sunnuntai 21. helmikuuta 2010

Karkotettu

Karkotettiin elävästä universumista
missä suolavesi syleili
ihon-alaista taivaanrantaa
ja maistui kielelläsi pelolta
toivolta ja rakkaudelta
ja sen kaksitahtinen lyönti
ympäröi sinut. Heitettiin

kuivalle maalle missä taivaan
räikeän sinen takana tähdet
loittonevat toisistaan ja vedät vaivoin
keuhkoihisi kylmää
ilmaa. Valmistautumattomana

vastoin tahtoasi päädyit
tähän happikaappiin etkä kuule
kosmoksen rummun lyöntiä et tunne
tanssivan Shivan lanteiden
keinahdusta. Et näe

kaikkeuttasi mutta hän
näkee sinut.
Hän ei tahdo että lähdet pois
täältä.
Hän katsoo
sinua
pleksiseinän läpi ja tahtoo
ympäröidä sinut
taas
niin kuin silloin ennen.

Syntymää käsittelee toisesta näkökulmasta runoni Ulos maailmaan.

5 kommenttia:

  1. Tyyli säilyy sulla aiheesta toiseen. "Et tunne tanssivan Shivan lanteiden keinahdusta.Et näe kaikkeuttasi", ovat upeita ilmaisuja. Niin koko runokin.

    VastaaPoista
  2. Shiva on yksi hindulaisuuden kolmesta pääjumalasta. Se tanssii ja lyö rummulla tahtia, ja sen rytmi on koko kosmoksen rytmi. Ehdottomasti suosikkijumalani.

    VastaaPoista
  3. "Karkotettiin - Heitettiin - Valmistautumattomana - Et näe - Hän ei tahdo - Hän katsoo - ja tahtoo ympäröidä." Siinä jollaina lailla runosi runko, tavallaan iskusanat, jotka vievät runoa eteenpäin. Kuvat siellä välissä ovat hyviä, etenkin ihonalaista taivaanrantaa syleilevä suolavesi miellytti.

    VastaaPoista
  4. "Maailmaan heitetty" on eksistentiaalifilosofian perustermejä. Ihminen, vaikkei olisi keskonenkaan, on paiskattu elämään lupaa kysymättä ja valmistautumattomana, ja hänen pitäisi siinä yrittää elää viisaasti ja tasapainoisesti ja tuhlaamatta rajallista aikaansa joutavanpäiväisyyksiin. Onnistuu itse kultakin miten onnistuu. Uusintaa ei tule, joten tätä kertaa ei kannattaisi kauheesti mokata, mutta elämän opaskirjaakaan ei ole tarjolla, ainakaan hyvin päivitettyä. Siinä tiivistäen eksistentiaalifilosofia.

    "Ihonalaista taivaanrantaa syleilevä suolavesi" miellyttää itseänikin. Ajatus suljetussa tilassa olevasta valtamerestä tuntuu oudon kiehtovalta. Lieneekö kohdun kaipuuta?

    VastaaPoista
  5. Sartren eksistentialismi onkin hieno ja mielenkiintoinen ajatus tähän runoon.
    Se sopii meihin kaikkiin, mutta erityisesti liian aikaisin syntyneisiin. Toisaalta ollaan keskosia aina, vaikka kuinka yritetään.

    Pidän runosi voimasta ja omaperäisistä vertauksista ja siirtymistä, vahvasta äänimaailmasta. Hieno runo!

    VastaaPoista