Muhadzir مھاجر

Arabitiede III : Eurooppa menee ohi

2011-12-10T15:39:00.000-08:00

Miksi tieteelliset kulttuurit kuihtuvat ja menettävät luovuutensa? Tämä kysymys askarruttaa niin hellenistisen kuin arabialaisenkin kulttuurin tutkijoita, ja se on tärkeä kysymys myös meidän aikakautenamme, jolloin moniin tieteenaloihin kohdistuu rajuja hyökkäyksiä.

Tavallisin selitys arabitieteen kuihtumiselle on uskonnollisen fanaattisuuden nousu 1000-luvulta lähtien. Se ei riitä selitykseksi ainakaan yksinään. Uskonnollisesti fanaattiset seldzukit rahoittivat 1000-luvulla mittavaa tieteiden tutkimusta elättämällä mm. tiedemies Omar Khayamia.

Toinen uskonnollinen fanaatikkoryhmä olivat ismaeliitit eli ”seitsemän imaamin shiialaiset”, jotka hallitsivat suurta osaa islamilaisesta maailmasta 900-luvulla. He suosivat tieteitä. Ismaeliittilahkolaisten sotilaallisesti järjestäytyneet siirtokunnat olivat 1200-luvulle asti vainottujen tiedemiesten turvapaikkoja nykyisen Iranin alueella.

Välittömin syy arabitieteen rappioon oli johdonmukaisen tiedepolitiikan ehtyminen. Tiedettä kyllä tehtiin, mutta jossakin vaiheessa sen rahoitus alkoi kärsiä, sen tuloksia lakattiin levittämästä systemaattisesti, eivätkä uudet tutkimukset nojanneet vanhoihin. Tiede menetti tärkeimmän ominaisuutensa, tiedon kumuloitumisen eli kasautumisen sukupolvesta toiseen.

Yksi traaginen esimerkki hukkaan menneestä tieteellisestä tutkimuksesta on optiikan tutkija Ibn al-Haitham. Hän rakensi 1000-luvun alkupuolen Kairossa camera obscura –laitteen ja loi kokonaisvaltaisen selityksen sille, kuinka ihminen saattaa nähdä asioita. Hän kuvasi tarkasti silmän rakenteen ja päätteli, että silmän näkemä kuva on ylösalaisin mutta muodostuu aivoissa sellaiseksi kuin me sen näemme. Hän myös oivalsi, että valo koostuu yksittäisistä säteistä ja että silmä näkee kuvan yksittäisinä valopisteinä – siis pikseleinä.

Ibn al-Haitham kokosi yhteen koko arabikulttuurin empiirisen tiedon näkemisestä, täydensi sitä omilla tutkimuksillaan ja loi teorian, joka on hätkähdyttävän lähellä nykyistä käsitystä näkemisestä. Hän teki useita virhepäätelmiä, jotka olisi ollut helppo korjata, jos hänen ympärillään olisi ollut tiedemiesyhteisö, joka olisi jatkanut hänen työtään. Mutta niin ei käynyt. Ibn al-Haithamin työ jäi lähes unohduksiin hänen kuoltuaan n.v. 1040, eivätkä myöhemmät optiikan ja silmän tutkijat pääosin tunteneet hänen teoksiaan. Hänen pääteoksensa Optiikka sentään käännettiin Euroopassa latinaksi, ja kirjoittajaksi merkittiin arabialainen ”Alhacen”.

Matematiikan, maantieteen ja tähtitieteen alueilla luova tutkimusperinne jatkui sentään 1400-luvulle asti. Viimeisinä vuosisatoinaan arabitiede mittasi melko tarkasti maapallon ympärysmitan, kartoitti ja kuvasi planeettamme Kiinasta Kanariansaarille ja Mosambikista Suomenlahdelle sekä kehitti uusia geometrisia työkaluja planeettojen ratojen laskemiseen.

Eurooppalaiset hyökkäsivät 1090-luvulla arabimaailmaan ensimmäisellä ristiretkellä. He kohtasivat kulttuurin, joka oli murskaavasti ylivoimainen heihin verrattuna kaikessa paitsi sotataidossa. Eurooppalaiset olivat omaksuneet arabialaisen sotataidon vuosisatojen kuluessa käydessään rankkoja puolustustaisteluja Eurooppaan pyrkiviä arabivalloittajia vastaan.

1100- ja 1200-luvulla Eurooppa imuroi arabialaista tiedettä ja teknologiaa valtavalla intensiteetillä, samaan aikaan kun se kävi sotaan näitä ”uskottomia” vastaan. Tämä tiedonsiirto johti Euroopan sydänkeskiajan huikeaan kulttuurinousuun. Tieteenhistorioitsijat puhuvat myös ”sydänkeskiajan teollisesta vallankumouksesta”, kun eurooppalaiset ottivat laajaan käyttöön esimerkiksi vesi- ja tuulivoiman.

Eurooppalaiset alkoivat pian kehittää arabialaista tiedettä eteenpäin. Arabitiedemiehet pitivät yleisesti Maata pallonmuotoisena mutteivät uskoneet, että se kiertää aurinkoa. Tämän paradigmanmuutoksen teki eurooppalainen Kopernikus 1500-luvulla, apunaan 1400-luvun keskiaasialaisten matemaatikkojen kehittämät yhtälöt. Kopernikus jatkoi suoraan siitä, mihin arabitiede pysähtyi.

Kristofer Kolumbus puolestaan päätteli arabialaisen maantiedon perusteella, että on mahdollista päästä Euroopasta Intiaan purjehtimalla maapallon ympäri länteen päin. Hän lähti matkaan, mukanaan arabialaiset astrolabit, arabialaiset Intian kartat ja virheelliset arabialaiset laskelmat maapallon ympärysmitasta. Hän ei ollut perillä arabitieteen tuoreemmista laskelmista, joiden mukaan maapallo on paljon luultua suurempi.

Missä vaiheessa Eurooppa sitten meni tieteen tasossa arabien ohi? Vastaus vaihtelee eri aloilla. 1400-luvulla Henrik Purjehtijan rahoittamat tutkimusryhmät nostivat portugalilaisen merenkulkutekniikan ohi arabialaisen, ja saksalainen Gutenberg keksi ruveta painamaan kirjoja teollisesti. 1500-luvulla puolalainen Nikolaus Kopernikus kuvasi aurinkokunnan paremmin kuin arabit, ja 1600-luvulla englantilainen William Harvey ohitti arabit verenkierron kuvauksen tarkkuudessa. 1500-1600-luvuilla italialaisen Galilein ja englantilaisen Newtonin fysiikka ajoi arabialaisen ohi, mutta koneenrakennuksen alalla arabit ohitettiin selvästi vasta 1700-luvun teollisessa vallankumouksessa. Arabikemia ohitettiin yksiselitteisesti 1700-luvulla, kun eurooppalaiset tiedemiehet löysivät uudet alkuaineet hapen, typen ja vedyn.

Sotataidossa islamilainen maailma sinnitteli eurooppalaisten tasolla pisimpään. Eurooppalaiset kehittivät 1300-luvulla ensimmäiset tuliaseet, mutta ottomaaniturkkilaiset omaksuivat uuden tekniikan välittömästi. 1400-1500-luvulla he olivat ajoittain eurooppalaisten edellä tuliaseiden kehittelyssä, mikä näkyy heidän menestyksekkäissä valloitusretkissään Eurooppaan. Vasta 1700-luvulla eurooppalainen aseteknologia riuhtaisi yksiselitteisesti edelle ottomaanikulttuurista, ja eurooppalaiset alkoivat hitaasti vallata takaisin ottomaanien alueita.

Napoleonin sotaretki Egyptiin 1799 oli shokki arabimaailmalle : se tajusi jääneensä toivottomasti jälkeen eurooppalaisista. 1800-luvulla arabit aloittivat tuhannen vuoden takaisen käännösliikkeen uudelleen : nyt käännettiin arabiaksi eurooppalaisia matematiikan, insinööritieteiden, sotataidon, kemian, fysiikan ja lääketieteen teoksia. Arabit ymmärsivät, että pärjätäkseen eurooppalaisille he joutuvat nöyrtymään oppilaiksi, modernisoitumaan ja omaksumaan ”eurooppalaisen mahdin välineet”. Tämä kehitys jatkuu arabimaailmassa edelleen 2000-luvulla.

Kirjallisuutta :

Guillou Jan, Pohjoinen valtakunta. Like 2008. Ristiretki-trilogian kolmas osa, romaani arabiteknologian siirtymisestä keskiajan Ruotsiin. Alkuteos Riket vid vägens slut.

Hämeen-Anttila Jaakko ja Nokso-Koivisto Inka, Kalifien kirjastossa. Arabialais-islamilaisen tieteen historia. Avain 2011.

Maalouf, Amin, Samarkand. Gummerus 2009. Romaani 1000-luvun persialaisen tiedemiehen ja runoilijan Omar Khayamin elämästä ja hänen ”Samarkandin-käsikirjoituksensa” myöhemmistä vaiheista.

Arabitiede II : Luomiskausi

2011-12-10T15:28:00.000-08:00

Tämä on toinen osa arabien tiedehistoriaa käsittelevää artikkelisarjaani. Päälähteenäni on ollut Jaakko Hämeen-Anttilan ja Inka Nokso-Koivisto teos Kalifien kirjastossa. Arabialais-islamilaisen tieteen historia. Avain 2011. Olen kuitenkin harrastanut asiaa ja kerännyt siihen liittyvää pikkufaktaa jo vuosien ajan.

Jos 800-luku oli arabikulttuurissa jäljittelyn aikaa, seuraavat vuosisadat olivat uuden luomista. Yksi matematiikan suuria nimiä oli 1000-luvulla persialainen Omar Khayam, joka Euroopassa tunnetaan rakkausrunojen kirjoittajana ja viinin ylistäjänä. Aikalaisille hän oli suuri matemaatikko ja astronomi. Hän vietti tuotteliaimmat vuotensa seldzukkisulttaani Malik Shahin hovissa Isfahanissa (nykyinen Iran).

Khayam toi algebraan kolmannen asteen yhtälöt, joita suomalaiset nuoret pääsevät kiroamaan lukion pitkän matematiikan kursseilla. Hän oli myös mukana tähtitieteellisessä työryhmässä, joka loi vuonna 1079 niin tarkan kalenterin, että eurooppalaiset ylsivät samaan tarkkuuteen vasta gregoriaanisen kalenterin myötä 1500-luvulla.

Jos Omar Khayamin värikäs elämä kiinnostaa, kannattaa lukea libanonilaissyntyisen Amin Maaloufin loistava historiallinen romaani Samarkand (Gummerus 2008). Siinä Khayam on tärkein päähenkilö.

Yksi suurimpia arabitieteitä oli ilm al-kemia, joka sittemmin siirtyi alkemian nimellä eurooppalaiseen kulttuuriin. Arabikemia on ollut huonossa maineessa, koska sen teoreettinen perusta oli jokseenkin roskaa. Mutta se oli kokeellista ja se tuotti valtavasti löytöjä.

Arabit tunsivat rikin ja elohopean tavallisimmat reaktiot. He osasivat tislata viinistä pistävänhajuista, väritöntä, herkästi syttyvää ja ilmeisen tarpeetonta ainetta, jolle he antoivat nimen al-kuhl, eurooppalaisittain alkoholi. Euroopassa alkoholintislaus levisi 1600-luvulle mennessä kaikkiin kansankerroksiin. Arabit tutkivat myös maasta pulppuavaa öljyä ja oppivat tislaamaan siitä valopetroolia, jota käytettiin laajasti senaikaisissa öljylampun prototyypeissä. Tislausjäännökseksi tuli toinen pistävänhajuinen ja ilmeisen tarpeeton aine, bensiini.

Tiede ja teknologia eivät olleet arabialais-persialaisessa kulttuurissa niin tiiviissä kytköksessä kuin myöhemmin eurooppalaisessa kulttuurissa. Tekniikassa yllettiin hienoihin saavutuksiin, joita tieteellinen kirjallisuus ei aina vaivautunut kuvailemaan kovin yksityiskohtaisesti.

Keskiajalla maailman teknologian kärkimaa oli Tang- ja Sung-dynastioiden Kiina. Kiinalaisten teknologiset innovaatiot siirtyivät Keski-Aasian karavaaniteitä pitkin arabialais-persialaiseen kulttuuriin : paperi, kompassi, ruuti. Arabit kehittivät näitä edelleen ja loivat myös aivan omia keksintöjään, esimerkiksi tuulimyllyn.

Arabit asuvat kuivalla, aavikoiden reunustamalla ilmastovyöhykkeellä, ja veden niukkuus asettaa reunaehdot heidän kulttuurilleen. Siksi on ymmärrettävää, että teknologian tärkein tarkoitus oli kuljettaa ja jakaa vettä. Vettä saatiin esimerkiksi vuoristojen kosteista maakerrostumista. Vuorilta vesi kuljetettiin kymmenien kilometrien pituisissa maanalaisissa qanat-kanavissa, jotka saattoivat kulkea kymmenien metrien syvyydessä ja tarvitsivat paineentasausta varten säännöllisin välein olevia tuuletusaukkoja. Niiden kaivaminen edellytti tarkkaa maaperän tuntemusta, tuuletustekniikan hallintaa ja kaltevuuden mittausta.

Qanat-järjestelmien avulla tuotettiin miljoonien keskiajan arabien ruoka ja pidettiin yllä Iranin ja Pohjois-Afrikan loisteliaita suurkaupunkeja. Niiden ansiosta juokseva vesi oli sangen yleinen ilmiö keskiajan arabikaupungeissa, keskellä subtrooppisia puoliaavikoita. Missä ei ollut jokia eikä vuoristoja, nostettiin vettä syvistä pohjavesikerrostumista tuulivoiman avulla.

Arabialainen vesiteknologia kohtasi parempansa vasta 1930-luvulla, kun Palestiinan tulleet juutalaissiirtolaiset kykenivät nostamaan pohjavettä vielä syvemmistä kerrostumista ja imemään arabinaapureittensa kaivot kuiviksi.

Eurooppalaiset ristiretkeläiset ällistelivät arabitekniikan saavutuksia 1100-luvulla ja toivat mukanaan arabialaisia käsityöläisiä ja koneenrakentajia palatessaan kotimaihinsa. Hieno kuvaus tästä teknisen osaamisen siirrosta on Jan Guilloun Ristiretki-trilogian kolmas romaani Pohjoinen valtakunta (Like 2008, alkuteos Riket vid vägens slut). Guilloun tulkinta on, että Palestiinasta tuotu arabitiede loi 1100-luvulla Folkunga-suvun mahdin ja johti 1200-luvulla Ruotsin valtakunnan yhdistymiseen ja Suomen valloitukseen.

Kirjallisuutta :

Guillou Jan, Pohjoinen valtakunta. Like 2008. Ristiretki-trilogian kolmas osa, romaani arabiteknologian siirtymisestä keskiajan Ruotsiin. Alkuteos Riket vid vägens slut.

Hämeen-Anttila Jaakko ja Nokso-Koivisto Inka, Kalifien kirjastossa. Arabialais-islamilaisen tieteen historia. Avain 2011.

Maalouf, Amin, Samarkand. Gummerus 2009. Romaani 1000-luvun persialaisen tiedemiehen ja runoilijan Omar Khayamin elämästä ja hänen ”Samarkandin-käsikirjoituksensa” myöhemmistä vaiheista.

Arabitiede I : jäljittelyn aika

2011-12-10T15:10:00.000-08:00

Tämä on ensimmäinen osa arabien tiedehistoriaa käsittelevää artikkelisarjaani. Päälähteenäni on ollut Jaakko Hämeen-Anttilan ja Inka Nokso-Koivisto teos Kalifien kirjastossa. Arabialais-islamilaisen tieteen historia. Avain 2011. Olen kuitenkin harrastanut asiaa ja kerännyt siihen liittyvää pikkufaktaa jo vuosien ajan.

Arabit ja persialaiset puhuvat mielellään kulttuurinsa keskiaikaisesta loistokaudesta, ja tietoisuus menneestä suuruudesta kuuluu nykypäivänäkin Lähi-idän kulttuuriin. Eurooppalaiset käyvät tämän loistokauden läpi kursorisesti noin 20 minuutissa yläasteen ja kenties toisen kerran vielä lukion tunneilla. Sen jälkeen he eivät siihen törmää.

Se, että arabit ja persialaiset jaksavat vielä muistella tuhannen vuoden takaisia aikoja, on vakiintuneen eurooppalaisen tulkinnan mukaan todiste siitä, että he eivät ole kyenneet luomaan mitään uutta niiden aikojen jälkeen. Jostain syystä tätä tulkintaa ei sovelleta vielä kaukaisemman antiikin tutkimukseen, josta taas eurooppalaiset ovat innostuneita.

Arabialais-persialainen kulttuuri omaksui aikaisempien sukupolvien tieteen ja kehitti sitä eteenpäin. Eurooppalaiset saivat tieteellisen ajattelun perusteet arabeilta ja loivat sen pohjalle historian mahtavimman tieteellisen vallankumouksen. Jaakko Hämeen-Anttilan ja Inka Nokso-Koiviston teos Kalifien kirjastossa täyttää tieteenhistoriamme suuren aukon kertomalla arabialaisen tieteen tarinan.

Jotta uutta tiedettä voisi luoda, täytyy ensin omaksua jo vanha. On järkevämpää opiskella vanhoilta mestareilta pyörän rakennepiirustukset kuin keksiä pyörä uudelleen. Kaikkien suurten tieteellisten sivilisaatioiden historiassa on alkuaika, jolloin ne imuroivat varhaisempien kulttuurien tietämyksen.

