Sunnuntai keittiössä

Ekaks musiikkia. Mozartia
Metallicaa taikka vaikka
bluesin kitkutusta. Tarvikkeet
esille. Silppua
stressi. Kuullota
kasarissa. Ota olut jos
ei muuten onnistu. Miksei
kakskin.

Tänään ei kriisiä
kello viis. Riisu mun
haalari. Mullon nälkä ja
mulla pää kipee ja mä
oon iltavuorossa. Onks
sul antaa rahaa? Tiskikone
tyhjentämättä. Pöytä
kattamatta. Pyykit
koneessa. Miksei pojat
oo tehny mitään ja missä
on teini ja miksei se vastaa
puhelimeen?

Tänään ei lenkkimakkaraa lihapullia
kalapuikkoja juurespihvejä
pinaattilettuja. Ei koppuroita
ranskiksia. Ei harmaata
makaroonimössöä. Tänään
perunaa persiljaa porkkanaa purjoa
palsternakkaa parsakaalia
papuja pellavansiemeniä.
Linssejä muttei kiitos
lihaa. Paloittele pilko
paahda paista
purista leikkaa viipaloi
vokkaa voitele kuutioi
kuullota keitä. Poika kattaa
pöydän eikä edes
valita. Ja toinen tyhjää
tänään tiskikoneen vaikkei
tahtonut sitä eilen. Tytölle
pari pinaattilettua kun
se kysyy mitä
se tekis. Saa laittaa
niitä lautaselle vaikka
vähän suttuisin
sormin. Itepähän syö.

Sunnuntaina keittiö on lepopaikka

aistien valtakunta meditoijan

mantra. Paikka jossa

henki tangeeraa lihan

kanssa.

Murphyn laki

Ai miten menee? No ei
kauheen hyvin. Ei mun elämässä
oo ikinä menny
kauheen hyvin. Jos joku
voi mennä siinä pieleen niin
mulla se menee. Tänäänki

mun äiti kehtas valittaa et mä oon
kiittämätön vaikka
mä käyn sille kaupassa ja
hieron sen niskaa
ja kaikkee. Kiittämätön mistä?
Se dokas koko
mun lapsuuden. Kun mä tulin
koulusta mä jännitin ihan sairaasti
et onks jääkaapissa tänään
ruokaa. Vielä nytkään
mä en kestä kattoo
tyhjää jääkaappia. Se on
vähän hankalaa kun

mun poikaystävä
ei voi olla syömättä. Sillon
semmonen sairaus. Emmä
ois uskonu et joku pystyy
syömään kerralla
täyden jääkaapin tyhjäks.
Mut se pystyy. Mä oon aatellu
laittaa lukon jääkaapin oveen
mut mä en kehtaa. Oikeestaan mä
haluaisin heittää koko jätkän
pihalle. Mutten mä voi kun mua
pelottaa
olla illalla yksin
kotona. Se on ihan kiva

jossei se juo. Sillon se haukkuu mua
huoraks
vaikkei se oo totta. Toissa kuussa
se löi mua nyrkillä naamaan
ja veti tukasta pitkin
keittiön lattiaa
kun mä en kuulemma ollu
pessy sitä aikoihin.
Sitä lattiaa. Aivotärähys ja
kaks kylkiluuta. Lääkäri
sano et mulloli tuuria. Mä oisin
voinu kuollaki. Äiti käski tekeen
rikosilmotuksen. Mutten mä voi
ku sit se ainaki
tappais mut. Neljä miestä

mua on hakannu. Isä
oli eka. Emmä viitti sanoo
mitä kaikkee
se mulle teki. Etsä uskois
tai et ainakaan
haluis kuulla. Ja huoraks
se haukku kun mulla tuli
ekat menkat. Hakkas se
äitiäki. Ja niin muuten hakkas
paappaki mommaa. Meillä
tää on semmonen
perinne. Turpiin jo kolmessa
polvessa. Mä sain

lähetteen jollekin
neurolookille. Ne halus
kattoo onks mun päässä
jotain vikaa. Neurolooki
sano et lyhytmuisti
pätkii. Mut se ei osannu
sanoo johtuuks se siitä
et mua on hakattu
vaiko siitä et
mä oon juonu
niin helvetisti mun elämäni
aikana. Emmä haluis
juua. Mä voin olla selvinpäin
monta viikkoo. Yleensä mä
alotan kun poikakaveri
hakkaa mut. Sillon
mun on pakko
saada viinaa. Ja sit
mä voin juua viikon
taikka kaks. Katkolla
ne tietää jo oottaa mua. Mut hei.
Sori kun mä täs
puhun vaan itestäni. Miten sulla menee?

Runo kuuluu samaan sarjaan kuin aikaisempi Kolmas kivi auringosta ja myöhempi Naamiaisten jälkeen.

