Syvällä asioiden sydämessä
virta kulkee kaapelissa
kytkettynä veriletkuun
käärittynä kalvopussiin
säilöttynä suolaliemeen
harmaan rasvatupen alla.
Tulee tienhaaraan
kääntyy jostain syystä vasemmalle
päätyy piuhan päähän.
Hyppää molekyylin selkään
glutamaatin dopamiinin
efedriinin amfetamiinin
ratsastaa kahareisin
avaruuden aukon halki
synaptisen kuilun yli.
Hyppää uuteen haarakkeeseen
jatkaa matkaa eteenpäin.
Virta viestiä vie. Mikä viesti?
Valonsäde osui tappiin
ääniaalto alasimeen.
Jokin painoi kipureseptoria
Pulssi tuli pelkokeskuksesta
hippocampuksesta hajutalamuksesta
matkaa lihashermoon
tumakkeeseen otsalohkoon.
Miljoonissa kaapeleissa
aksoneissa synapseissa
aivojen onkaloissa
raskaissa laatikoissa
lippaissa lokeroissa
syntyy hohtava hahmo :
melodianpätkä vanha muisto
tutut kasvot unikuva utuinen
käärmeen kuva ruohikossa
pelon häive ilon kiihko
sekä jokin nimetön.
Olemisen tuntu.
Virta kulkee kaapelissa
yötä päivää uupumatta
lepäämättä luopumatta
viikot vuodet vuosikymmenet
kunnes jännite väsähtää
välittäjät vaimenevat
verisuonet herpaantuvat.
Silloin seisahtuu virta.
Tajunnan virta.
Tämä outo runo on itse asiassa lyhyt oppikurssi aivotutkimukseen. Minua on aina kiehtonut luonnontieteiden proosallisen ulkokuoren alla piilevä mystinen runollisuus. Samaan luonnontieteellisten runojeni sarjaan kuuluu myös Kolmas kivi auringosta (tässä blogissa 22.1.2009).
"Aivojen onkaloissa raskaissa laatikoissa lippaissa lokeroissa" on plagioitu muistinvaraisesti Tuomari Nurmion kappaleesta Hyvästi kotimaa.
Inspiraation tähän runoon antoi Patricia S. Churchlandin teos Neurofilosofia (Terra Cognita 2004).
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tajunnan virta on väkevin virta.
VastaaPoistaTodella hieno ja virtaava runo! Minunkin mielestäni luonnontieteellinen teksti on usein runollista. Vaikka tuosta sinunkin tekstistäsi karsisi kaikki ulkorunolliset piirteet, "runollisen" kielen, se olisi edelleen hyvin runollinen. Mistä tulemmekin siihen, mistä kenellekin syntyy efekti "runollisuudesta".
VastaaPoistaTosi hyvä kysymys tuo, että mistä syntyy "runollisuuden" efekti. Minulle "runollisuuden" peruselementtejä on kaksi : ensinnäkin sanotussa asiassa on jotakin uutta ja erilaista, ja toiseksi siinä on kauneutta. No, kauneus on niin epämääräinen käsite että tämä ei oikeastaan selventänyt mitään. (Maailmassa elää kuulemma ihmisiä, joiden mielestä tojotarunot eivät ole kauniita! En voi todellakaan ymmärtää sellaisia ihmisiä.)
VastaaPoista