Kreikkalaiset omaksuivat muinaisen Lähi-idän tieteellisen perinnön 500-luvulla e.a.a. ja loivat sen pohjalta lopulta hellenistisen sivistyksen (tieteessä esim. Maan pallonmuotoisuus ja euklidinen geometria). Intialaiset liittivät 200-luvulla e.a.a. hellenistisen tieteen saavutukset omaan perinteeseensä ja nostivat tieteen uudelle tasolle (esim. nollaan perustuva numerojärjestelmä). Kiinalaiset omaksuivat intialaisen tieteen saavutukset 500-luvulla ja arabit 800-luvulla j.a.a. Kun eurooppalaiset alkoivat 1100-luvulla imeä arabialaista tiedettä, he saivat tiivistetyssä paketissa Vanhan maailman sivilisaatioiden siihenastisen tieteellis-teknologisen perinnön.

Vanhojen kulttuurien perintö siirtyi arabeille ns. käännösliikkeen kautta : kreikkalainen ja hellenistinen kirjallisuus käännettiin arabiaksi, pääosin 800-luvulla. Se oli järjestelmällistä, sukupolvia kestävää työtä, Bagdadin abbasidikalifien tiedepolitiikan valtava ponnistus.

Legendaarisin ”tiedekalifi” oli Al-Mamun, joka hallitsi 813-833, eli ranskalaisen Kaarle Suuren jälkeisinä vuosikymmeninä. Al-Mamun oli Tuhannen ja yhden yön tarinoista tunnetun Harun ar-Rashidin poika, joka kaappasi vallan isoveljeltään sisällissodan kautta ja murhautti tämän. Hän flirttaili rationalistisen mutazili-liikkeen kanssa, joka väitti epäsuorasti, että järki on luotettavampi tiedonlähde kuin Koraani. Hän loi Bagdadiin ”Viisauden talon”, tiedekeskuksen johon kerättiin aikakauden suurimpia tiedemiehiä.

Al-Mamunin loistavin löytö oli nykyisen Uzbekistanin takamailta Bagdadiin tuotettu persialainen matemaatikko Al-Khwarizmi. Hänet opittiin myöhemmin tuntemaan myös Euroopassa helpommin lausuttavalla nimellä Algorism. Hänestä ovat saaneet nimensä matemaattiset lausekkeet algoritmit, joita hän kehitteli ja jotka ovat tietokonekielen perusta.

Al-Khwarizmi toi arabikulttuuriin ”paikoilleen asettamisen tieteen”, ilm al-jabr, joka tuli Euroopassa tunnetuksi egyptiläisittäin äännetyllä nimellä algebra. Al-Khwarizm ei välttämättä luonut itse paljoakaan uutta – todennäköisesti hän vain sovitti intialaisen matematiikan arabialaiseen viitekehykseen. Hän opetti arabeille intialaisen nollajärjestelmän, joka siirtyi 1100-luvulla Eurooppaan ”arabialaisina numeroina”.

Al-Khwarizmi merkitsi yhtälön tuntemattoman tekijän arabian sanalla shai (”jokin”). Kun espanjalaiset myöhemmin käänsivät hänen teoksiaan latinaksi, he merkitsivät shai-sanan kirjaimella x (joka espanjan kielessä äännetään kuten sh englannissa).

Lähteitä : Hämeen-Anttila Jaakko ja Nokso-Koivisto Inka, Kalifien kirjastossa. Arabialais-islamilaisen tieteen historia. Avain 2011.

Marraskuun valo

2011-11-08T09:45:00.001-08:00

on niukkaa
ja siksi kallisarvoista.

Sen sameat luksit valaisevat
vain kaikkein välttämättömimmän :
kanaalin savisen veden
paljaan kynnösmaan
ja haavan lehdettömät luurangot,
ja illalla,

kun sähkökatkos
pyyhkäisee sata vuotta sivilisaatiota
kaupungista,
luulet ensin ettet näe kättäsikään
mutta sitten huomaat
siihen kohdistuvan
kosmisen hohteen. Se siilautuu
korkealta katulamppujen yltä.
Maailmankaikkeus on ollut siellä,
koko ajan.

Salama valaisi kasvosi

2011-10-02T03:36:00.000-07:00

sen ajan minkä välähdys kestää,
ja nyt yritän muistella miltä ne näyttivät.
Kuljemme pimeässä
käsi kädessä, ettemme eksyisi toisistamme.
Voin vain tunnustella piirteitäsi
sormenpäillä ja huulilla.

Inarilta Jäämerelle - kanoottiretken päiväkirja

2011-08-28T03:41:00.000-07:00

Lauantai 20.8. Viisi äijää ahtautuu Vaasassa henkilöautoon, peräkärryssä kaksi inkkarikanoottia ja yksi kajakki. Ajamme pitkien taukojen kanssa Sodankylän pohjoispuolelle, jossa yövymme pusikossa. Meillä on yksi teltta ja kaksi louetta. Loue on sateelta suojaava, keskipalkin varaan varaan pystytettävä kangas, jonka alla voi nukkua tai vaikkapa maata tähtiä katsellen.

Sunnuntai 21.8. Inarin ykkösravintolan terassilla istuu pulisevaa väkeä, välillä joukosta kajahtaa joiunpätkä. Saamelaismusiikin festivaali on päättynyt, ja Saamenmaan henkinen eliittihän siellä istuu aamukaljalla. Jälkeenpäin tajuan ohittaneeni metrin päästä Merja Aletta Ranttilan, jonka hurjat susineitsytmaalaukset kiehtoivat minua 90-luvulla. Emme koe kuuluvamme taiteilijapiireihin, vaan menemme viimeiselle sivilisaatioaterialle Nesteelle Scanburgeriin, jossa myös viimeinen päästö posliiniastiaan.

Iltapäivällä laskemme kanootit Syrjäpuolen lampeen Suprun kylän lähellä. Alkaa melonta kohti Inarinjärveä pitkin lampia ja puroja, välillä pikkukannasten yli vetäen. Olisimme voineet painua suoraan isoille seljille Nitsinjärven rannalta, mutta tuuli on kohtalainen, ja joukossa olen minä, jonka melontakokemus on lähes nolla. Lammilla on hyvä opetella perusteita.

Maanantai 22.8. Saavumme Inarinjärven Suolisvuonoon, josta alkaa melonta yli vähän isompien selkien, hienossa auringonpaisteessa. Kestän kilometrien melontapätkät yllättävän hyvin, mitä nyt vähän yksi selkälihas ja yksi kyynärvarsilihas muistuttavat olemassaolostaan. Kyynelvuonossa mökkejä upeilla paikoilla, rantapoukamassa muskeliveneitä. Vstaan tulee yksi puhumaton pariskunta ja puhelias norjalaisryhmä, meloen molemmat. Iltaleiri Kyyneljärven kanervaisilla rantakallioilla, tunnen astuneeni sisälle Akseli Gallen-Kallelan maalaukseen.

Tiistai 23.8. Nousemme vastavirtaan Inariin laskevia pikkujärviä, yhä ylemmäs. Päivän ainoat vastaantulijat neljä suomalaisjätkää, meloen. Kiskomme kanootteja yli kannasten, mikä on fyysisesti raskasta hommaa.

Sivilisaation merkkejä ovat tikasmalliset vetopuut, joita on vedetty jyrkimpien kannasten rinteille - niitä pitkin on hyvä vetää kanootteja. Kännykkä ilmoittaa, että vain hätäpuhelut mahdollisia, mutta tekstariyhteys toimii. Moottorikelkkareiteistä kertovia merkkejä näkyy, kaikki kelopuu on poltettu.

Yövymme Alemmalla Tuulijärvellä, Inarin ja Jäämeren latvajokien välisellä vedenjakajalla. Tänään tuntuu kuin olisi joutunut vieraalle planeetalle tai abstraktiin maalaukseen - sen verran outoja ovat värit ja muodot. Vedenpohjia ja rantahiekkoja peittää harmaansinertävä levämatto, josta lähtee pöyhittäessä paha haju, ja sen alta kuplii paikoitellen metaania. Veden väri on sameanturkoosi.

Keskiviikko 24.8. Aamupäivällä tulee vettä mutta emme kastu pahasti. Laskemme kanootit Ylemmän Tuulijärven rantaan ja käväisemme Tuulipää-tunturin sivunyppylällä. Se ei tarkkaan ottaen ole enää tunturi - laella kasvaa harvakseltaan nuorta mäntyä, alle 40-vuotiasta. Ilmastonmuutos on ilmeisesti nostanut metsänrajaa.

Alkaa laskeutuminen vedenjakajalta, 140 metrin korkeudesta kohti Jäämerta. Pääsemme vielä melomaan pitkin latvajärviä, mutta joudumme myös hilaamaan kanootteja kivisten koskien ohi. Emme tapaa ainuttakaan muuta ihmistä. Kännykkä ottaa vastaan tekstareita muttei suostu lähettämään niitä.

Torstai 25.8. Laskeudumme Uutuanjokea, loputonta kanoottien hilaamista ohi kivisten koskien. Samppa laskee aika tylynnäköisen kosken reteästi seisaaltaan. Jengi väsynyttä mutta rujo äijähuumori auttaa. Rannalla kohtaamme yllättäen kaksi sipoolaista kalamiestä, jotka ovat tulleet kävellen toistakymmentä kilometriä Näätämöntieltä. Toisella on makea punatähti lippiksessään. Kalaa ei tule heille eikä meidän porukan kalamiehille.

Illalla pääsemme Norjan rajalle, joka on myös paliskuntien välinen raja. Rajaa pitkin kulkee vähän tavanomaista suureellisempi poroaita, ja kyltti kertoo suomeksi ja ruotsiksi, että olemme valtakunnanrajalla (valtakuntien nimiä ei mainita). Poroaita on vedetty myös Uutuanjoen poikki, ja sen reunalla kulkee kierroksellaan suomalainen rajavartija.

Meillä herää epäilys, onko rajan ylittäminen tässä kohtaa laillista. Jälkeenpäin saamme tietää että on, mutta nyt odotamme varmuuden vuoksi, että rajavartija häipyy näkyvistä. Liu'umme varoen raja-aidalle, jonka saa nostettua ylös. Melomme sen ali. Elämäni ensimmäinen rajanalitus. Uutuanjesta tulee nyt Munkalva.

Norjan puolella yövymme alueella, joka muistuttaa kovapanosammuntojen harjoituskenttää - katkenneita puita, kranaatinhylsy jne. Päättelemme, että joku norski on saanut pihistettyä tavaraa armeijan varastosta ja käynyt täällä vähän leikkimässä. Pekka tarjoaa rajanylityksen kunniaksi paukut Viru valgeeta.

Perjantai 26.8. Helvetillisen raskas ja märkä päivä, äijähuumori venytetään lähelle katkeamispistettä. Koskea kosken perään. Isoimmissa vesi syöksyy parikymmentä metriä pystysuorissa portaissa, pienimmissä virtaus kiihtyy kivikossa. Loputonta päätöksentekoa : vedetäänkö kanootit maitse kosken ohi jyrkkien harjujen yli, uitetaanko pitkin koskea niin että mies kävelee vuolaassa virrassa niljaisilla kivillä kannotista pidellen, vai lasketellaanko alas ja yritetään väistellä pinnan tuntumassa väijyviä kiviä. Kanoottikaverini Jaakko on äärettömän kärsivällinen tyyppi, mutta meinaa hermostua pari kertaa, kun en tajua kyllin nopeasti hänen ohjeitaan keskellä koskea. Laatumerkkiset goretex-housut ja lahkeet vedettynä yli kumisaappaiden ovat loistava ratkaisu - vesi saa nousta hetkittäin yli saappaanvarren ilman että sukat kastuvat. Lopulta olen kuitenkin märkä polvia myöten, perseestä ja paidanhelmasta. Ei kiva.

Hannun kajakki osoittautuu huonosti soveltuvaksi kivisiin koskiin. Inkkarikanooteilla pärjää kohtuullisen hyvin, vaikka kanootinpohja on jälkeenpäin aika rujon näköinen. Yhdessä koskessa kanoottiimme jumahtaa poikittain kiviin ja holahuttaa sisäänsä reippaan annoksen vettä. Aika paljon vaatteita kastuu, kun en ole paketoinut niitä kunnolla tukeviin muovipakkauksiin.

Upeat jokisuvannot ja harjut menevät vähän hukkaan - maisemat eivät jaksa hirveästi kiinnostaa, lähinnä haluttaisi päästä niistä pois mahdollisimman pian. Yhdellä kannaksella makaamme rättipoikkiväsyneinä, ja Hannu arvuuttaa mitä hän ajattelee sillä hetkellä. Veikkaamme viinaa, naisia ja nopeita autoja, mutta oikea vastaus on munkkikahvit. Päätämme että kun täältä päästään, juodaan munkkikahvit Sevettijärven baarissa.

Munkalva muuttuu Jäämeren lähellä tasaiseksi ja helposti melottavaksi. Sivilisaatio alkaa vyöryä vastaamme : mökkejä, sähkölinjoja, vastaan tuleva moottoriveneilijä ("viisi kilometriä merelle"), ja viimein - maantiensilta!

Vedämme kanootit maantien varteen, ja Hannu tilaa paikalle Suomen puolelta Sevettijärven taksin, joka tulee paikalle tunnissa. Silmäilemme Jäämerta, tarkemmin sanottuna Näätämönvuonon rupista perukkaa. Yksi matkani henkilökohtainen tavoite oli ollut kusta Jäämereen, mutta rannalla on sen verran taloja että päätän pidättäytyä ulkopoliittisesta konfliktista.

Sevettijärven taksimies on Antto, puhelias koltta, tullut lapsena evakkoon Petsamosta. Hän ottaa kanootit peräkärryyn ja ajaa meidät tietystikin ensin munkkikahville Sevettijärven baariin. Munkkien hinnassa on turistilisä, mutta upea interiööri ja tunnelma korvaavat tämän pienen puutteen. Ivalossa käymme Lailan grillissä, jossa syön elämäni parhaan kasvishampurilaisen. Yöksi menemme Hannun kanssa hotelli Kultahippuun, jossa pääsemme nauttimaan sivilisaation korkeimmista saavutuksista - suihkusta ja posliinipöntöstä. Retkikuntamme ekstremistisiipi yöpyy viimeisenkin yön pöpelikössä, sateessa vuotavan louteen alla.

Lauantai 27.8. Ajomatka Inarista Vaasaan. Ostamme Räihän rieskaa Tervolan Rieskapaikasta. Yritämme löytää hyvää ruokapaikkaa mutta päädymme lopulta Kemin Scanburgeriin. Opettelen käyttämään hienoa älykännykkääni sen verran, että saamme tietää Tripolin joutuneen kapinallisten käsiin ja Muammar Gaddafin olevabn kateissa.

Lapuanjoen sillan parkissa huomaamme, että Jaakon auto ei suostu sammumaan - häikkää virtalukossa. Päättelemme, että jos saamme sen sammumaan, emme saa sitä enää starttaamaan. Jatkamme ajoa Mustasaareen, josta Hannu lähtee painelemaan moottoria sammuttamatta Etelä-Suomeen. Pekka heittää minut autolla Vaasaan. Merlin on juuri alkamassa telkkarista, joten teen itselleni juustorieskan ja istun lasten väliin katsomaan, kuinka hän löytää itsestään lohikäärmeenkesyttäjän lahjan. Kotona ollaan.

The Stones of Sulitelma

2011-08-10T09:47:00.000-07:00

Slowly we go over stones
torn apart from rocks
by a beast who's not here anymore ;
torn apart by nails
that have a strength
to crush the mountains
and level the hills.
They are here :
the grey and the red stones
and the yellow ones,
those being wet and those being dry,
stepping stones, and stones being sharp.

But where is she?
She's not dead, I know that
from her frozen breath
touching softly my face,
from her blood, icy and bright
that is bleeding in streams
pouring down the steep slopes
filled with stones like knives,
from her arms
bridges of snow
stretching far over canyons of death.
You can't cross them,
or you'll fall down
and die.

She's wounded, she's hiding
behind the rocks
behind the dunes of sand.
She's a goddess, she's old and dying.
She's naked, dirty and damp,
she's grey in the tone of concrete.
She's a wall rising high
above your head.

And she's dreaming awake.
She's having a dream :
she's dreaming a reality
that's melting
away.

Sulitelma is a glacier on the border mountains of Sweden and Norway, at the height of 2000 metres. With the global warming, it is melting down rapidly. I made a one-week trek around Sulitelma in August 2007, together with my friends Pekka Hippi and Jaakko Isojunno.

This poem is an English version (NOT a translation) of my earlier poem Sulitelma. I

Sulitelma

2011-08-10T09:22:00.000-07:00

Kivinen koski, pohjetta vihlova
äsken vielä jäätä.
Yli täytyy mennä,
jos tahtoo nähdä
sen syntysijat.
Kivensirpaleet syövät kenkäsi pohjaa.

Jäinen jänne kurkottaa kanjonin ylle.
Kantaako miehen ja rinkan
vai murtuuko sen selkä
lämmön pehmentämä,
antaako kulkijan pudota
kylmään kuolemaan
kovien kivien päälle?
Et tohdi testata. Kaukaa sen kierrät.

Kuka kynsi kylmän kiven
laittoi lammen pohjan
ylängöllä
oudon taivaan alla?
Kuka nosti kiven toisen päälle?
Se oli äsken tässä.
Se vaanii jossain.
Voit tuntea sen hengityksen
soraläjän takaa
kaltevan kallion kyljestä.

Jäinen seinä
pysty
ja liasta betonin-harmaa
vettä tihkuva
kylmien virtojen kovertama.
Jäätikkö, vieras jumala.
Geologia sen Ilmoitus :
kynsin kiveen kirjoitettu.

Kuume kalvaa petoa
syö sen sisuskalut
sulattelee suolenmutkat
virraksi vetiseksi.
Sulavesi uurtaa uoman.
Se täytyy kiertää kaukaa
alajuoksun sillalta
vihreiltä niityiltä.

Mitä kertoo
sananjalkojen salainen merkki?
Kuka sen siihen piirsi?
Laakson henkikö
lensi ohitsesi
poskea hipaisten?

