torstai 22. lokakuuta 2009

Ulos maailmaan

Sininen kaapeli
kiemurtaa veren ja
karvan seasta
tunnelista josta
miehen pitää tulla
tunnelista jonne miehen
mieli menee. Liitettynä
pieneen käppyräiseen joka
huutaa kun sen piti tulla
tunnelista
kun sen piti tulla
ulos pimeän pätsin
valaisemaan maailmaan.
Se kirkuu kun se
elää ja kun se hengittää. Ja minä
itken myös kun
näen sen ja siinä meidät
molemmat. Saan sakset

käteen. En heti ymmärrä että
tässä maassa miehen työ
on mennä väliin ja panna poikki
lanka joka sitoo yhteen
kaksi sielua
ja kaksi verenkiertoa.
Näinkö pian? Se joustaa
sormen alla kuin kumi ja
nauskahtaen katkeaa.
Siinä missä äsken oli
yksi
on nyt
kaksi. Minä jaoin heidät.
Maa on noussut valittaen,
valtameren lahti kuroutunut
lammikoksi. Saan sen

syliin. Varo niskaa varo
sinitynkää. Vedessä
se vaikenee. Se muistaa
syvyyksien painottomuuden
ja luulee pienen hetken
ettei enää ole
yksi.
Pesen pois sen
alkukodin
valkeat visvat.
Tähän maailmaan
ne eivät kuulu. Miehen
toinen työ. Ja kolmas :

palauttaa
maailmaan astunut
sille josta se
tuli. Katsoa
kun huulet ottaa
rintaan kiinni kuin muistaisivat mitä
niiden kuuluu tehdä. Tietää että
väliintulosi on päättynyt. Siinä missä
äsken oli kaksi
on taas
yksi.

Runo kuuluu samaan sarjaan kuin aikaisempi Hullu nainen ja myöhempi Passi.

8 kommenttia:

  1. Mä sanoisin et täs stoorissa on saletisti häpy end!

    VastaaPoista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Noinhan se nykyään kulkee syntymän hetki, mukavaa lukea sen kuvaus tuostakin kulmasta katsottuna. Hyvin kuvailtu, tykkäsin.

    VastaaPoista
  4. Vahvaa tekstiä! Liiankin vahvaa minulle ehkä....kuitenkin täytyy sanoa että pidin tästä kovasti!!

    VastaaPoista
  5. RAUNI : Teksti oli kieltämättä aika tylyn realistinen. On tullut katsottua lapsen "ulostulo" kolme kertaa. Eka kerran jälkeen olin itse aika shokissa siitä kivusta, huudoista, verestä ja limasta. Ajattelin että miksi ihmisen alun pitää olla noin karmea? Myöhemmin se on alkanut näyttää kauniilta tapahtumalta. Ja joka kerta kun olen nähnyt lapsen maailmaantulon olen itkenyt ilosta vaikken muuten paljon itkeskelekään.

    VastaaPoista
  6. Tää on kiva, tulee syntymiseen sellainen merkityksellisempi näkökulma. Itse kun synnyttää, niin ei lopuksi paljon muuta ajattele, kuin että huh se on ohi ja elossa ollaan :)

    VastaaPoista