Uran uurtaja

Tietä käyden tien on

vanki. Siis umpilumeen.
Lumikuningatar kävi täällä.
Hän painoi alas
väänsi kieroon
sorti sorjan koivun
latvan maahan saakka. Käyt sisään
kumartuneen puun
kaariportista.

Koskematon kinos halkeaa

saappaasi alla. Ura
uurtuu
piirtää kartan
lumiaavikolle. Vapaa
on vain umpihanki mutta silti
palaat samaa tietä
takaisin. Ketun jäljet
uppolumesta yhtyvät

saappaan uraan.
Polkuriippuvuus
vapauttakin väkevämpi.

Tähän runoon oli upotettu Aaro Hellaakosken miniruno Tietä käyden tien on vanki. / Vapaa on vain umpihanki.

Samasta metsästä kertoo runo Pimeä.

Lisää lumensortamia koivuja pitäisi näkyä tästä, jos en ole mokaillut tietotekniikassa.

Paavo oli tosi pahana

Mä sanoin että kamaan.
Mitään
ei tapahtunu. Mä oon sentään
pienten lasten äiti. Mun pitää
ajatella. Lastenks takia vaan
ei mitään tapahtunu
se kysy. Ne vaikutti
asiaan
mä vastasin siihen
silleen diplomaattisesti. Toi

oli tunnustus se
huusi. Sä
halusit
kumminki. Sä tanssit ihan
kiinni
siinä. Sulloli
housut märkinä.
Johon mä että mee
haisteleen. Ne on tuolla
pyykkikorissa
päällimmäisinä. Ne mustat.
Haista onks ne ollu
märkinä
muusta ku hiestä
kun mun piti juosta sun
perääs. Mä olin ihan varma
et se menee.
Muttei sentään. Mä sanoin

et jos mä päätän
että ei
niin sitten ei
ees housut kastu. Ei tommosta
voi päättää
se väitti. Jos joku haluu
niin se haluu vaikka
mitä päättäis. Ehkä te miehet
ette voi
mut mä voin
päättää
mitä mä haluun
ja mitä mä en haluu
mä sanelin siihen. Siinä kohtaa se

löi.
Jälkeenpäin mua melkeen
kadutti
kun mä en ollu
halunnu.
Mut ei sit kuitenkaa. Mä
oon sentään
pienten lasten
äiti.

Vähän samaa aihetta käsittelee myös Murphyn laki.

Isä

Ahti seisoo aukiolla
horsmikossa
räntäsäässä räkätippa nenän päässä
suu raollaan huulet
hiljaa liikkuen.
Mitä mies miettii? Minne
katsoo? Mitä puhuu
itsekseen?
Isäänsäkö ajattelee?
Vaeltaako hän nyt
Barsoomin kuivuneilla tasangoilla?
Valaako asvalttia
ilman paitaa
rinta hiestä kiiltäen?
Kestääkö Kollaa? Pelastuuko
galaksi? Pääseekö Sormuksen Viejä
perille? Se on isästä kiinni.
Isällä on Tehtävä
ja kun se on suoritettu
hän tulee
takaisin
kotiin.

Tämä runo liittyy aikaisempaan Ahti-runooni Äiti. Isä-lapsi-problematiikkaa käsittelee isän näkökulmasta Tyttö ja kuolema.