Sulitelma on jäätikkö Norjan ja Ruotsin rajalla, napapiirin pohjoispuolella 2000 metrin korkeudessa. Lämpenevä ilmasto on ajanut sen vetäytymään nopeasti. Tämän runon aikaisempi versio ilmestyi blogissani nimellä Kuoleva jumala.

Oopperassa

2011-07-30T16:34:00.000-07:00

Oopperassa aika joskus pysähtyy
kun illuusiot karisevat, ja
hirvittävä totuus tulee esiin.

Kreivi, narsistinen irstailija
(arvasitte oikein : tenori)
aina rahan puutteessa
iski silmänsä porvaristyttöön
vaaleaan ja siveään.
Siveään ja siveään, no niin hän luulee -
tuohon aikaan blondit
olivat näet siveitä
pääsääntöisesti.
Kihlajaisissa hän tajuaa :
kontrahdissa onkin isosiskon nimi
tumman mezzon
dominan
you know pojat, tyyppiä yön kuningatar.
"Monsignor, oletteko aivan varma että
toinen sopimuspuoli
on todellakin
hän?"
Johon appikandidaatti (basso) : "Signor conte,
asiasta ei vallitse
pienintäkään epäilystä."

Tilanne on kiusallinen, ja
sekunnin tai kahden ajan
kaikki ovat hiljaa
tietämättä mitä sanoisivat,
toivoen olevansa
jossain muualla.
Aika on siis seisahtunut, ja näin ollen jokaiselle
suodaan mahdollisuus
laulaa ulos fiiliksensä.
Elämässä niin ei tehdä, mutta tämä onkin oopperaa.

Kreivi : paska mikä moka. Akka on kuin korppikotka.
Tahdon ulos. Toisaalta taas
tarvitsen ne rahat.
Pikkusisko muuten
näyttää seksikkäältä
punastuneena.
Tuo avokaulainen sopii hänelle.

Domina : aamulla vielä seisoin
kylpyhuoneen peilin edessä
harjoitellen käden aristokraattista ojennusta
suudeltavaksi
ja tunnustelin miltä kuulostaa
signora contesa.
Nyt kaikki on pirstaleina.
Minut on hylätty
oksennettu maahan.
En kelpaa kenellekään, en vaikka
rahaa tarjotaan.
Kun tämä juttu leviää, variksetkin
kaupungilla
nauravat.
Ja pikkusysteri, se narttu
flirttaa minun kihlattuni kanssa.
Tämä ei jää tähän.
Vannon ettei siitä tule
kreivitärtä.
Vain minun kuolleen ruumiini yli.
Sopimuksen tekstissä on edelleenkin
minun nimeni, ei sen.

Pikkusisko : kauheaa mikä skandaali.
Nyt kaikki epäilevät että olen
antanut
kreivin
ymmärtää.
Hyvä puoli tässä on, että isosisko
sai nenilleen.
Kunpa voisin kertoa että
sydämeni kuuluu
rekryfirman plokkarille
komealle tenorille
persaukiselle.
Ei pysty kustantamaan
sosioekonomisen statukseni
edellyttämää elintasoa.
Ja sekin pitäisi kai mainita
jollain tapaa
että
itse asiassa
olen paksuna.

Näin siis oopperassa.
Siellä on aikaa laulaa joutavia.
Siellä ei ole kiirettä
ei aamuisin piriseviä kännyköitä
palkkatyötä
rästissä olevia osamaksuja
ei viideltä kiinni menevää tarhaa
toisin kuin
elämässä.

Ai niin, loppuratkaisu.
Kreivi näki Dominan
sisäisen kauneuden, ja
rikas isäukko saatiin hyväksymään
blondillensa vävyksi
rekryfirman plokkari
se tenori.
Vain vanhapiikatäti
joka oli jo
päättänyt lahjoittaa sydämensä
ja perinnöksi saamansa huomattavan arvopaperisalkun
samaiselle plokkarille, tosin
muistamatta informoida
itseään asianosaista
joutui jälleen kerran alistumaan
parasta ennen -päivän ohittaneen
aikuisen naisen
kohtaloonsa.

Kyyhky huhuaa

2011-04-25T12:25:00.000-07:00

Joskus aamuisin, kun ei huvittaisi nousta
makaan, katson kattoon
näen asioita.

Kyyhky huhuaa lehdettömässä kevätkoivikossa.
Sen ääni hukkuu lähestyvään junaan.
Kasvot
ilman taustaa
välähtävät
vaunun ikkunassa
tasoristeyksessä.
Filmi pysähtyy,
jatkuu taas.
Juna loittonee ja jättää
kitalakeen
jostain syystä
mustan suklaan
häivän.

Minä nousen ylös aamukuselle.

Vaimonsa jättämän fyysikon näky

2011-01-15T12:35:00.000-08:00

Juuri kun halusin lopettaa kaiken

jotain hohtavaa kulki
tyhjäksi jääneen taloni läpi
jättäen jälkeensä
lippaan jonka tietysti avasin.
Löysin sen sisältä toisen
vähän erilaisen, ja sen sisältä
taaskin uuden
kerta kerralta
piirteiltään sumeamman
kunnes sisimmästä erotin vain
alkukajossa hehkuvat säikeet

ne joista on maailma punottu.

Niistä on tehty teräksen harso
ja neutriinot, yön hiljaiset kulkijat jotka
kiireissään eivät näe
tähtitarhoja ympärillään.
Ne ujuttautuvat sielun lailla
seinän ja taivaankappaleen läpi,
ne menevät
salaisimpiin paikkoihin ja
intiimeimpään ihmiskehoon
eivätkä huomaa
kohdanneensa mitään.

Näin kolme ulottuvuutta

lyhyyteni
vatsani alkavan pömpötyksen,
aviovuoteemme
tarpeettomaksi käyneen leveyden, ja
neljäntenä vielä
kaltevan kalvon jolla liu'umme
vesimittarin lailla kitkattomasti
kaikki samaan suuntaan, loppua kohti,
sen sokean jumalan
joka luo kaiken vehreyden ja syö
omat lapsensa,
ja entropian nälkäisen hirviön.
Se ahmii sisäänsä alkutulta ja
imee hitaasti
valon maailmasta.
Ja aivan
aivan odottamatta
havaitsin vielä

sen kaiken takaa kuusi muuta

fotonin-ohutta litistynyttä
multiversumin
outoa dimensiota, joita
järkeni kieltäytyy uskomasta.
Ne näyttäytyivät aisteilleni
kuin kuvastimesta
numeroiden takaa
viivan alta.

Vesimittari kiitää kitkatta lammen kalvolla

eikä huomaa
syvyyksiä allaan
ei pohjan sileitä kiviä
ei simpukan verkkaista hengitystä
eikä nälkäisen kiisken varjoa, ei
sinisen korennon lemmen-leikkiä yllään.
Auringonkin heijastuksen
se luulee kuuluvan
veden latteaan pintaan joka
vain hiukan antaa myöten
askeleen alla.

Kylmät jalat

2010-11-17T09:58:00.000-08:00

Musta kissa juoksi maantien poikki,
hirvi koulubussin edestä.
Suolta kuului huuto, usvassa liikkui aaveita.
Joku kosketti vasenta olkapäätäsi,
ja iltahämärässä
korppi rääkäisi
hakkuuaukiolla.
Vessan peilistä näit otsaasi painetun merkin
ja takana seisovan hahmon.

Odotit sitä muttei se tullut.

Tuntematon lintu siritti harmaana marraskuun aamuna.
Valkeus tuli,
ja männyn kylki punersi.
Teräs pehmenee valokaaren alla,
kupari sulaa hitsausliekin kirkkauteen.
Äkkiä näet
vastaantulijan läpi
hänen pelkonsa.
Tytön vatsa on valkoinen,
jalat kylmät.
Vain sinä voit ne lämmittää.

En tiennyt

2010-10-24T23:32:00.000-07:00

En tiennyt että junat pysähtyivät öisin
meidän asemalla
ja matkustajat ahtautuivat kyytiin
perheittäin, keillä oli vielä perhe,
ja ovet salvattiin
ulkoapäin,
ja juna jatkoi matkaa, he eivät tienneet
minne.

En tiennyt että Romeo ja Julia asuu
olkkarimme seinän takana.
He pakenivat heimojensa kostoa
ja asettuivat meidän rappuun
neljän lapsen kanssa.
Vanhin on ekalla, ja hänellä on astma.
Aamuisin he vievät lapset tarhaan
käsi kädessä.

En tiennyt että yö kylmenee
juuri ennen aamunkoittoa.
Aurinko nousee lähikaupan takaa
ja sattuu silmiin jos sitä katsoo kohti.

Rusketusraidat

2010-10-09T10:05:00.000-07:00

Valot kirkastuvat. Astut estradille.
Katsot näyttöön vaikka
osaat sanat.
Teksti etenee ja tummenee. Jostain kaukaa kuulet
yläkireänä
oman äänesi.
Selin seisten
heität haasteen maailmalle.

Tähän hetkeen valmistauduit kauan : pohjameikit
maskarat
rikkinäiset verkkosukat
roiskeläppä karvattomat kainalot ja
pinkit rintsikannauhat.
Näytit paperit. Catwalk baaritiskille.
Tiesit että olet alasti. Vieraat katseet
tarrautuivat peppuusi.
Sait siiderin, ja hädintuskin
pääsit pöytään.

Missaat tahdin. Saat sen kiinni. Laulat hetken
nuotin vierestä.
Sitten lähdet lentoon.
Katsot ruudun läpi tähtiin, voima
virtaa rintaonteloon.
Et enää muista silmiä selässäsi.
Tässä seisot,
tähän olet tullut, ja matka oli pitkä
yläasteen fyssanluokkaan
käytävän päästä päähän. Teeskentelit että
kroppa
perse
naamataulu
ovat kohdallaan. Ja ekavuoden
datanomilinjalla vedit röökiä
amiksen jalkakäytävällä
ohiajavien arvioitavana
selin kampaajiin
joiden joukkoon
pisteesi eivät riittäneet.

Biisi päättyy. Käännyt päin maailmaa.
Et kuule aplodeja.
Sä olit cool. Sä olit hot.
Sä heitit haasteen.
Sä näytit niille
sun rusketusraidat.

Tänään

2010-09-28T02:18:00.000-07:00

Taivas on tänään korkealla
mutta ulottuu silti maahan asti
koskettamaan puolukkamättäitä. Musta kyy
makasi soratiellä ja otti aurinkoa.
Kun tulin kohti, se nosti päätään ja
lipoi kieltään.
Päästi silti ohitseen.

Silloin

2010-09-06T10:46:00.000-07:00

Kun äreä nokkonen nosti päätään ojan laidalla
ja sen alkukantainen haju resonoi vastamyllättyyn perunamaahan,
kun jäätynyt heinä rohisi päälle astuessa
ja kuu purjehti repaleisen pilven taakse,
kun takkuinen varis raakkui roskakatoksen kulmalla,

sinä hymyilit minulle ilman mitään syytä
ja minä koskin sinua etäältä kättä kurkottamatta.

Mustikkamaa

2010-08-01T15:44:00.000-07:00

Poimit paljaiden varpujen sinistä satoa mehun sotkemin sormin.

Itikka kiertää kämmenselkäsi yllä.
Etsii laskeutumispaikkaa, pettyy ja poistuu.
Nousee tutkimaan kasvoja.
Humaltuu hengityksestäsi.
Haistaa verta huulen ohuen ihon alta.
Istuu. Puhallat sen pois.
Tunkee hupun ja korvan väliseen luolaan. Nuuhkii myrkyn aromia.
Vinkuu turhaa raivoaan korvaasi vasten.
Sinä olet sille himoittava maailma
ihon-alisen veren täyttämä.

Kapuat lohkareharjanteelle.

Talonkokoiset kivet nojaavat toisiaan vasten.
Jäätikön jumalat heittivät ne siihen aikojen alussa
syystä jota et tiedä.
Tunnet auringonlämpimän kiven kättäsi vasten.
Istut sananjalkojen viereen.
Heilutat jalkoja kuilun yllä, silmäsi latvojen tasalla.
Se kuilu menee maailman ytimeen
peikkojen valtakuntaan.
Katsot korennon surinaa kuilun yllä ja vedät savua syvälle sisääsi.
Keltajäkälärunkoisen haavan lehti havisee vaimeasti.
Tuulen luoja kulkee siellä.

Radan varressa vattupuska. Joku on poiminut parhaat päältä.

Keskeltä oksien alta
maasta katsoen
löydät salaisen vadelmakätkön.
Sitä vartioi sahalaitainen nokkosenlehti
mutta huijaat sitä ja nappaat marjan.
Hetken päästä se kostaa ja iskee hampaansa kämmenselkääsi.

Missä valo siellä varjo.
Missä mustikka siellä hyttynen.
Missä vattu siellä nokkonen.

Illalla suljet luomesi. Näet varvikon kuvan.
Hailakanvihreät fraktaaliviivat ja siniset pallot.

Tavut ilman merkitystä

2010-07-18T04:37:00.000-07:00

Kuuntelen usein laulua kielellä jota en ymmärrä.
Tavut ilman merkitystä nousevat ja laskevat,
etkä tiedä missä sana alkaa, ja missä lause loppuu.
Intervallit korvalle vieraat mutta silti tutut kuin
unessa kuullut,
kurkkukonsonantit joita et tiennyt olevan olemassa,
tunteet joita olit luullut kielletyiksi.

Kun tiedon häly vaimenee, voit kuulla
sanojen salaisen musiikin.

Ensin oli keho ja puhe. Hengityksen tempo,
sydän-iskun rytmi,
sävelkulun tunnevoima, vokaalien melodia,
maahan painuvan askeleen tahti,
käden ääni kättä vasten.

Eilen vanha nainen puhui minulle vieraalla kielellä.
Kasvot, kädet komppasivat yläsäveltä.
Sen alta kuulin resignaation kontrapunktin,
epäilysten vaimennetut riitasoinnut,
turhaan tehtyjen kysymysten alennetut sävelaskeleet.

Ymmärsimme hyvin toisiamme,
tai
niin ainakin
luulen.

Muiston katoavuus

2010-06-26T12:54:00.000-07:00

Muistot
synapsien hohtavat hahmot
hermoverkkojen kuluneet valtatiet
ruohottuneet sivupolut
vuosikymmenien yli kantavat
halun, rakkauden ja pelon runkoradat.

Sankarit Raatteen ja Suomussalmen

rikotut katkotut sotketut
kuiviin vuotaneet ja hankeen jäätyneet
asentoihin jotka tulivat uniisi vuosien päästä.
Ne vietiin saunaan
sulatettiin
oiottiin
siistittiin
lähetettiin kotiin
äideilleen, ja
kirkkomaan laatan alle.
Sotilasarvo nimi syntymä- ja kuolinaika.
Ja paikka : Salla Kollaa Summa.

Niin paljon kuollutta lihaa.

Kun näit ne, ja koskit niihin
tiesit lapsuutesi loppuneen.
Sen jälkeen pelkäsit
elävääkin.
Sanoit tahdon niin hiljaa ettei äitisi
kuullut sitä etupenkkiin.
Ja tyttäresi karkasi ikkunan kautta
rakkauden kesään
jota sinä et koskaan viettänyt.
Sinä hoidit hänen lastaan kuin
omaasi.
Nyt hänellä on tiilitalo ja tutkinto.

Hän päästää hihnaa käsistään

varovasti
myötäillen muita arkunlaskijoita.
Painut syvemmälle hämärään.
Kerran hän kysyi sinulta millaista se oli
siellä jossakin
ja miltä tuntui kun tyttäresi
hänen äitinsä
oli mennyt ulos ikkunasta
ja kun hän tuli takaisin, ja lähti taas.
Halusit vastata muttet löytänyt sanoja sille
mistä olit vaiennut niin kauan.
Nyt on jo myöhäistä.
Vastauksesi laskeutuu hihnan varassa
hämärään.
Se peitetään kansin ja kukkasin.

Vain sinä tiesit miltä tuntui olla sinä.

Sinun muistosi olivat vain sinun.
Niistä ei tehty varmuuskopioita
päivän päätteeksi serverille
kesäloman alla tikulle.
Luonto on piittaamaton tiedonkäsittelijä.
Vain kärpäsentoukka näkee elämäsi
sisältäpäin.
Se käy siihen kiinni
hyvällä ruokahalulla.

Tämä runo kuuluu samaan pitkään, keskeneräiseen runoelmaan kuin Jospa kuolemaa ei ole.

Jospa kuolemaa ei ole

2010-06-19T15:42:00.000-07:00

Vain liha sammuu.
Pallea ei liiku.
Veri lakkaa juoksemasta
ahtaissa kanavissaan.
Maksa jatkaa
päivän kaksi
nyt jo turhaa siivoustyötään.
Jäähtyy sitten.
Iho puskee vielä pienen parransängen.
Hengitys on lakannut.
Henki on lähtenyt.
Liha jää siihen
hengetön
nurkkaan heitetty risa vaate
hylätty perhosen kotelo
kylmennyt käärmeennahka soratiellä.
Perhonen on lentänyt kukkaan
käärme luikerrellut varvikkoon.

Poistunut on hengitystä liikuttava voima

itse
usva ilman ulottuvuutta
näkymätön
hajuton ja
koskematon.
Silti lihaan vangittu.
Vailla muotoa ja
koordinaatteja.
Ikuisuuteen tuomittu
äärettömiin ulottuva
hengen aaltofunktio.

Kuolemaa ei ole.

Katsot katonrajasta
lääkäriä joka kertoo
rakkaallesi
hirvittävän totuuden.
Ymmärrät kuolleesi.
Tahdot lohduttaa.
Siivilöidyt hänen lävitseen.
Näet
suolenmutkan ruuantähteet
munasarjat
lompakkoon unohtuneen lottokupongin
oman ruumiisi kuvan
hänen verkkokalvollaan
ja saman kuvan vielä kerran
hypotalamuksen poimuissa.
Hiljaa mielen perukoilla heräilevän
pelon
yksin-olon ensi aavistuksen.

