Poutahattara
ojan pintaan peilautuu.
Kalvoon vihreään
jättää pienen painauman
jalka vesimittarin.
Ylläolevasta, elämäni ensimmäisestä tankasta saa heti modernimman ja vakavamielisemmän, kun vaihtaa vähän sanajärjestystä :
Poutahattara
peilautuu ojan pintaan.
Vihreään kalvoon
jättää pienen painauman
vesimittarin jalka.
Sitten vähän draamaa :
Kesän raukeuden
nokkospuskan aromin
rikkoo äkkiä
huuto vaarivainajan
intohimontihkuinen.
Lopuksi lapsuusmuisto :
Rappukäytävän
kivilaatan laikusta
silmää vilkuttaa
kambrikauden viimeinen
trilobiitti iloinen.
6-vuotiaana näin kirjassa kuvan muinaisista pikkuotuksista trilobiiteista. Sain jostain päähäni, että rappukäytävämme harmaan kiven valkoiset laikut olivat trilobiitin fossiileja.
torstai 4. kesäkuuta 2009
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)