perjantai 25. syyskuuta 2009

Tojotamiehen tilitys Teboilin baarissa

Vai jätti vaimos. Paska juttu.
Tasan ei käy onnenlahjat :
mullon ollut sama kakskyt vuotta.
Vähän käytettynä sain mutta
hyvin on pelittänyt.

Olen tojotamies. Se on tasan saletti.
Tuolla parkissa on jo kolmas korolla.
Mittarissa päälle viissataa mutta
hyvin on pelittänyt.
Omistajan käsikirjan osaan ulkoo.

Hyvä vaimo onku tojota.
Ei mikään katseenvangitsija
mutta käyttövarma
ennustettava.
Joskus tulee pientä vikaa mutta se
on helppo ite hoitaa.
Ei siihen psykiatria tarvita.

Nyt mun pitää lähtee. Kello on jo kuus
ja viellon pitkä ajomatka.
Perhe oottaa.
Mutta mä annan sulle hyvän neuvon :
oota päivä pari. Soita sitten muijalles.
Sano että haluat jutella.

Ja jos kone lähtee taas käyntiin
niin muista että
vaimo kaipaa huoltoa
siinä missä autokin.
Kurkkaa joskus helman alle
rapsuttele pohjaa.
Tsekkaa tulpat vilkut vanteet jakohihna
sylinterit männänrenkaat iskunvaimentimet.
Muuten kohta kori kukkii
öljyt vuotaa
roiskeläppä repsottaa.


Tojotarunouden ehdoton klassikkohan on tietysti Arja Tiaisen kokoelma Tää tojota ei lähe liikkeelle. Kuuluu jokaisen itseään sivistyskotina pitävän kirjahyllyyn kunniapaikalle.

Miehuuden teemaa käsittelee vähän toisesta näkökulmasta Viagramies.

9 kommenttia:

  1. Täytyy sanoa, että Tiaisen Tojotanainen on kyllä paljon sympaattisempi tyyppi kuin tämä Tojotamies :)

    VastaaPoista
  2. Tiaisen Tojota ei vaitettavasti löydy hyllystä mutta luettu on ja pidettykin. Tästäkin tojotarunosta pidin myös kovasti, kolmas säkeistö nauratti ja vikahan on silkkaa parisuhdefilosofiaa. Kyllä tässä automiehen naisnäkemys on näin naisihmisen kannalta paremmin kohdallaan kuin sen yhdenkin audimiehen, mutta nämähän ovatkin makukysymyksiä. Eli joo, tämä on mainio, siitä tulee hyvälle tuulelle.

    Ai niin, kyllä tässä voisi olla hitunen kaukaista sukulaisuutta myös Hotakaisen Klassikkoon jos ei muuten niin väärän koivun kautta.

    VastaaPoista
  3. Tuo helman alle kurkkaaminen on melko tärkeä ettei ylläty kun alkaa katsastaa.

    VastaaPoista
  4. Luulen että tojotamiehen ja audimiehen ero on siinä, että tojotamies tuntee autonsa anatomian paremmin. Audimies ei varmaan ole koskaan kurkannut konepellin alle eikä silitetystä valkoisesta paidasta taatusti löydy öljytahroja.

    VastaaPoista
  5. Ei hemmetti, mä näen tän tyypin silmissäni :D

    VastaaPoista
  6. MILENA : Samaa mieltä Tiaisen tojotanaisesta. Sehän on huippusympaattinen tyyppi. Tätä tojotamiestä ei ole varsinaisesti sympaattiseksi "tarkoitettukaan". Ainakaan itse en haluaisi olla hänen vaimonsa.
    TUIMA : Viittauksesi Hotakaiseen osui naulan kantaan. Hotakainen on proosakirjailijanakin Todellinen Runoilija, joka näkee arjen ilmiöissä piilevän runollisen potentiaalin. Kukaan muu ei saa Keravan Essoa kuulostamaan eksoottiselta paikalta! Lasken ehdottomasti hänet tojotarunoilijoiden jaloon sukukuntaan kuuluvaksi vaikka hänen mielimerkkinsä nyt olisikin hieman toinen.

    VastaaPoista
  7. Tässä runossa taidetaan myös keikkua koomisen ja vakavan rajalla, niin kuin Tiaisen runoteoksessa.

    VastaaPoista
  8. Teboilin baariin voin hyvin tämän kuvitella ja tojotamies vaikuttaa ihan maanläheiseltä veikkoselta audimieheen verrattuna.
    Tiaisen ja Hotakaisen versioita en ole lukenutkaan.

    VastaaPoista
  9. Tykkään tyylilajista ja tekstin soinnista tässä. Ja vanhana tojota-naisena voin sanoa, että ainakin omaan vanhaan corollaani päti sama, kuin moneen ihmissuhteeseen: sitä ei kuka tahansa osannut käynnistää.

    VastaaPoista