Sinä näet hänet

selvemmin
kuin koskaan ja
lopultakin
ymmärrät.
Mutta hän on jäänyt.
Ei hän kuule
kuiskaustasi
ei tunne
läsnä oloasi.
Hän näkee kylmenevän kotelon
josta sinä olet ryöminyt ulos
ryppyisiä siipiäsi
kuiviksi leyhytellen.
Sitä hän luulee sinuksi.

Haluaisit välittää mutta

sinua kutsutaan
valo-olentojen maailmaan
sinun maailmaasi
tähtein tuolle puolen
enkeleiden luo.
Sinä menet.
Paikkasi on siellä
vertaistesi luona.

Tämä pätkä on ensimmäinen osa pitkäksi venyvää keskeneräistä sikermääni kuolemasta ja kuolemattomuudesta. Ankea aihe mutta kiehtoo minua oudosti. Samasta aiheesta olen kirjoittanut aiemmin runon Tyttö ja kuolema.

Mojomies blues

2010-06-05T01:46:00.001-07:00

Mä tulin takas.
Mä toin rentun ruusun.
Mä en oo mikään kiltti
mut sä beibi tajuut
et mun pitää aina mennä.
Mä oon mojomies
ja mun pitää aina mennä.

Sä oot mun tyttö.
Sä et kato ketään jätkää.
Siks mun pitää vähän läpätä
ja siks mun pitää mennä.
Mä oon mojomies
ja siks mun pitää mennä.

Mä pilkon puut.
Mä kannan vedet.
Mä nuolen sut
ja sit mun pitää mennä.
Mä oon mojomies
ja sit mun pitää mennä.

Mä nään sen koiran.
Se tulee tänne
Se haluu hakee mut
ja siks mun pitää mennä.
Mä oon mojomies
ja siks mun pitää mennä.

Mojomiehistä on tullut kirjoitettua jostain syystä aika monta muutakin runoa, vaikkapa Sepe.

Hetki

2010-05-28T10:14:00.000-07:00

Aika hidastui ja tunsin
vatsanpohjassani
nanosekuntien
verkkaiset lyönnit ja
vaisun tömähdyksen
kun sadat otsat koskettivat
lattiaa. Mistä

kantautuu tuo
outo kumu kuin
rintakehää
taottaisiin
nyrkillä? Kastemadon

vatsa luistaa
asvaltilla ja
kurkiaura lensi
tienhaaran
yli. Minä hain lapsen ilttiksestä.

Poliisia hymyilytti

2010-05-21T06:46:00.000-07:00

Oli kesäyö ja me
oltiin nuoria ja
tultiin jostain
fillarilla ja saatiin
sakkolappu
4 rikkeestä.
Kaksinajo
humalassa
vastaantulevien kaistaa
punaisia päin. Meitä

nauratti vaikkei tiedetty
millä maksetaan
sakko. Poliisiakin
hymyilytti tarakalta
liian myöhään
hypänneen tytön
hulmuava
intianbasaarivarustus.

Oli kesäyö
ja me
oltiin
nuoria ja
poliisia
hymyilytti.

Kaupallinen kysely : mietin vähän jos vääntäisi runoilijanuransa huippuhetkistä jonkinlaisen omakustannelärpäkkeen, painattaisi ja möisi itse. Osaatteko suositella hyvää ja lisäksi vielä halpaa painotaloa? Miten taitto-ohjelma, pitäisikö sen kuulua pakettiin? Vastauksia tämän runon kommenttiosastoon tai sähköpostiini. Jos asiasta on olemassa valmiita ohjeistuksia jollain sivustolla, otan ilomielin linkkejä vastaan.

Koivunsilmut puhkeavat

2010-05-14T06:40:00.000-07:00

Äkkiä maailmasi
hämärtyy. Välähtikö
valo vai
rävähtikö silmä? Jyrinä
kulkee idästä
latvojen yli eikä
peippo keskeytä
julistustaan. Ensimmäiset

pisarat
tiedustelevat
reittiä maahan. Seuraavat
tulevat rynnäköllä
lupaa kysymättä
raivon vallassa kimmahtaen
peltikatosta. Valokaaret
välähtelevät luomien läpi ja
tärisyttävät
rumpukalvoa.

Pyöräilet töihin
väistellen
etanoita.
Koivunsilmut puhkeavat.

Valon lapsi

2010-04-29T12:22:00.000-07:00

Voimistuva valo
nostaa näkyville
koivunnuput
leskenlehdet
lumihankeen sotketut
tupakantumpit. Tähän aikaan
vedin aina
ikkunani eteen
mustan verhon että
naapuri
ei näe sohvan alla lymyävän
mörön
kiilusilmiä. Mitä

sitten tapahtui? Isoniko
ikkuna vai
kitistyikö verho? Valo

tuli taloon
paljastaen
pölyn hyllyn päältä
perhepiplian
takaa. Menikö

mörkö pois vai
imeytyikö
hometahraan
kellarin
kosteaan
betonihuokoseen?

Pullo

2010-04-25T10:38:00.000-07:00

Sula lasimassa
kaareutuu
jähmettyneeseen aikaan
lieriöksi pysäytettyyn
liikkeeseen jonka
huokosesta
valonsäde kulkee muttei
vesimolekyyli. Tärkeintä
on kuitenkin
ei mikään
tyhjä
padottu avaruuden
pala jonka
täyttää pullon
henki
mustan-kitkerä
portteri.

Ilmassa

2010-04-15T13:07:00.000-07:00

keskellä
ei missään. Varjottomassa
sumussa ei näe
edessä
toista reunaa
alla
kuilun outoja hirviöitä
sinitaivasta yllä ja tähtiä
sen takana. Äsken

seisoi kovalla kivellä. Tunsi
tyhjän
varpaittensa alla.
Perääntyi, otti
vauhtia ja
hyppäsi. Mitä
toivoen?
Mitä peläten?
Mikä hengitti
selkään?

Tämänkertainen tapauksemme

2010-04-08T13:43:00.000-07:00

aloitti puhuja joka
vihasi työtään
yleisöään
elämäänsä koska oli oikeastaan
halunnut
lakaisukoneen kuljettajaksi
mutta mennyt
oikeuspsykiatriseen. Siis
tapauksemme
oli käynyt
satunnaisen ohikulkijan
päälle. Seitsemän

pistohaavaa revennyt maksa
murtunut nenärusto haljennut
alaleuka neljä kylkiluuta
poikki. Miksi? Koska äiti
itki isä käski suku
vaati uhri kimitti eikä
sillä ollut
tupakkaa. Pieni syy
suuri seuraus. Myrsky
nousee perhosen
siiveniskusta. Viimeinen
pisara murtaa
padon. Nämä

paperit
esitutkintapöytäkirja peruskoulun
päästötodistus katsokaa
numeroita psykiatrin
diagnoosi päihdehuollon ja
lastensuojeluviranomaisten
lausunnot rikosrekisterin ja
luottotietorekisterin otteet ceevee
töistä joita en halunnut tehdä golf-
ja lomaosake audin
huoltokirja tiliote lainasopimus
vihkitodistus
vieraan naisen
kanssa valokuvat
lapsista joita en
tunne todistavat
vääjäämättä

että tapauksemme oli ohjelmoitu
kalkyloitu korruptoitu
determinoitu
predestinoitu
prostituoitu. Hän kulki
kohtaloonsa silmät
auki näkemättä
kättään liikuttavaa
narua huultaan heiluttavaa
tuulta pahaa
voimaa joka pani ajatukset
hänen aivoihinsa. Voiko vesi
nousta ylämäkeen? Lämpö
mennä kylmemmästä
kuumempaan? Antakaa hänelle

anteeksi. Hän ei
tiennyt
mitä teki. Hän on syyn
takeeton
sosio-
ekonomisen asemansa
uhri. Rautakahlein
lyöty kiinni psykooseihin
harhoihin
statuksiin rooleihin
odotuksiin
velkoihin kunniaan ja
häpeään.
Hän on
täyttä
ymmärrystä
vailla.

Ristiltä näkee kauas

2010-04-02T04:14:00.000-07:00

yleisön ja
turvamiesten päiden
yli pojan joka sitoo
räjähteitä vyölleen ja
kävelee siellä mitä
katsoi kuusitoista vuotta
sähköaidan takaa. Kun
marttyyrin liha
sekoittuu pölyyn ja
lasinsirpaleisiin
vedetään verho
paratiisin edestä. Ja tytön

joka oksentaa
routaiselle asvaltille nakit
sipsit karkit
bentsot
kaljat eikä tiedä minne
seuraavaksi
menee. Ja broilerin

lyhyen karkumatkan
teurastamolla. Kun se
otettiin maailmasta
jonka nimi oli
tungos hämärässä
se näki vilaukselta
säkenöivän voiman
ja juoksi
veren ja höyhenien
yli.

Kirjoitettu pitkänäperjantaina. Nämä kolme näkyä löytyvät myös runosta Punaisissa.

Nykyhetki

2010-03-27T14:19:00.000-07:00

on väläys pimeässä
muistojesi kontekstia
vasten. Ehdit nähdä
taustamaiseman
ja etualalla pätkän
rinnan kaarta
hikitipan pusertuvan
ihohuokosesta. Tunnet
huulillasi nännin kiinteyden
suolan maun suussasi
reisivaltimosi
pulssin. Konteksti vie
kämmenesi
navan kumpareelle
neuvoo ikivanhan
imuliikkeen. Väläys

sammuu. Kuva
piirtyy maisemaan
kunnes dementia
sotkee värit liottaa
paksut mustat
ääriviivat. Jää
nykyhetki
ilman taustaa. Hahmo

materialisoituu
näkökenttääsi ja kuulet
äänen muttet tiedä
mistä. Näet

tuholta säästyneen
muiston
punaisen
harmaata vasten.

Konstellaatio

2010-03-19T11:23:00.000-07:00

Seinän vierellä
aurinkolaikulla vetää
kevytsavuketta
vauvanvaunua
varovasti keinuttaen ja toivoo etteivät
ne näe. Hame viistää
höyryävää
asvalttipälveä. Mitä jää

jäljelle
sielusta kun
klitoriksen
ottaa pois
kun joku ommellaan
umpeen ja
ratkotaan auki? Pinkeän ihon
läpi kuultava hehku
valona
veden kalvolla
päilyvä hymy
motiivejasi
puntaroivat
valppaat silmät. Kipu
ja halu eteenpäin
lyhyin askelin. Pitkät
repivät kiusattua
frigidiä
lihaa. Hän

on koulussa. Osaa
lukea
ja puhua vierasta kieltä
sanaa sanan perään
pannen kertoa ja
vähentää, eikä ymmärrä
mitä huutaa jalkakäytävällä
maiharimies.
Ei haluakaan. Äidillä oli

yhdeksän
ja niin monta pitää
sinunkin
kantaa. Tahdot mennä
töihin
niin kuin toiset
naiset viedä lapsen
hoitoon
hakea sen
neljältä
mennä kaupan kautta
kotiin
niin kuin toiset
naiset. Illalla hän

toivoo
ettei hänelle näytetä
tänä yönä
sitä unta
joka ei ollut
unta.

Mikä se oli

2010-03-11T11:02:00.000-08:00

Mikä se oli joka
kulki tästä
joka tuli ja
meni jättäen jälkeensä
häilyvän varjon
olohuoneen ovensuuhun
ja kuvansa
eteisen peiliin?

Oliko se tulesta tehty
dzinnien herra joka
kapinoi luojaansa vastaan
ja karkotettiin
suola-aavikolle
ja sen kuuma henkäys kutsuu
sinua luokseen

vai levossa palava
satasilmä
jonka rakkaus
lävistää lihan ja mielen ja
seuraa sinua
uniin näyttäen sinulle
sanojen salaisen musiikin?

Tulesta tehty on aiheena myös aikaisemmassa runossani Logos.

Sepe

2010-03-04T20:41:00.000-08:00

Sepe on aistien valtakunta. Sen ympärillä
hehkuu taustan himmentävä aura
bensan haju
tupakka ja hammasmätä
hien
ja vanhan viinan
hienostunut dissonanssi
parhaat päivämääränsä nähneen tonnikalan
kolinan ja
vaseliinin
kulmikas kolmisointu. Sepe asuu

Sannin talossa. Sanni maksaa sähkölaskun ostaa
ruuat syistä joilla paljon
spekuloidaan.
Seksi?
Universaali myötätunto?
Yksin vanhenemisen pelko? Vaiko ihan
proosallisesti
rakkaus? Kavereilla
ei oo taloon asiaa. Eläkepäivänä
Sepe häipyy viikoks. Sanni venttaa
eikä kerro mitä miettii. Kun Sepe palaa se
paistaa sille pannulla
lenkkimakkaraa ja antaa yhen kaljan
loivennukseks
vaikkei se muuten hyväksy viinaa. Sepe hommas

maalit ilmatteeks ja maalas
Sannin talon. Eiks toi oo vähän räikee?
Kyllä siihen silmä tottuu.
Vihreeks taloks
sitä kaupungilla sanotaan. Julkisivulautakunta
on jo antautunut. Sepe

on jeesus. Tekee pyytämättä
naapurien lumityöt. Käänsi yöllä meidän
pottumaan.
Aamulla pyys vapaaehtosta maksua
omantunnon mukaan.
Annoin femman vaikka
ruohosipulipuska
meni. Marketin parkkipaikalla
se pummas egen mutta anto sen
mummolle että se sais
ostoskärryn.
Venttas pelikoneella
että mummo tuo egen takas ja se saa kaljaa.

Kaikki tietää Sepen. Se on superjulkkis.
Siitä pitäs kirjottaa kirja. Varmaan moni
ostais. Ei tullut kirjaa mutta tulipahan
ees runo.
Ei taia sopia
haudalla luettavaks.

Tuhon ennustaja

2010-03-02T15:48:00.000-08:00

Yläasteen pihalla, välitunnilla he järjestäytyivät rykelmiin. Sinä kysyt mistä he tietävät mihin rykelmään mennä. Etkö näe taivaasta riippuvia lankoja jotka liikuttavat heidän käsiään ja jalkojaan ja sitovat heidät toisiinsa? Etkö näe tuota joka ei seiso missään rykelmässä eikä tiedä mihin katseensa kääntäisi ettei hänen häpeäänsä nähtäisi? Isona hänestä tulee tuhon ennustaja.

Häneen kyllästyttiin vaikka tuho oli jo tulollaan, vaivihkaa kuin home leipään. Kaupunki jäi veden alle viikoksi. Se on pitkä aika olla veden alla. Ja seurasi seitsemän kirottua vuotta ja vihreä maa muuttui ruskeaksi ja mikä elätti ennen sata lehmää elättää nyt kymmenen. Hän näki sen ja ymmärsi ettei voi palata kotiin. Ja tuli hyppäsi latvasta latvaan ja söi ilman maan pinnasta niin ettei voinut hengittää ja poltti vanhan patsaan jossa alaston nainen ojensi ammoin katkenneita käsiään. Kun metsä on kuiva se löytää kipinänsä.

Kaakaopavun karvaan aromin pehmentää maito ja sokeri. Chili vain pahentaa asiaa.

Tuhon ennustajat näköjään kiehtovat minua. Samasta aiheesta on myös runo Hullu nainen.

Karkotettu

2010-02-21T02:31:00.000-08:00

Karkotettiin elävästä universumista
missä suolavesi syleili
ihon-alaista taivaanrantaa
ja maistui kielelläsi pelolta
toivolta ja rakkaudelta
ja sen kaksitahtinen lyönti
ympäröi sinut. Heitettiin

kuivalle maalle missä taivaan
räikeän sinen takana tähdet
loittonevat toisistaan ja vedät vaivoin
keuhkoihisi kylmää
ilmaa. Valmistautumattomana

vastoin tahtoasi päädyit
tähän happikaappiin etkä kuule
kosmoksen rummun lyöntiä et tunne
tanssivan Shivan lanteiden
keinahdusta. Et näe

kaikkeuttasi mutta hän
näkee sinut.
Hän ei tahdo että lähdet pois
täältä.
Hän katsoo
sinua
pleksiseinän läpi ja tahtoo
ympäröidä sinut
taas
niin kuin silloin ennen.

Syntymää käsittelee toisesta näkökulmasta runoni Ulos maailmaan.

Seitsemäntoista

2010-02-13T22:52:00.000-08:00

Onnea merkkipäiväsi
johdosta. Pääsit tänne vaikka
aioit jo antautua. Seuraat
edessä hohtavaa valoa
tietämättä
onko se tunnelin suu
vaiko
vastaantuleva juna. Olet yksin
siellä missä
enkelitkään
eivät viihdy. Erotan sinut kaukaa
haalistuneena hahmona
tuskin tunnistettavana.

Silti tiedän sinut
sisälläni lumisena maisemana
sumuna suon laidalla
pilven varjona varvikossa
kipuna kintereissä sen
jäljiltä josta et halua
puhua
puristuksena palleassa väkijoukon
keskellä
aina vain. Tuolta levyltä
muistan joka iskun tasatahdin
rumpusoolon sävelkulun nousun
ja laskun.

Kaukaa kurkotan
kättäni
sinua kohti
mustan madonreiän läpi. Tunnet
hätkähtäen
sormieni
kevyen hipaisun.

Tämä runo on vapaata jatkoa aikaisemmalle runolleni Marcia funebre.

Näki ihmisen

2010-02-03T23:01:00.000-08:00

tulevan hitaasti
hirviöksi
kuonon
työntyvän eteenpäin
kulmahampaan pilkistävän
ylähuulen alta
kuivuneen veren
leukahaivenissa
rikkipureskellun tyynyn. Pedolla
on painajaisia. Silmät
katsovat kohti mutteivät näe
sinua.
Varjosi läsnäolon se vaistoaa.

Uran uurtaja

2010-01-24T03:42:00.000-08:00

Tietä käyden tien on

vanki. Siis umpilumeen.
Lumikuningatar kävi täällä.
Hän painoi alas
väänsi kieroon
sorti sorjan koivun
latvan maahan saakka. Käyt sisään
kumartuneen puun
kaariportista.