Minne sammakot on hävinny

Tässäkö se on.
Noin pieni. Lammen
pinta oli aina keväät täynnä
limaa. Sammakonkutua.
Me kauhottiin sitä
kurkkuämpäriin
semmoseen peltiseen. Nyt
ei oo sammakoita
missään. Minne ne on
hävinny. Tynnyri

putos mun sormille. Kaheksan
kynttä irti. Verta
perkeleesti. Mä huusin.
Sen mä muistan. Ja talakkari
huusi Hölökille. Mitä
helevettiä sä pyydät
kuuskesästä kantaan
jätetynnyreitä. Mullekin
se huusi. Oliko pakko
suostua. Etkö sä
tajua mittään. Totta kai
mä tajusin että
Hölökille ei sanota
ei. Ja sitten mä

astuin naulaan, oisko
se sitten ollut
seuraava kesä. Taas verta
ja huutoo. Mä
kunkkasin koko kesän.
Vasemmalla jalalla.
Se on vieläkin
vahvempi. Ja sentin
pitempi. Siksi
mullon ristiselkävaivat. On

sullakin ollut ankee
lapsuus, kynnet irti ja
naula jalassa. Ei ihme jos
oot noin kumma. Tuo
ei oo totta. Se
kuusikymmenluvun aika oli
rautainen. Kesäpäivä oli
aina poutainen. Tai jos ei ollu
mentiin ulos uikkareilla. Talvella
tieltä ei päässy
pois. Reunalla metrinen
lumivalli. Yli
ei nähnyt. Tieltä piti
kiivetä pois ja
jos onnistu niin vajos hankeen
haaroja myöten. Tässä

oli makasiini. Perustukset
näkyy vielä nokkosten
seasta. Sen takana
mä pussasin Sussua. Kaikki
kurkki nurkan takaa ja
nauro. Paitti Sanna väitti
ettei se ollut Sussu
vaan se. Mä en oo varma,
uskomatonta. Ja Kassua
mä heitin kivellä päähän
kun se sano
jotain emmä muista
mitä. Kassu sanoo
ettei se muista
koko juttua. Mutta verta
tuli. No tuon nyt
arvas. Sun lapsuusmuistoissas
tulee aina
verta. Ja me tehtiin

kaikkee kiellettyä. Kiivettiin
palotorniin. Kurkittiin
kaiteen yli. Kassu
roikku siitä. Eikä
roikkunu sano Sanna.
Kerättiin koksia
ratapihalta. Kiivettiin
paperinkeräysvaunuun.
Kaivauduttiin sinne. Löydettiin
pornolehtiä. Miehet
huusi. Menkää
helevettiin siitä penskat
juna tulee. Varastettiin
resina ja ajettiin sillä. Selkäsauna
tuli. Ihme ettei menny
henki keltään. Ei me millään
resinalla ajeltu. Sano Sussu. Ne oli isot
jätkät mutta ei me. Ja lauantai

oli työpäivä. Illalla kerrostalon
sauna. Äijät lämmitti saunaa
metrin haloilla. Ne metriset
halot oli talon lämmitykseen.
Ei saunan. Sano isä. Ja äijät
ootti saunaa pihalla. Joku
oli aina perse pystyssä pää
konepellin alla. Muut rinkinä
ympärillä. Somaleilla
samaa juttu nykyään. Noi
on ihanku sillon ennen. Sano Kassu
ku näki. Paitti noilla ei oo
kossupulloo jemmassa
etupyörän takana. Mun

lapsuus oli hieno. Ei
nykyajan kakaroilla oo
mitään semmosta. Haluaisitsä
oikeesti että sun
lapsilla ois tommonen
lapsuus? Itse asiassa en
todellakaan.

Ansioluettelo

Haen paikkaa josta ilmoititte
mollin sivuilla
ilmaisjakelulehdessä
työttömien yhdistyksen viikkotiedotteessa
ostarin ilmoitustaululla
viidakkopostissa.
Olen etsimänne
ja juuri tähän tehtävään
sopiva henkilö.

Synnyin Eipäjoella
köyhään torppaan.
Kouluni kävin Hurulan ala-asteella
erinomaisin arvosanoin.
Nälkä oli aina vieraanamme.
Sisko kuoli lapsena keuhkotautiin.
Isä lähti Ruotsiin
ja äiti suljetulle. Minä
jouduin maantielle jo
kymmenvuotiaana. Elätin itseni
banaanilaivassa
kehitysvammalaitoksessa
mustalaisorkesterissa
öljynporauslautalla sirkuksessa
raksalla laudankantajana
Nokian kumitehtaalla. Vähän aikaa
olin basistina
Paska homma -punkkibändissä. Olisimme
päässeet Tavastiallekin mutta kun
rumpalilla oli porttikielto. Sittemmin opiskelin
Yläbaman yliopistossa
horologiaa ortografiaa
hortonomiaa holografiaa ortopediaa
apron verran horoskooppitutkimustakin.

Naimisissa olin ensin Annelin
kanssa ; sitten tuli Emma ja välissä oli
muistaakseni Sussu ja Sirpa. Lasten lukumäärä
on vähän epäselvä mutta iso. Olen aina ollut hellä isä.
Harrastan pirttiviljelyä mietiskelyä
olkavarsijumppaa ja
banaaninlastausta. Karaokebaarissa
saan aplodit aina kun
lopetan. Luonteeltani olen
täsmällinen tiimityöhenkinen sosiaalinen
työajoissa joustava, edellisen työnantajan mielestä
vähän liiankin. Suosittelijaksi merkitsen tähän
äitivainaan. Jään odottamaan
yhteydenottoanne, tulen mielelläni
keskustelemaan kanssanne
työsuhteen yksityiskohdista.