmaa
vettä tihkuva
kylmien virtojen kovertama.
Jäätikkö, vieras jumala.
Geologia sen Ilmoitus :
kynsin kiveen kirjoitettu.

Kuume kalvaa petoa
syö sen sisuskalut
sulattelee suolenmutkat
virraksi vetiseksi.
Sulavesi uurtaa uoman.
Se täytyy kiertää kaukaa
alajuoksun sillalta
vihreiltä niityiltä.

Mitä kertoo
sananjalkojen salainen merkki?
Kuka sen siihen piirsi?
Laakson henkikö
lensi ohitsesi
poskea hipaisten?

Sulitelma on jäätikkö Norjan ja Ruotsin rajalla, napapiirin pohjoispuolella 2000 metrin korkeudessa. Lämpenevä ilmasto on ajanut sen vetäytymään nopeasti. Tämän runon aikaisempi versio ilmestyi blogissani nimellä Kuoleva jumala.