Koskematon kinos halkeaa

saappaasi alla. Ura
uurtuu
piirtää kartan
lumiaavikolle. Vapaa
on vain umpihanki mutta silti
palaat samaa tietä
takaisin. Ketun jäljet
uppolumesta yhtyvät

saappaan uraan.
Polkuriippuvuus
vapauttakin väkevämpi.

Tähän runoon oli upotettu Aaro Hellaakosken miniruno Tietä käyden tien on vanki. / Vapaa on vain umpihanki.

Samasta metsästä kertoo runo Pimeä.

Lisää lumensortamia koivuja pitäisi näkyä tästä, jos en ole mokaillut tietotekniikassa.

Paavo oli tosi pahana

2010-01-08T12:32:00.000-08:00

Mä sanoin että kamaan.
Mitään
ei tapahtunu. Mä oon sentään
pienten lasten äiti. Mun pitää
ajatella. Lastenks takia vaan
ei mitään tapahtunu
se kysy. Ne vaikutti
asiaan
mä vastasin siihen
silleen diplomaattisesti. Toi

oli tunnustus se
huusi. Sä
halusit
kumminki. Sä tanssit ihan
kiinni
siinä. Sulloli
housut märkinä.
Johon mä että mee
haisteleen. Ne on tuolla
pyykkikorissa
päällimmäisinä. Ne mustat.
Haista onks ne ollu
märkinä
muusta ku hiestä
kun mun piti juosta sun
perääs. Mä olin ihan varma
et se menee.
Muttei sentään. Mä sanoin

et jos mä päätän
että ei
niin sitten ei
ees housut kastu. Ei tommosta
voi päättää
se väitti. Jos joku haluu
niin se haluu vaikka
mitä päättäis. Ehkä te miehet
ette voi
mut mä voin
päättää
mitä mä haluun
ja mitä mä en haluu
mä sanelin siihen. Siinä kohtaa se

löi.
Jälkeenpäin mua melkeen
kadutti
kun mä en ollu
halunnu.
Mut ei sit kuitenkaa. Mä
oon sentään
pienten lasten
äiti.

Vähän samaa aihetta käsittelee myös Murphyn laki.

Isä

2010-01-02T09:16:00.000-08:00

Ahti seisoo aukiolla
horsmikossa
räntäsäässä räkätippa nenän päässä
suu raollaan huulet
hiljaa liikkuen.
Mitä mies miettii? Minne
katsoo? Mitä puhuu
itsekseen?
Isäänsäkö ajattelee?
Vaeltaako hän nyt
Barsoomin kuivuneilla tasangoilla?
Valaako asvalttia
ilman paitaa
rinta hiestä kiiltäen?
Kestääkö Kollaa? Pelastuuko
galaksi? Pääseekö Sormuksen Viejä
perille? Se on isästä kiinni.
Isällä on Tehtävä
ja kun se on suoritettu
hän tulee
takaisin
kotiin.

Tämä runo liittyy aikaisempaan Ahti-runooni Äiti. Isä-lapsi-problematiikkaa käsittelee isän näkökulmasta Tyttö ja kuolema.

Punaisissa

2009-12-11T14:20:00.000-08:00

hän tislautui ruumiistaan
huomasi hiljaisen lapsen takapenkillä
pani ohimennen merkille
olevansa myöhässä
siivilöityi tuulilasin läpi ja haistoi
ei
ei haistanut vaan
tunsi sielunsa sormenpäillä
- hajuaisti jäi autoon -
siis tunsi sielunsa sormenpäillä
kylmän katalysaattorin läpi pusketun
bensahuurun ja
sen lävitse suodattuvan
liikennevalon punaisen ja
katulyhdyn keltaisen hohteen
bussipysäkillä seisovan yksinäisen miehen
ja lapsiaan hoitoon vievän
sudanilaisnaisen.

Edelleen sielunsa sormenpäillä hän näki
syyn ja seurauksen
läheisen ja kaukaisen
olleen ja kuka ties tulevankin :
neljäntuulen autoruuhkan
rakastavaisten ruumiinhehkun
suolenmutkan supistuksen
elinpäivien numeron
autoilijan voimattoman raivon
broilerin lyhyen karkumatkan teurastamossa. Näki että
tyttö oksentaa routaiselle asvaltille
rakastavaiset irtautuvat toisistaan
poika sitoo räjähteitä vyölleen
siivooja laulaa aamun-autiossa konehallissa
iltiksen hoitaja tumppaa tupakan ennen koulunpihaa
ja juurakko odottaa vaiti kevättä jäisessä maassa.

Näki ja muisti hiljaisen lapsen.
Härmistyi takaisin lihaan.
Tsekkasi hermoradat
viritti lihakset
sääti sormenpäät.
Oli itsensä. Valo vaihtui.
Painoi kaasua mutta nyt
tietäen mitä tahtoo tehdä ja
ennen kaikkea
mitä ei.

Passi

2009-12-06T08:10:00.000-08:00

Poliisi onnitteli kun ojensi
sen. Kanteen oli kirjoitettu
Euroopan Unioni
Suomi Finland. Sisäsivulla
alivalotetut kasvot ja minun
nimeni. Kun näin sen, aloin
itkeä. Neljäs kerta

tässä maassa. Toinen kerta
oli kun sinä
joit tarjoamani juoman
pohjaan saakka
etkä oksentanut vaan
pujotit albinonsormesi
minun mustieni lomaan
kuin pianon koskettimet.
Ja kolmas kun
näin erään tulevan
tähän maailmaan
muukalaisempana
kuin minä.

Kuvia Suomesta. Tyttö istuu
pienen veljen kanssa
pellon laidalla
ja kertoo kuinka kaunis oli ollut
Karjala. Ja äiti
saa poikansa osoitteen ja
pääsee kirjoittamaan.
Vastaanottajaksi merkittävä
kuolemaantuomittu. Samat ohjeet
sai minunkin äitini.
Me pääsimme sieltä pois
molemmat
Koskela ja minä. Hän kotiin.
Siinä on ero. Minä pakenin

outoon maahan
isoon pimennettyyn jääkaappiin
sanoi huonetoverini
vastaanottokeskuksessa. Katsoin ikkunasta
sateen pehmentämää peltoa ja muistin
kuinka kaunis oli ollut
Afrikka. Sitten tuli paperi. Tulkki kertoi
siinä lukevan että voin
jäädä. Menin pellon laitaan. Näin
rusakon. Itkin. Ensimmäinen kerta.
Kotimaani on nyt Suomi.
Ei isänmaa. Siinä on ero.
Isän hauta on kaukana.
Mutta kotimaa ja vielä silloin
alkuunlaittamattoman
lapsen
synnyinmaa. Minä skypetän

äidilleni nettikahvilaan
joka sunnuntai kello neljätoista.
Kirkonmenojen jälkeen. Jollei
hän vastaa, mietin viikon
miksei hän vastannut. Äiti kysyy
joka kerta
milloin tulen
kotiin.
Ja joka kerta
vastaan samoin. Tuomiota
ei kumottu. Sitä paitsi
äiti
minulla on täällä työpaikka ja
vaimo
muistatko kun kerroin.
Mzungu, valkoinen kuin lumi siinä
kuvakirjassa. Ei niin kuin
ebenpuu. Ja kaksi lasta.
Nuoremmalla sinun silmäsi
ja nimesi. Muistatko kun kerroin
viime viikolla. Ja olen
kansalainen
le citoyen
ja minulla on passi.
Se on punainen. Sitä
hän ei ymmärrä. Miten
voit olla
sen maan
kansalainen kun
isäsi hauta
on täällä?

Tämä runo liittyy aikaisempaan runooni Ulos maailmaan. Pakolaisteemaa käsittelee myös Verta linoleumilla.

Kaupungin valot

2009-12-03T13:18:00.000-08:00

Kaupunkia ei näy tästä mutta valot näkyy. Tuo loimotus ei tule oopperatalon iltavalaistuksesta. Kaupunki palaa.

Volodja jäi nalkkiin. Se keräsi sotamiesten tupakannatsoja ja opetteli röökäämään kymmenvuotiaana. Ei helppoa. Jämät on tosi lyhyitä sota-aikana.

Kaupunki palaa. Kaksi miljoonaa ihmistä palavassa kaupungissa jota vartioi pohjoisesta siniristiarmeija ja etelästä hakaristiarmeija. Talven aikana melkein puolet kuoli.

Se seisoi helvetin pitkässä leipäjonossa eikä mennyt suojaan kun tuli ilmahälytys. Sillä tavalla pääsee jonossa eteenpäin.

Matti näki taas sen loimotuksen kun sotapoliisi kysyi, miksi lomaltapaluu myöhästyi viikon. Matti valehteli kännänneensä. Se ei sanonut että toverit yllytti jäämään metsään. Se palasi kumminkin. Ei asian vuoksi vaan siksi ettei se halunnut ihan vielä kuolla.

Leipäjonosta se näki kun viljavarastoon osui ja silloin se ymmärsi että ne halusi tappaa sen. Nälkään kun eivät muuten onnistu. Se päätti ettei se vittu kuole kiusallakaan.

Eikä Mattikaan kuollut vaikka lomat paloi loppuajaksi. Se tuli elävänä kotiin kun sota oli loppu. Junan ikkunasta se näki latomeren ja pillahti itkuun aikuinen mies. Kotona se meni toverien haudalle. Vain Simo oli selvinnyt. Se meni pritsin alle piiloon eikä sotapoliisit huomanneet sitä.

Isä ja äiti kuoli nälkään mutta Volodja ei. Sä et halua kuulla miten mä selvisin. Se ei oo sankaristoori.

Matti halusi että sen hautajaisissa soitetaan olen kuullut on kaupunki tuolla. Me täytettiin pyyntö vaikka ihmeteltiin. Tovereita ja veteraaneja se kielsi kutsumasta.

Viimeiseen asti se väitti että oli ampunut aina ohi vaikka sotakaveri sanoi toista.

Nimet on muutettu, mutta muuten Matin tarina on pääpiirteissään tosi. Volodjan tarina perustuu Vladimir Vysotskin kappaleeseen Ja vyros v leningradskuju blokadu ("Kasvoin Leningradin piirityksessä").

Kasvot

2009-11-29T04:48:00.000-08:00

Laitoin lapun pöydälle etten
unohtaisi uniani.
Yöllä näin kasvosi
kuun kuvajaisena kaivon pohjalla.
Tutut mutta tuntemattomat.

Logos

2009-11-22T09:50:00.000-08:00

Kuusiklapit räiskähtelevät pesässä. Pihka ei pala tasaisesti vaan väkivaltaisesti räjähtäen. Materian, hapen ja lämmön kolmiyhteinen logos on vangittu rautahellaan aggressiiviseen rakasteluun. Sana helvetti tulee sanasta hella. Atomimaailman machomies happi hyökkää puunsyyn kimppuun ja repii hiilen syleilyynsä. Sama kolmiyhteys palaa sinun sisälläsi mitokondrioiden pätseissä. Se puskee suolavedet kainalohuokosiisi ja kuumat aallot vatsanpohjaasi.

Hellan rautarenkaiden lomasta näet liekkikielien riuhtovan eteenpäin ja näivettyvän sitä mukaan kuin ne etääntyvät synnyttäjästään. Liekki on tulesta tullut mutta se ei ole tuli vaan tulen kuvajainen, sitä itseään suuremman kirkkauden varjo. Niin kuin Muhammed ei katsonut Jumalaa suoraan vaan vain heijastumana hänen enkelinsä Gabrielin kautta ja sittenkin sokaistui hänen kirkkaudestaan, niin sinäkin näet tulesta vain sen valoruumiin muttet sitä itseään.

Kuvajainen valaisee öiset hongankyljet, ja väsyneet vaeltajat istuvat tuijottaen sitä ääneti, laulunsa jo lopettaneina. Jokin eläin liikkuu valopiirin ulkopuolella varoen tulemasta näkyviin ja kummastellen tuota voimaa, joka palaa senkin soluissa ja jonka vangitsemisen taito erotti nuotiopiirin äärellä istujat kaltaisistaan kaksi miljoonaa vuotta sitten.

Noenlikaama hiilidioksidi, tulilogoksen kolmas piiri syöksyy eteenpäin siinä tunnelissa jonka muurari on sille säätänyt. Se poukkoilee mutkittelevassa savukanavassa, jonka tiiliseinät ryöstävät ahneesti siltä lämmön ja imevät sen muuriin, talon sydämeen. Tänään se ei karkaa hellanrenkaiden rakosista kiduttamaan limakalvojasi ja kyyneltiehyitäsi. Olet nuohonnut pien ja karstan pois talon keuhkokanavan vaikeimminkin tavoitettavista loukoista.

Tulieläin vetää liekehtiviin keuhkoihinsa happea ja puhaltaa ulos hiilidioksidia, yhden naarashiilen ja kahden koirashapen triangeliliittoa. Tulen hengitys ja eläimen hengitys : happi sisään ja hiilidioksidi ulos. Toinen on kostean korpikuusen hengitys, vaiteliaan ikiseisojan. Klorofyllin ja auringonsäteen viileän-asiallinen akti, hiilidioksidi sisään ja happi ulos, kuuman tulilemmen vastakohta.

Logoksen neljäs emanaatio hohkaa rautahellan pinnasta ja muurin kupeesta. Lämpösäteily, valon vaatimaton sukulainen laskeutuu ihollesi ja kertoo, että paikka jossa seisot on koti. Imet infrapunapehmeyttä kasvoihisi ja tunnet pintavaltimoiden paisuvan poskipäissäsi.

Menet pakkasyöhön mykän tähtitaivaan alle. Jäätynyt herukkapuska rasahtaa pihan perällä, kaukainen muukalainen siellä vaihtaa jalkaansa. Seitsemällä silmällään se näkee sinut punaisena kajona pakkas-yön pimeyttä vasten, mitokondrioihin vagittuna tulena.

Loppuun palanut

2009-11-13T11:33:00.000-08:00

Maa on vielä lämmin jalkojen alla.
Joka askeleella pölähtää hahtuvainen tuhka.
Tämä metsä ei sammunut
vesisateeseen. Se sammui siihen että se
paloi loppuun.

Minun kansani lähti pohjoiseen etsimään
uutta maata
itselleen. Mutta kaikki maat ovat
jo varattuja. Pysty on kulkea
pyytäjän tie.
Minun kansani tie.

Uusi elämä
nousee tuhkan alta
piikikäs ja nahkealehtinen
vähään tyytyvä. Ne rukoilevat
jyrkänteen juurella. Ainoa varjo
kahden horisontin välillä.
Ne päättivät etteivät lähde.
Uudessa maassa ei ole tilaa
niille
senkään vertaa.

Ne tulivat meren takaa.
Me annoimme niiden jäädä
vaikkeivät ne puhuneet meidän kieltämme
koska ne eivät pyytäneet
paljoa palkkaa.
Niiden pöhövatsaiset lapset
perivät sen mitä on jäljellä
isieni maasta. Minä
sain jäädä
heidän kanssaan. Suuhuni nousee
palaneen ajan muisto
parsakaalin rapea maku kielellä.

Samaa teemaa käsittelee Kaupunki jään päällä.

Pimeä

2009-11-05T10:56:00.000-08:00

Marraskuun yö on niin pimeä ettei kättään näe ennen kuin kuunvalo tulee esiin ja siivilöityy oksien läpi. Polun uurteeseen asti valo ei ulotu. Raskaampana pimeä laskeutuu hetteikköihin, notkelmiin ja suolampiin. Seuraat mustaa negaatiota ja saavut aukiolle, jota valaisee riitteisen saraheinän hohto.

Ensimmäisen kerran täällä veresi soi kovaa korvissasi, ja pälyilit kivien hahmoja kuin odottaen että minotauros herää ja lisko nousee lentoon. Nyt on pimeä imeytynyt sisään ihohuokosistasi ja täyttänyt ruumiisi onkalot, eikä sinun enää tarvitse olla valppaana. Lisko ja minotauros ovat asettuneet ruumiisi notkelmiin ja hetteikköihin.

Tämä teksti nousee samoista silmäkkeistä kuin Vaaleanpunainen yö.

Äiti

2009-10-29T12:01:00.000-07:00

Ahti lähti maailmalle
emon armaan ruuista
synnyttäjän siiven alta
pois pyykkipalveluista.
Emo ovelle ohjasi.
Kulki viertä veräjälle.
Saattoi asemalle asti.
Katsoi vielä kerran poikaa.
Oikoi takinkaulusta.
Sanan virkkoi noin nimesi
itkusilmin
alahuuli väpättäen :

Isääs olet tullut
ulkonäöltäs elkeiltäs.
Et toivon mukaan tavoiltas.
Isäs oli vuorenpeikko.
Tunsi taiat tiesi temput.
Osas loihtia ihmiset.
Minä päästin pirun irti.
Laskin pahan pakosalle
loukostansa luolastansa
kylille ja kujille
kaupunkien laitamille
ihmislasten ilmoille.

Isäs rynni ympäriinsä
etelästä pohjoiseen ja
takaisin kuin
norsu lasikaupassa.
Vannoi monet valat.
Rikkoi monet maljakot.
Minut muiden mukana.
Sanoi parempi naida
kuin palaa
ja kyllä se naikin.
Paloi silti karrelle.

Sen tunsivat kaikki :
katkot putkat katutytöt kapakat
pirinvetäjät ja pillupoliisit
hempukat ja hampunkasvattajat
hullut ja helluntaisaarnaajat
työvoimatoimikunta
trokarit ja
kolmen soinnun taivaanrannanmaalarit.
Se pakoili voutia aaveita viinapiruja
vihaisia aviomiehiä
perintätoimistoja
petettyjä morsiamia
ja elatusmaksuja.
Eniten kuitenkin itseään.

Sen arkku oli
kevyt kantaa
hyvien töiden painosta
ja ilolla sen hautaan laskin.
Itse sen peitin
omin käsin mullat heitin
ja pään päälle kiven asetin.

Ole sinä tolkumpi.
Pidä järki päässä ja kyrpä kurissa.
Viina on viisasten juoma. Vältä siis sitä.
Jos tapaat kunnon tytön, pidä siitä kiinni
ja tuo se näytille.
Älä loukkaa sielun paloa.
Älä naura toisen rakkaudelle niin kuin isäs teki.
Jos panet jonkun paksuksi niin tee se
mikä miehen on tehtävä.
Vie tyttö vihille ja ole hänen arvoisensa
niin hän on kyllä sinun arvoisesi.
Hoida lastas niin kuin minä hoidin sinua
ettei lapses tarte kuulla
tätä samaa saarnaa
äidiltänsä.

Niin sanoi äiti. Juna vislas.
Äiti tyrkkäs pojan sisään.
Purskahti itkuun. Käski tulla käymään
pyykkikassin kanssa.

Runo kuuluu samaan sarjaan kuin aikaisempi Balladi Lemminkäisen rikoksesta ja Tummaisen kauheasta kostosta ja myöhempi Isä. Äiti-poika-teemaa käsittelee myös Verta linoleumilla , isoäiti-teemaa puolestaan Mummovainaa.

Ulos maailmaan

2009-10-22T09:15:00.000-07:00

Sininen kaapeli
kiemurtaa veren ja
karvan seasta
tunnelista josta
miehen pitää tulla
tunnelista jonne miehen
mieli menee. Liitettynä
pieneen käppyräiseen joka
huutaa kun sen piti tulla
tunnelista
kun sen piti tulla
ulos pimeän pätsin
valaisemaan maailmaan.
Se kirkuu kun se
elää ja kun se hengittää. Ja minä
itken myös kun
näen sen ja siinä meidät
molemmat. Saan sakset

käteen. En heti ymmärrä että
tässä maassa miehen työ
on mennä väliin ja panna poikki
lanka joka sitoo yhteen
kaksi sielua
ja kaksi verenkiertoa.
Näinkö pian? Se joustaa
sormen alla kuin kumi ja
nauskahtaen katkeaa.
Siinä missä äsken oli
yksi
on nyt
kaksi. Minä jaoin heidät.
Maa on noussut valittaen,
valtameren lahti kuroutunut
lammikoksi. Saan sen

syliin. Varo niskaa varo
sinitynkää. Vedessä
se vaikenee. Se muistaa
syvyyksien painottomuuden
ja luulee pienen hetken
ettei enää ole
yksi.
Pesen pois sen
alkukodin
valkeat visvat.
Tähän maailmaan
ne eivät kuulu. Miehen
toinen työ. Ja kolmas :

palauttaa
maailmaan astunut
sille josta se
tuli. Katsoa
kun huulet ottaa
rintaan kiinni kuin muistaisivat mitä
niiden kuuluu tehdä. Tietää että
väliintulosi on päättynyt. Siinä missä
äsken oli kaksi
on taas
yksi.

Runo kuuluu samaan sarjaan kuin aikaisempi Hullu nainen ja myöhempi Passi.

Valoa vasten

2009-10-16T10:31:00.000-07:00

Nukut
selin.
Niskan kaari
piirtyy
ikkunaa vasten.
Topin nauha valahtanut
olkavarrelle.
Eilen ostettu
punainen.
Näin sen illalla
kun vedit sen
rintojesi päälle.
Vatsan kuppura
mahtuisi kouraan
mutten raski
herättää.
Niskatukka tyynyllä.
Muistan aamun
siinä talossa jossa
tuuli lauloi
hormissa
kaksi vuosikymmentä
sitten.

Samaa teemaa käsittelee Vaimo. Alkuperäiseen runoversioon olin liittänyt vertailukohdaksi Tummaisen rakkaudentunnustuksen runosta Balladi Lemminkäisen rikoksesta. Poistin sen ja huomasin vasta sitten, että siihen viitataan monissa allaolevissa kommenteissa.

Tajunnan virta

2009-10-11T05:00:00.000-07:00

Syvällä asioiden sydämessä
virta kulkee kaapelissa
kytkettynä veriletkuun
käärittynä kalvopussiin
säilöttynä suolaliemeen
harmaan rasvatupen alla.
Tulee tienhaaraan
kääntyy jostain syystä vasemmalle
päätyy piuhan päähän.
Hyppää molekyylin selkään
glutamaatin dopamiinin
efedriinin amfetamiinin
ratsastaa kahareisin
avaruuden aukon halki
synaptisen kuilun yli.
Hyppää uuteen haarakkeeseen
jatkaa matkaa eteenpäin.

Virta viestiä vie. Mikä viesti?
Valonsäde osui tappiin
ääniaalto alasimeen.
Jokin painoi kipureseptoria
Pulssi tuli pelkokeskuksesta
hippocampuksesta hajutalamuksesta
matkaa lihashermoon
tumakkeeseen otsalohkoon.
Miljoonissa kaapeleissa
aksoneissa synapseissa
aivojen onkaloissa
raskaissa laatikoissa
lippaissa lokeroissa
syntyy hohtava hahmo :
melodianpätkä vanha muisto
tutut kasvot unikuva utuinen
käärmeen kuva ruohikossa
pelon häive ilon kiihko
sekä jokin nimetön.
Olemisen tuntu.

Virta kulkee kaapelissa
yötä päivää uupumatta
lepäämättä luopumatta
viikot vuodet vuosikymmenet
kunnes jännite väsähtää
välittäjät vaimenevat
verisuonet herpaantuvat.
Silloin seisahtuu virta.
Tajunnan virta.

Tämä outo runo on itse asiassa lyhyt oppikurssi aivotutkimukseen. Minua on aina kiehtonut luonnontieteiden proosallisen ulkokuoren alla piilevä mystinen runollisuus. Samaan luonnontieteellisten runojeni sarjaan kuuluu myös Kolmas kivi auringosta (tässä blogissa 22.1.2009).
"Aivojen onkaloissa raskaissa laatikoissa lippaissa lokeroissa" on plagioitu muistinvaraisesti Tuomari Nurmion kappaleesta Hyvästi kotimaa.
Inspiraation tähän runoon antoi Patricia S. Churchlandin teos Neurofilosofia (Terra Cognita 2004).

Balladi Lemminkäisen rikoksesta ja Tummaisen kauheasta kostosta

2009-10-01T13:19:00.000-07:00

Ahti lieto Lemminkäinen
tuo on kaunis Kaukomieli
Lapin naisen naurattaja
Saaren neion selättäjä
Pohjan piian panija
tapasi baaritiskillä tytön tumman :
musta paita pysty tukka
nahkahame sinisukka .
Rintojen välissä kirkkaaksi maalattu betonikoru
rautaisessa riipuksessa.
Katsoi Ahti rintaväliin.
Näki uurteen näki korun.
Ei nähnyt haavaa korun alla
silmän tavoittamatonta.
Päivät kului viikot vieri vuodet juoksi
vaan ei mennyt umpeen
Tummaisen tulinen haava.

Lauloi lieto Lemminkäinen.
Lauloi loitsut lemmenjoiut.
Kuuli itkut kuuli tuskat.
Lohdutteli liehitteli.
Tunsi tyttö haavan hellittävän.
Tunsi poltteen paranevan
sielun vaivan selkenevän.
Niin sai Ahti mitä tahtoi
pääsi sinne minne pyrki :
näykki nännit kouri kupeet
puristeli pakarat.
Sitten nousi sijaltansa.
Jatkoi matkaa pohjoiseen tai ehkä etelään.
Kesä oli pitkä ja moottoritie kuuma.
Vielä oli monta kukkaa haistamatta
monta mettä maistamatta
monta yötä valvomatta
monta kuuta ulvomatta.

Tumma tyttö soitti sydänyöllä
sanoi
haisen sulta mutten tahdo
peseytyä.
Tahdon tanssia sun kanssas
loppuun rakkauden.
Tahdon tuntea sun huules
nänneilläni.
Tahdon taaskin kuulla
sykkees
sisälläni.
Tahdon että pyyhit
hiet otsaltani
kun ensimmäisen kerran
katson lastamme.
Tahdon kulkea sun kanssas
käsi kädessä
pois koululta
kun se on viety sinne
eka kertaa.
Tahdon itkeä
sun rintaas vasten
kun äidin arkku
kylmään kuoppaan
lasketaan.
Ja kun olen tyhjäpäinen
dementikko
tahdon viimeisenä muistaa
kainalosi hajun. Mielenkiintoinen

tarjous vastasi Ahti.
Mut sori
nyt
ei ole aikaa.
Mullon vähän kiire.
Elämä on lyhyt ja
laiva odottaa.
Voitasko jutella vaikka
maanantaina?
Mä voin selittää sitten.

Tummainen löi
luurin kiinni.
Soitti kahden viikon päästä.
Anteeks
kun mä taas vien
sun kallista aikaas
mut sua saattais kiinnostaa
et meidän lapsemme
lepää keskussairaalassa
biojäteastiassa.
Laskettu aika
ois ollut maaliskuussa.
Mikset sä sanonut?
Kyl mä yritin mut kun
sulla oli kiire
laivaan.

Se oli loppu Lemminkäisen
surma suuren sankarin.
Piiat pilkkas immet ilkkui
neiot nakkoi niskojansa.
Kaljatuopin vaahdossa
hän näki sen
hiekkalaatikolla
koulun pihalla
mopon selässä ja
biojäteastiassa.
Päivät kului viikot vieri vuodet juoksi.
Ei kulunut kuva
kaljatuopin vaahdosta.
Tässä kuussa se
täyttäisi kolmetoista.

Runo kuuluu samaan sarjaan kuin aikaisempi Marcia funebre ja myöhempi Äiti.

Tojotamiehen tilitys Teboilin baarissa

2009-09-25T06:05:00.000-07:00

Vai jätti vaimos. Paska juttu.
Tasan ei käy onnenlahjat :
mullon ollut sama kakskyt vuotta.
Vähän käytettynä sain mutta
hyvin on pelittänyt.

Olen tojotamies. Se on tasan saletti.
Tuolla parkissa on jo kolmas korolla.
Mittarissa päälle viissataa mutta
hyvin on pelittänyt.
Omistajan käsikirjan osaan ulkoo.

Hyvä vaimo onku tojota.
Ei mikään katseenvangitsija
mutta käyttövarma
ennustettava.
Joskus tulee pientä vikaa mutta se
on helppo ite hoitaa.
Ei siihen psykiatria tarvita.

Nyt mun pitää lähtee. Kello on jo kuus
ja viellon pitkä ajomatka.
Perhe oottaa.
Mutta mä annan sulle hyvän neuvon :
oota päivä pari. Soita sitten muijalles.
Sano että haluat jutella.

Ja jos kone lähtee taas käyntiin
niin muista että
vaimo kaipaa huoltoa
siinä missä autokin.
Kurkkaa joskus helman alle
rapsuttele pohjaa.
Tsekkaa tulpat vilkut vanteet jakohihna
sylinterit männänrenkaat iskunvaimentimet.
Muuten kohta kori kukkii
öljyt vuotaa
roiskeläppä repsottaa.

Tojotarunouden ehdoton klassikkohan on tietysti Arja Tiaisen kokoelma Tää tojota ei lähe liikkeelle. Kuuluu jokaisen itseään sivistyskotina pitävän kirjahyllyyn kunniapaikalle.

Miehuuden teemaa käsittelee vähän toisesta näkökulmasta Viagramies.

Hullu nainen

2009-09-17T07:06:00.000-07:00

Hullu nainen tarttuu ohikulkijaa
hihasta. Kävelee rinnalla.
Sinun pitää kuunnella. Tämä on
tärkeää.
Maailma on harso
tuskin olemassakaan
ja minulle on annettu
kauhea
armonlahja.
Minä näen
sen harson läpi.
Sen takana on
tuli
kuuma ja tuskallinen.
Tuli tarttuu harsoon.
Se syö maailman
ja meidät.
Meidän lihamme on
kekäleitä
helvetin tulessa
jos Jeesus ei meitä
pelasta. Hän nappaa
kekäleen tulesta
paljain sormin. Niin paljon
hän rakastaa
niitä jotka
häneen uskovat. Ohikulkija
riuhtaisee irti
kiiruhtaa pois. Hullu nainen
ei ymmärrä.
Mikseivät ne kuuntele?
Eivätkö ne näe?
Eivätkö ne usko?
Vai eivätkö ne
välitä?

Runo kuuluu samaan sarjaan kuin Blondin monologi nukkuvalle rakastetulle.

3 x 10

2009-09-10T10:23:00.000-07:00

Pissajutut ovat tarpeettoman aliarvostettuja runoudessa. Nämä kymmenen sanan nysät nousevat suoraan runoilijan omista raskaista elämänkokemuksista.

Pakit sai. Itki, kaljaa litki.
Ryhdistäytyi : tosikkohan oon.
Kusi nokkospusikkoon.

Sähköaitaan poika pissi.
Muistui luonnonlaki vissi :
kas sähkö nousee vastavirtaan.

Viisas mies ei kuse vastatuuleen
sanoi poliitikko.
Heitti vaalirahan huuleen.

Viagramies

2009-09-04T10:30:00.000-07:00

Piti kirjoittaa runo inhimillisyydestä mutta kynä puolsi taas pahasti. Tuloksena juttu joka kertoo vain kapeasta inhmillisen olemassaolon osa-alueesta, machismosta.

Inspiraatio otettu erään tunnetun henkilön sielunmaisemasta. Tunnistatko kenen?

Vaimo lähti. Lööpit kirkui.
Mä sanoin niille et kamaan
mä voisin olla sen
donnan
isoisä ja et mun
tunteet
sitä kohtaan on enemmänkin
isälliset.
Mut se ite väitti toista.
Julkisuudenkipee narttu. Joskin
kuuma pakkaus eikä mitään
sakkolihaa.
Täytti kaheksantoista.

Mies
mäkin vaan oon. Tää juttu on
inhimillistä.
Ja miehen on mentävä
minne on mentävä
eespäin
tiellä vaistojen sinne minne
kyrpä sojottaa. Ja jos
ei sojota niin
lääkkeet
kyllä löytyy.
Halu
saa mennä kunhan sä
haluut
etse palaa. Halu on
vallan
käyttövoima ja valta
ilman haluu
onku nopeusrajotusta noudattava
harrikka. Turha peli.

Ei oo todellakaan helppoo
olla mies.
Siinä palaa paljon
rahaa rautaa ruutia
betonia bensaa
viinaa huoria ja
viagraa.
Rakkaus on miehelle
bisnestä, ja bisnes on
sotaa. Ja sota
on miehelle sama ku
äitiys
naiselle.

Mieheks ei synnytä vaikka
monet luulee niin.
Mieheks kasvetaan.
Naiseks kasvaa
kasvattamalla, mieheks
typistämällä.
Alota jo
pikkupojasta.
Leikkaa turhat rönsyt pois.
Jäljelle jää mies
pelkistetty ihminen.

Jengi äänestää mua siks kun
mä oon tajunnu
tän kaiken. Ne tietää ettei
kaikki voi elää
niiku mä
mut ne haluu et
joku
elää tällast elämää
niiden puolesta.
Sillon ne voi vetää bissee
kattoo futista ja
höylätä niiden muijaa ja kuvitella
et nei oo
mitättömii luusereita.

Ja sit on viel se
homo
joka haluu kaataa mut kuraan ja
vetää rosikseen.
Se luulee etse on
jotain
mut fakta juttu on et
tosi misut
tulee sinne missä
haisee valta.
Eli mun luo.

Ne kirjottaa et mullois ollu
huorii
mun huvilalla.
Totta helvetissä mulla oli.
Kellä ei ois?
Huorat maistuu paremmalta. Ne on
sitä varten.
Ne tietää mitä mies haluu
ja ne tekee sen.
Pojat ei leiki
barbeilla
pieninä.

Miehuuden problematiikkaa käsittelee toisesta näkökulmasta Tojotamiehen tilitys Teboilin baarissa.

Blondin monologi nukkuvalle rakastetulle

2009-08-20T09:02:00.000-07:00

Sinä katosit unien maahan. Minä
jäin viereesi miettimään mitä
sinussa näin. Muistan kun istuimme diskossa
sormet sormien lomassa
kuin pianon koskettimet. Ja silloin
rakastuin kontrastiimme.

Sinä tarjosit
minulle sateenkaaridrinkin. Minä tahdoin
juoda sen maljan pohjaan asti
ja nyt olen tehnyt sen.

Ylimpänä appelsiini sinun maasi
lempeä aamuaurinko. Kevein kerros
helposti päähän nouseva sai suuni
puhumaan ja jalkani
tanssimaan ja halusin olla kanssasi
koko illan.

Keskimmäisenä karpalo maasi
ruosteinen muta lyhyt
iltarusko suolainen hiki työpäivän
jälkeen kaukaisen lapsuuden melodian
oudot vokaalit ja kun sen join kuulin
musiikin läpi
hiljaisuuden
sisälläsi ja halusin kantaa
lastasi ihoni alla.

Alimpana jotain mustaa jonka maku
vaihtui kielen kärjestä
tyveen kuljettaessa
kokiksesta salmiakkiin ja jälkimaku
pistävän tervainen. Minä join sen
puistatuksin
ja se aukaisi silmäni
näkemään kadotettujen kuilun. Näin
näkymättömät mustelmat
jalkapohjissasi ja savukkeen
jäljet selässäsi ja
vastahakoisessa kalussasi
elektrodin aaveet. Näin
verkkokalvollasi
Bashirin pään veden
alle työnnettynä ja kuumaan
kivikkoon kallistuneena
ja pilvettömällä taivaalla hehkui
pimeä pätsi.

Näin sokean äidin. Se synnytti
paljon lapsia muttei
nähnyt niitä. Se hapuili
etsien kuka sen voisi
taas siittää ja
lapset väistelivät sen
raskaita anturoita
jos ennättivät.

Niin minä join sen
hyvän ja pahan
tiedon drinkin
ja kuulin takaani
lukon loksahduksen
paratiisin portissa.

Runo kuuluu samaan sarjaan kuin aikaisempi Päivänsäde ja menninkäinen ja myöhempi Hullu nainen.

Siinä oli nyt

2009-07-05T12:20:00.000-07:00

Saahan sateella olla uimassa sinä kysyt
ei haittaa vaikka kastuu
kastuu kahen puolen
niin kuin silloin tyhjällä rannalla
kun pisarat löivät pintaa rikki
kimmahtelivat siitä ja sulautuivat siihen
taikka sama pinnan alta
valoa vasten
veri korvissa jymisten
toisaalta se ropina kumihuppuun
korvan vieressä
saappaassa kuivat villasukat
kun ei haluttanut lähteä pois
kun halutti jäädä siihen
koska siinä oli nyt.

Tämä on ensimmäinen keski-iässä kirjoittamani runo, päivätty 23.08.2008. Nuorena tuli myös joitain runoja kirjoiteltua. Ne olen hävittänyt, eikä siinä ole mitään vahinkoa suomalaiselle kulttuurille tapahtunut.

Tankavaara uhkaa

2009-06-04T13:40:00.000-07:00

Poutahattara
ojan pintaan peilautuu.
Kalvoon vihreään
jättää pienen painauman
jalka vesimittarin.

Ylläolevasta, elämäni ensimmäisestä tankasta saa heti modernimman ja vakavamielisemmän, kun vaihtaa vähän sanajärjestystä :

Poutahattara
peilautuu ojan pintaan.
Vihreään kalvoon
jättää pienen painauman
vesimittarin jalka.

Sitten vähän draamaa :

Kesän raukeuden
nokkospuskan aromin
rikkoo äkkiä
huuto vaarivainajan
intohimontihkuinen.

Lopuksi lapsuusmuisto :

Rappukäytävän
kivilaatan laikusta
silmää vilkuttaa
kambrikauden viimeinen
trilobiitti iloinen.

6-vuotiaana näin kirjassa kuvan muinaisista pikkuotuksista trilobiiteista. Sain jostain päähäni, että rappukäytävämme harmaan kiven valkoiset laikut olivat trilobiitin fossiileja.

Vaimo

2009-05-21T13:50:00.000-07:00

Kohta viiskyt mutta
hyvännäkönen. Se kävi kampaajalla. Tukka
vähän niiku sillon
kakskyt vuotta sitten. Sillon soli blondi
luomu siis mutse rupes
sitten tummeneen
maantien väriseks. Emmä tarkottanu
sanoo pahasti. Sellanen lämmin soratie
kesäsen auringon paisteessa. Kerran
mä en osannu sanoo minkä värinen
tukka sillon. Mä katon kotona illalla ja
vastaan huomenna. Mut nyt siis punanen ja
son ostanu liian
pienen teepaidan joka
passaa sille tosi hyvin.

Sillon kun me ruvettiin styylaan mullei ollu
asuntoo. Mä nukuin yöt
yhes sivarikämpäs kummä
en halunnu sen aattelevat et
mä tuun loisiin sen luo. Mä etin asuntoo ja
mä oisin halunnu
ettii meille yhteistä mut mä en
kehannu kysyy siltä haluukse
ruveta asuun mun kaa ja sit
mä löysin pienen luukun mulle ja se kysy
miks mä etin vaan itelleni enks mä haluu
asuu sen kans? Ja mä sanoin et mä
haluun mut mä luulin et
sä et haluu miksetsä sanonu
etsä haluut? Siks
kun sä et kysyny. No sit me saatiin
vanha rötiskä
kompostihuussi kantovesi ja savuttava hella
mut hieno
ja me oltiin tosi rakastuneita
muistaakseni. Nykyään
ei enää luota saletisti
omaan muistiin. Ja siel synty
meidän esikoinen se ainakin
on varmaa. Arvaa mikä homma
pestä paskapyykkii kyl me sit muutettiin
jo juoksevan veden ääreen.

Sillon kun se rupes
venttaan eka kertaa se tuli jotenki
pelottavaks. Se paisu helvetin isoks ja
sen piirteiden terävyys katos
turvotuksen alle. Soli jotenki vieras.
Sit se vaan imetti ja nousi yöllä
vaihtaan vaippaa tai jotain. Ei se
hogannu mua ollenkaa. Mut sit se kerran
löi mua päähän niin et
sateenvarjo taittu
ja se puri mua niskaan ja mä
löin sitä
ja mä tajusin etse rakastaa
mua ihan oikeesti. Tyhmää
kun ei vähemmällä usko. Ja se kuto mulle
villapaidan jota mä
käytän vieläki. Voisit heittää jo pois tuohan on siis
seittemäntoista vuotta vanha.

Miksä nukut sohvalla? Ei paljoo huvita
nukkuu sun vieres. Aviokriisi
epäilemättä. Avioliittoneuvoja sano
et meidän suhde on
perustaltaan terve
ja meidän tarttee tehdä duunii
sen eteen ettei se loppuis mut
meillon kummallaki
ollu elämässä traumoja jotka heijastuu
nyt meidän parisuhteeseen
ja mullon pahemmat arvasinhan mä
et tää pannaan taas mun syyksi.

Hassuu et me asuttiin
tavallaan yhes
monta vuotta ennenku me
ruvettiin ees styylaamaan. Se oli
kolhoosikämppä kaks
pariskuntaa yhteinen vessa
ja keittiö ja mun avovaimo ja sun avomies
oli riidois aiheena sen jäbän
bassorefleksikaapit ja ettei se
siivonnu jälkiään keittiössä. Ja mä
olin pätkässä suhun
jo sillon mutten mä sanonu sitä
kellekään. Ja kun sä annoit
lemput sille jätkälle mun piti kiertää sen
kanssa kaikki kapakat ja
saatella se himaan. Enkä mä sillon
aatellu mitään et nyt on mun tilaisuus
ihan totta en. Ja ensin me aateltiin et me ei
voida ikinä julkistaa
meidän suhdetta. Mitä sanoo eksät?
Mut ne sano kumpiki
et näin on paljon parempi. Me sovitaan
yhteen. Kai ne sano mitä tarkotti
en tiiä.

Se sano et ku toinen
synty mä rauhotuin ja tulin ihan hyväks
tyypiks. Sitä ennen
mä olin outo ja se joskus
tai kait aika usein
pelkäs vähän mua ja aatteli et haluu muuttaa
pois. Se oli niin rankka tieto et
mä en
huomannu kysyy
mikset sitten muuttanu.

Mä oon avannu sulle oman
feisbuuksivun. Siinon sama salasana ku
sun sähköpostissa. Se tietää
mun salasanatki! Me voidaan nyt
ruveta feisbuuk-kavereiksi. Mullon
jo neljä
virpi elina johanna ja seija
ja sä oot viies kun sä vastaat mun
kaveripyyntöön. Mitä sä oot mieltä
pitäskö mun ostaa sellanen
muistikirja johon mä kirjotan
aina kun tulee
jotain mieleen? Mut sittehän
ei kerkeis tekeen muuta
ku kirjottaan! Läheks kattoon
mun ja lasten kanssa Madagaskar
kakkosta ois kiva
ku mentäs koko perhe. Tai ei siis
teini lähe tietenkään. Mä oon aatellu
et aina ku mullon
työttömyyspäivä mä ompelen
yhen prinsessahameen ja sitte
kun mullon niitä sata
mä piän näyttelyn sen nimeks tulee
pätkätyöläisen tytär
on oikeesti prinsessa.

Ja tyttären äiti on oikeesti
mun vaimo.

Marcia funebre

2009-05-09T14:11:00.000-07:00

Tunneli kaartuu. Toista päätä ei näy.
Poika astelee pölkyltä pölkylle. Peremmälle.
Tihenevään hämärään. Mielessä
vilahtaa ohimennen mitä äiti sanoo
mitä sanoo tyttö joka
katsoi ohi
olkapääni yli
toisiin silmiin. Hän kulkee nyt
sinisen taivaan alla kun minun tieni vei
rautatietunneliin. Sankarisinfonia
päättyy hautajaismarssiin. Hahmo

kulkee vieressä, hohtaa
hämärässä. Poika sanoo mene pois. Juna
tulee kohta. Et voi jäädä tänne.
En pääse pois. Olen kiinni
sinussa. Kuin lihakset luissa. Huominen
tässä päivässä. Muistot menneisyydessä. Sinun tiesi
on minun tieni.
Kuka oikein olet? Olin
ennen sinä ja vieläkin kannan sinua
matkassani kuin luurankoa
sisälläni. Ilman sinua
en voi elää. Mistä sinä siihen tulit? Tulin
vastaan toisesta päästä. He

pysähtyvät. Kaarre peittää tunnelin pään
takana. Ja edessä. Mikä
on tämä valo joka hohkaa seinistä?
Miksei täällä ole pimeää? Se on se valo joka
puri sinua. Aurinkoa kuumempi, kylmempi kuin
pakkasrauta kielelläsi. Tiedät siitä vasta
vähän. Liian vähän. Mikä
on tämä musiikki joka soi täällä
hautaholvissa? Se
on se mitä et ehtinyt kuulla. Marcia funebren jälkeen
tulee voitonmarssi. Junan kolke

kuuluu takaa. Juokse
poika! Juokse
henkesi edestä! Juokse
pakoon
kuolemaa
kintereilläsi! Juokse
valoon! Näetkö
tuon
joka seisoo
valoa vasten
tunnelin
suulla? Hän
odottaa
sinua! Vaunut
vilistävät
sumuisen katseen
edestä. Poika
haukkoo henkeä
nousee
ratapenkereeltä
ja kävelee
uuteen maailmaan
sinisen taivaan alle.

Runo kuuluu samaan sarjaan kuin aikaisempi Naamiaisten jälkeen ja myöhempi Seitsemäntoista.

Naamiaisten jälkeen

2009-05-02T12:22:00.000-07:00

Rigoletto palaa kotiin pellennenä
kaulalla heilahdellen sinappia rinnuksilla. Rakastavaiset
tulevat vastaan käsi lantiolla sormenpäät
farkunkauluksen alla. Huulet hamuavat huulia
epäröivät
vetäytyvät ja yhtyvät
epäonnisen miehen selän takana. Tänään

ei käynyt flaksi. Kaunotar lähti
monsterin matkaan. Gilda itki herttuan olkapäähän
vappuperuukki vinossa. Tosin Maddaleena purjehti
kerran kohti mutta vainusi raskauden joka huokui
pellepuvun alta ja leijui ympärillä
kuin pierun haju. Hetken aikaa sääli inho
ja vielä jokin muu
taistelivat Maddalenan mielessä. Hän tunsi

tummaisen näki humanoidin
ihmisnaamiossa joukossamme muttei
yksi meistä. Se on kirottu
Rigoletto merkitty mies epäonnistunut
narri. Maddalena nyökkäsi kevyesti
hymyillen vaihtoi aavistuksen verran
kulkusuuntaansa ja katosi
naistenhuoneeseen.

Runo kuuluu samaan sarjaan kuin aikaisempi Murphyn laki ja myöhempi Marcia funebre.

Päivänsäde ja menninkäinen

2009-04-12T23:40:00.000-07:00

Miksi me kävellään kadun
vasenta puolta? Täällä on kolkkoa
ja likainen jää luistaa kenkien alla.
Mennään toiselle puolelle. Siellä hymyilee aurinko
ja asvaltilla on pälvi.

Te blondit pyritte aurinkoon kuin
perhonen kynttilään vaikka
se polttaa valkoisen nahkanne. Minun maassani
aurinko on uhka. Se tappaa miehen, kuivaa pellon ja
vie viisaaltakin järjen. Tästä maasta minä pidän koska
se on valju. Rakastan tihkusadetta ja
rusakon juoksua savenharmaalla kynnösmaalla.

Aurinko paisutti Bashirin kielen
aavikolla kun jeepistä katkesi
vetoakseli. Se poltti rakkuloille Djemelin mustan ihon
merellä kun veneestä oli bensa loppu. Se kuivatti
Nasaretilaisen ristilleen niin ettei
kyljestä tullut verta kun siihen pisti.

Minä olen katsonut
siihen suoraan ja nähnyt kirkkaalla taivaalla
sokean äidin ja mustan pätsin. Sen kuva paloi
verkkokalvolleni ja vieläkin kun suljen silmäni
näen kadotettujen kuilun. Siksi otan
aina illalla lääkkeeni ja liu'un pois luotasi
toiseen maahan jota hallitsee illan violetti varjo.

Runo kuuluu samaan sarjaan kuin myöhempi Blondin monologi nukkuvalle rakastetulle.

Kuoleva jumala

2009-04-03T13:08:00.000-07:00

Mikä kynsi kylmän kiven
laittoi lammen pohjan
kolealla ylängöllä
oudon taivaan alla?
Mikä nosti isot kivet
sileälle rinteelle
säntilliseen järjestykseen?
Mikä läjitti
moreenikummut?
Missä

on se peto? Ei kaukana.
Seitsemän soraläjän takana
kaltevan kallion kupeessa.
Näet jo siitä vilahduksen.
Tunnet kohta hengityksen.
Siinä se on edessäsi
seitsenmetrinen seinä
pysty ja liasta betonin-harmaa
sulavettä valuva
kylmän virran kovertama.
Jäätikkö

on vieras jumala
geologia sen ilmoitus
kynsin kiveen kirjoitettu
sorakasaan sirotettu
uurrettu puron uomaan.
Ja kenellä on ymmärrystä
lukekoon sen sanan :
että ihminen on pieni
mutta jumala suuri
ja ihminen elää vain hetken
mutta jäätikkö ei kuole
koskaan.
Eikö? Pedolla

on kuume
joka riuduttaa sen voimat
syö sen ruumiin sisäpuolta
sulattaa sen suolenmutkat
virraksi vetiseksi
koskeksi kohisevaksi
uomaksi ylittämättömäksi.
Sitä ei voi ylittää
eikä oikein alittaakaan.
Täytyy kiertää kaukaa
peninkulman päästä
vihreältä alangolta
alajuoksun sillalta.
Sen kaiteelta me katselemme
kuohuja kuolevan jumalan
sulavettä surman-taudin.

Runo kertoo vaelluksestamme Sulitelman jäätikölle Norjan-Ruotsin rajalle kahden kilometrin korkeuteen elokuussa 2007. Jäätikkö kutistuu nopeasti ja uhkaa hävitä lähivuosikymmeninä. Jäätikköjä ovat palvoneet jumal-olentoina ainakin tiibetiläiset.

Sunnuntai keittiössä

2009-03-28T05:25:00.000-07:00

Ekaks musiikkia. Mozartia
Metallicaa taikka vaikka
bluesin kitkutusta. Tarvikkeet
esille. Silppua
stressi. Kuullota
kasarissa. Ota olut jos
ei muuten onnistu. Miksei
kakskin.

Tänään ei kriisiä
kello viis. Riisu mun
haalari. Mullon nälkä ja
mulla pää kipee ja mä
oon iltavuorossa. Onks
sul antaa rahaa? Tiskikone
tyhjentämättä. Pöytä
kattamatta. Pyykit
koneessa. Miksei pojat
oo tehny mitään ja missä
on teini ja miksei se vastaa
puhelimeen?

Tänään ei lenkkimakkaraa lihapullia
kalapuikkoja juurespihvejä
pinaattilettuja. Ei koppuroita
ranskiksia. Ei harmaata
makaroonimössöä. Tänään
perunaa persiljaa porkkanaa purjoa
palsternakkaa parsakaalia
papuja pellavansiemeniä.
Linssejä muttei kiitos
lihaa. Paloittele pilko
paahda paista
purista leikkaa viipaloi
vokkaa voitele kuutioi
kuullota keitä. Poika kattaa
pöydän eikä edes
valita. Ja toinen tyhjää
tänään tiskikoneen vaikkei
tahtonut sitä eilen. Tytölle
pari pinaattilettua kun
se kysyy mitä
se tekis. Saa laittaa
niitä lautaselle vaikka
vähän suttuisin
sormin. Itepähän syö.

Sunnuntaina keittiö on lepopaikka

aistien valtakunta meditoijan

mantra. Paikka jossa

henki tangeeraa lihan

kanssa.

Murphyn laki

2009-03-19T14:00:00.000-07:00

Ai miten menee? No ei
kauheen hyvin. Ei mun elämässä
oo ikinä menny
kauheen hyvin. Jos joku
voi mennä siinä pieleen niin
mulla se menee. Tänäänki

mun äiti kehtas valittaa et mä oon
kiittämätön vaikka
mä käyn sille kaupassa ja
hieron sen niskaa
ja kaikkee. Kiittämätön mistä?
Se dokas koko
mun lapsuuden. Kun mä tulin
koulusta mä jännitin ihan sairaasti
et onks jääkaapissa tänään
ruokaa. Vielä nytkään
mä en kestä kattoo
tyhjää jääkaappia. Se on
vähän hankalaa kun

mun poikaystävä
ei voi olla syömättä. Sillon
semmonen sairaus. Emmä
ois uskonu et joku pystyy
syömään kerralla
täyden jääkaapin tyhjäks.
Mut se pystyy. Mä oon aatellu
laittaa lukon jääkaapin oveen
mut mä en kehtaa. Oikeestaan mä
haluaisin heittää koko jätkän
pihalle. Mutten mä voi kun mua
pelottaa
olla illalla yksin
kotona. Se on ihan kiva

jossei se juo. Sillon se haukkuu mua
huoraks
vaikkei se oo totta. Toissa kuussa
se löi mua nyrkillä naamaan
ja veti tukasta pitkin
keittiön lattiaa
kun mä en kuulemma ollu
pessy sitä aikoihin.
Sitä lattiaa. Aivotärähys ja
kaks kylkiluuta. Lääkäri
sano et mulloli tuuria. Mä oisin
voinu kuollaki. Äiti käski tekeen
rikosilmotuksen. Mutten mä voi
ku sit se ainaki
tappais mut. Neljä miestä

mua on hakannu. Isä
oli eka. Emmä viitti sanoo
mitä kaikkee
se mulle teki. Etsä uskois
tai et ainakaan
haluis kuulla. Ja huoraks
se haukku kun mulla tuli
ekat menkat. Hakkas se
äitiäki. Ja niin muuten hakkas
paappaki mommaa. Meillä
tää on semmonen
perinne. Turpiin jo kolmessa
polvessa. Mä sain

lähetteen jollekin
neurolookille. Ne halus
kattoo onks mun päässä
jotain vikaa. Neurolooki
sano et lyhytmuisti
pätkii. Mut se ei osannu
sanoo johtuuks se siitä
et mua on hakattu
vaiko siitä et
mä oon juonu
niin helvetisti mun elämäni
aikana. Emmä haluis
juua. Mä voin olla selvinpäin
monta viikkoo. Yleensä mä
alotan kun poikakaveri
hakkaa mut. Sillon
mun on pakko
saada viinaa. Ja sit
mä voin juua viikon
taikka kaks. Katkolla
ne tietää jo oottaa mua. Mut hei.
Sori kun mä täs
puhun vaan itestäni. Miten sulla menee?

Runo kuuluu samaan sarjaan kuin aikaisempi Kolmas kivi auringosta ja myöhempi Naamiaisten jälkeen.

Minne sammakot on hävinny

2009-03-13T11:48:00.000-07:00

Tässäkö se on.
Noin pieni. Lammen
pinta oli aina keväät täynnä
limaa. Sammakonkutua.
Me kauhottiin sitä
kurkkuämpäriin
semmoseen peltiseen. Nyt
ei oo sammakoita
missään. Minne ne on
hävinny. Tynnyri

putos mun sormille. Kaheksan
kynttä irti. Verta
perkeleesti. Mä huusin.
Sen mä muistan. Ja talakkari
huusi Hölökille. Mitä
helevettiä sä pyydät
kuuskesästä kantaan
jätetynnyreitä. Mullekin
se huusi. Oliko pakko
suostua. Etkö sä
tajua mittään. Totta kai
mä tajusin että
Hölökille ei sanota
ei. Ja sitten mä

astuin naulaan, oisko
se sitten ollut
seuraava kesä. Taas verta
ja huutoo. Mä
kunkkasin koko kesän.
Vasemmalla jalalla.
Se on vieläkin
vahvempi. Ja sentin
pitempi. Siksi
mullon ristiselkävaivat. On

sullakin ollut ankee
lapsuus, kynnet irti ja
naula jalassa. Ei ihme jos
oot noin kumma. Tuo
ei oo totta. Se
kuusikymmenluvun aika oli
rautainen. Kesäpäivä oli
aina poutainen. Tai jos ei ollu
mentiin ulos uikkareilla. Talvella
tieltä ei päässy
pois. Reunalla metrinen
lumivalli. Yli
ei nähnyt. Tieltä piti
kiivetä pois ja
jos onnistu niin vajos hankeen
haaroja myöten. Tässä

oli makasiini. Perustukset
näkyy vielä nokkosten
seasta. Sen takana
mä pussasin Sussua. Kaikki
kurkki nurkan takaa ja
nauro. Paitti Sanna väitti
ettei se ollut Sussu
vaan se. Mä en oo varma,
uskomatonta. Ja Kassua
mä heitin kivellä päähän
kun se sano
jotain emmä muista
mitä. Kassu sanoo
ettei se muista
koko juttua. Mutta verta
tuli. No tuon nyt
arvas. Sun lapsuusmuistoissas
tulee aina
verta. Ja me tehtiin

kaikkee kiellettyä. Kiivettiin
palotorniin. Kurkittiin
kaiteen yli. Kassu
roikku siitä. Eikä
roikkunu sano Sanna.
Kerättiin koksia
ratapihalta. Kiivettiin
paperinkeräysvaunuun.
Kaivauduttiin sinne. Löydettiin
pornolehtiä. Miehet
huusi. Menkää
helevettiin siitä penskat
juna tulee. Varastettiin
resina ja ajettiin sillä. Selkäsauna
tuli. Ihme ettei menny
henki keltään. Ei me millään
resinalla ajeltu. Sano Sussu. Ne oli isot
jätkät mutta ei me. Ja lauantai

oli työpäivä. Illalla kerrostalon
sauna. Äijät lämmitti saunaa
metrin haloilla. Ne metriset
halot oli talon lämmitykseen.
Ei saunan. Sano isä. Ja äijät
ootti saunaa pihalla. Joku
oli aina perse pystyssä pää
konepellin alla. Muut rinkinä
ympärillä. Somaleilla
samaa juttu nykyään. Noi
on ihanku sillon ennen. Sano Kassu
ku näki. Paitti noilla ei oo
kossupulloo jemmassa
etupyörän takana. Mun

lapsuus oli hieno. Ei
nykyajan kakaroilla oo
mitään semmosta. Haluaisitsä
oikeesti että sun
lapsilla ois tommonen
lapsuus? Itse asiassa en
todellakaan.

Ansioluettelo

2009-03-07T03:35:00.001-08:00

Haen paikkaa josta ilmoititte
mollin sivuilla
ilmaisjakelulehdessä
työttömien yhdistyksen viikkotiedotteessa
ostarin ilmoitustaululla
viidakkopostissa.
Olen etsimänne
ja juuri tähän tehtävään
sopiva henkilö.

Synnyin Eipäjoella
köyhään torppaan.
Kouluni kävin Hurulan ala-asteella
erinomaisin arvosanoin.
Nälkä oli aina vieraanamme.
Sisko kuoli lapsena keuhkotautiin.
Isä lähti Ruotsiin
ja äiti suljetulle. Minä
jouduin maantielle jo
kymmenvuotiaana. Elätin itseni
banaanilaivassa
kehitysvammalaitoksessa
mustalaisorkesterissa
öljynporauslautalla sirkuksessa
raksalla laudankantajana
Nokian kumitehtaalla. Vähän aikaa
olin basistina
Paska homma -punkkibändissä. Olisimme
päässeet Tavastiallekin mutta kun
rumpalilla oli porttikielto. Sittemmin opiskelin
Yläbaman yliopistossa
horologiaa ortografiaa
hortonomiaa holografiaa ortopediaa
apron verran horoskooppitutkimustakin.

Naimisissa olin ensin Annelin
kanssa ; sitten tuli Emma ja välissä oli
muistaakseni Sussu ja Sirpa. Lasten lukumäärä
on vähän epäselvä mutta iso. Olen aina ollut hellä isä.
Harrastan pirttiviljelyä mietiskelyä
olkavarsijumppaa ja
banaaninlastausta. Karaokebaarissa
saan aplodit aina kun
lopetan. Luonteeltani olen
täsmällinen tiimityöhenkinen sosiaalinen
työajoissa joustava, edellisen työnantajan mielestä
vähän liiankin. Suosittelijaksi merkitsen tähän
äitivainaan. Jään odottamaan
yhteydenottoanne, tulen mielelläni
keskustelemaan kanssanne
työsuhteen yksityiskohdista.

Kaupunki jään päällä

2009-02-26T07:33:00.000-08:00

Jään päälle rakennetun kaupungin
tornitalot kurkottavat
tähtiin päin
mutta eräänä
kevättalven päivänä
kimalluksen sokaistessa
varomattoman jäällä kulkijan
niiden perustuksista paljastuu
murtumia.

Tarkkailemme tilannetta, ilmoittaa
talotoimen johtaja. Tarvittaessa
vahvistamme
seinien tukirakenteita.

Jään puikkoontumista
aiheuttavat auringonpilkut
El Nino -ilmiö
luonnolliset kausivaihtelut
Raamatun ennustukset
sekä tähtien asento, kirjoittaa
paikallislehden päätoimittaja
kolumnissaan Ei syytä huoleen.

Kokonaisen kaupungin siirtäminen
toiseen paikkaan
on epärealistinen
ja taloudellisesti järjetön hanke, arvioi
kaupunginhallituksen puheenjohtaja.

Kylmien ja lämpimien
päivien vaihtelu
kuuluu Suomen talveen, toteaa
kauppakamarin toimitusjohtaja.
Ei ole perusteltua
olettaa että
lämpimämmät jaksot
tulisivat
merkittävästi
yleistymään
nähtävissä
olevassa
tulevaisuudessa.

Samaa teemaa käsittelee Kuoleva jumala.

Verta linoleumilla

2009-02-19T20:40:00.000-08:00

Huora, sanoi Amir. Äitis
on huora. Kulkee ilman huntua.
Näyttää hiuksensa kaikille
vaikka Jalo Kirja sanoo
ettei saa. Näyttäis varmaan
tissinsäkin jos
nätisti pyytäis. Se veti röökiä
nurkan takana. Se tuli koululle
jonkun äijän
kyydissä. Mun kaverit näki
kun se tuli sen autosta vaikka
ne ajoi piiloon
takaparkkiin. Mitä
sä luulet,
mitä ne puhu kahdestaan
siellä autossa
ja mitä teki? Mitä puhuu
mitä tekee
mies ja nainen kahdestaan? Varsinkaan jos
nainen ei ees
peitä hiuksiaan.

Ja missä te olitte
kun ryssät poltti maata?
Kerrostalossa Kabulissa
nukuitte yöt lakanoissa. Kävitte
vesiklosetissa.
Äitis kävi töissä vaikka se on nainen.
Opetti tyttölapsille
kemiaa ja fysiikkaa ja muita
ryssän juttuja. Niitä ei
meidän maassa tarvita
ei tytöt ainakaan.

Haluuks tietää mitä teki
mun faija
samaan aikaan kun sä väänsit paskaa
posliinipyttyyn? Se oli vuorilla.
Se ajoi ryssät maasta.
Vuosikymmenen se kesti mut
ne teki sen. Mun isä oli siellä kans.
Ei se lukeen oppinut. Ei sillä ollut aikaa
sellaiseen. Se nukku pakkasessa
toinen silmä auki
kalashnikov kainalossa.
Se näki kun sen kaverilta
meni jalka poikki. Veret suihkus.
Se kuoli siihen
isän käsiin.
Vieläkin mun isä huutaa joka yö.
Joka yö se on Salangissa.
Joka yö se näkee kun
sen kaverilta veri suihkuaa.

Äiti itki kun isä lähti.
Mutta isä sanoi pakko mennä.
Miehen on tehtävä mitä on tehtävä.
Minä palaan inshallah
jos Luoja suo. Menkää te pois täältä
Mazari Sharifiin, kaupunkiin. Eno
vie teidät, se tuntee tien.
Se on säikky. Se ei kelpaa sotaan.
Menkää öisin, piiloutukaa päivisin.
Ne ampuu kaikkee mikä liikkuu.
Kaikki lähti paitsi pappa.
Se sanoi se on liian vanha.
Ja ryssä kylvi napalmia
koko kylän ylle. Sinne jäi pappa.

Me oltiin sukulaisten luona. Mä
en tehnyt mitään. Ei koulua ei mitään.
Lukemaan mä opin vasta
täällä Suomessa. Vierasta kieltä.
Ees ruokaa ollut
joka päivä. Äiti rukoili päivät
ja itki yöt. Eno
sai kuhmun otsaan
rukoilemisesta. Kunnia Jumalalle
Maailmojen Herralle
Armolliselle Armahtajalle
Tuomiopäivän Ruhtinaalle.

Ja Abdallah
nimi tarkoittaa
Jumalan palvelijaa
löi Amiria
nimi tarkoittaa
ruhtinasta
siinä
kaikkien nähden. Nenävaltimon
veri kirjoi
aikuiskoulutuskeskuksen
harmaan
linoleumlattian
helakanpunaisin täplin.

Löikö Abdallah? Siis Abdallah?
maailman kiltein mies. Ei tekis pahaa
kärpäsellekään. Terävä kuin partaveitsi.
Oppii suomen kielen
niin kuin itsestään. Aina
kohtelias
vaatimaton
auttaa aina heikompaa. Se löi
puolesta äitinsä joka polttaa salaa nurkan takana
puolesta isänsä joka jäi sinne jonnekin
puolesta siskonsa joka itki iltaisin
puolesta synnyinmaansa jonka se joutu jättään
seitsenvuotiaana. Se löi siksi
kun sen äiti möi arbuuseja Moskovassa torilla
puoleenyöhön ja pelkäs
metromatkaa kotiin. Se löi siksi
kun se oli pikkusiskon kanssa
illat yksin kotona. Älkää menkö ulos
sanoi äiti. Mä tulen viimeisellä metrolla.
Se löi siksi
kun ei voinut lyödä jengiä
joka sanoi vitun rättipää
painu sinne mistä tulitkin.

Amir meni tosta noin. Veritäplät
näkyy vieläkin. Kumma juttu
sanoi siivooja. Ne ei lähde pois
vaikka millä hankaa. Ne sai porttikiellon
kouluun molemmat. Paskaaks täällä
tappelette. Menkää kotimaahanne.
Siellä saatte
tapella kylliksenne.

Abdallah tuli ylioppilaaksi.
Vein sille kukkia. Se on nyt
yliopistossa. Lahjakas
poika. Kuulette
siitä vielä. Amir kävi
ammattikurssin. Nyt se hitsaa rautaa
jollain alihankkijalla. Se sai eilen
irtisanomisilmoituksen. Hyvä työmies
sanoi pomo mutta
vähän kapea
tuo osaaminen. Hitsaa hyvin
pitkää saumaa muttei
ole oppinut
lukeen piirustuksia.
Eikä varmaan opikaan. Mä sain
kertoo sille mitä tarkoittaa
tuotannolliset ja taloudelliset syyt.
Äiti itkee kun se kuulee sanoi Amir.

Runossa viitataan tiheästi Afganistanin neuvostomiehitykseen (1979-89) ja sitä vastaan käytyyn sissisotaan.
Äiti-poika-teemaa käsittelee myös Äiti.

Vaaleanpunainen yö

2009-02-12T21:13:00.000-08:00

Helmikuu on kuukausista
kylmin. Vilun luiset sormet
haroo selkää
kourii tungetellen vatsaa. Mikset
pannut vielä yhtä paitaa? Kuu
kun loistaa
liskot lentää
huutaa yössä, siivenkärki
poskeasi hipaisee. Usva
sirottaa kuun valon
kietoo metsän
pinkkiin hämärään.

Suo kantaa kulkijan siellä
missä vielä joulukuussa
jalka painui
mutaan. Vain tässä kohtaa
jää on hauras, lieju tirsuu
saappaan alta. Mikä huuru
nousee maasta
jaksaa suonkin sulattaa?
Sorkanjäljet sotkee lumen
liejuun. Piru vaiko peura?
Ne katoavat pöheikköön.

Helmikuu on kuukausista oudoin.

Samaa teemaa käsittelee myöhempi runo Pimeä.

Runon kohta Kuu kun loistaa, liskot lentää on plagioitu Transkaakko-yhtyeen kappaleesta Kuu (omakustannelevyllä Uuni, 2003).

Katse lumen alta

2009-02-06T12:39:00.000-08:00

Punainen kravatti pullottaen
liian ison pukutakin alta
seisoi poika jurona. Edessä
rinnan korkeudella arkku
kädessä seppele.
Ei se huomannut kun ihmiset
katsoi : mitä se miettii? Mitä ymmärtää?
Keinoemo luki nauhaa.
Hän on nyt taivaassa. Äitiä kaivaten.
Laittoi käden pojan olkapäälle. Aika
laskea seppele.

Muistatko
minut? Ei ilmettä.
Kerroin nimeni. Niin kuin se
nyt jotain merkitsisi. Isäksihän
se minua kutsui.
Isä numero kaksi. Se toinen
epäonnistuminen.
Se katsoo jostain kaukaa kuin
lumen alta.
Kolmas äiti laittaa käden olkapäälle.
Aika lähteä äidin
sen alkuperäisen
viimeiselle reissulle. Ei liikaa
järkytyksiä yhdelle päivälle.

Äitinsä haki sen joka kolmas perjantai
kello kuusi. Jos muisti.
Ja pystyi. Minä hain takaisin sunnuntaina
niinikään kello kuusi. Se haisi
tupakalta ja hajuvedeltä
kuulemma halvalta, minä en erota
halpaa ja kallista toisistaan.
Se nukahti illallispöydässä.
Maanantaina ei päiväkotiin. Pitää rauhoittua
yksi päivä. Toiset vanhemmat
katsoo pitkään muutenkin.

Tyhjä talo jossa se kaikki
tapahtui. Metrinen heinä.
Puun alla lumiharson kuorruttamat
mädät omenat, heinikossa
ikkunansirpaleita
muovimonsteri.
Toinen telaketju rikki.
Se sai tämän äidiltään kun täytti viisi. Miten
se on voinut jäädä tänne? Patterit
me otettiin pois heti eka iltana kun ei jaksettu
kuunnella sen ääntä.
Se katsoo lumiharson alta
syyttäen.

Tyttö ja kuolema

2009-01-30T10:51:00.000-08:00

Onks noin monta kuollu kysy tyttö
hautuumaalla
kun se sai kuulla että joka kiven alla
on joku. Noin monta
mä vastasin.

Eihän me ikinä kuolla? Kaikki kuolee joskus.
Kuoleksä kans? Ikävä kyllä.
Kuolenks mäkin? Joo mutta
siihen on vielä
paljon aikaa.
Onks hirmu paljon? On.

Yöllä se tuli vierelle.
Mä en haluu että mä kuolen.
Mä en haluu että te kuolette.
Mä en haluu jäädä tänne yksin.
Mä en haluu että ketään kuolee.
Mä en haluu että ketään
pannaan puulaatikkoon ja
maan alle. Se ei oo kilttiä.
Mä valehtelin sille
ettei se oikeesti kuole ja että
siitä tulee
pieni sininen lintu. Selitys kelpas,
se nukku.

Kuolema on tyly juttu kun sen kuulee
eka kertaa. Sitä ei olis
niinku arvannu.
Sitten asiaan tottuu
ja kun hormonit jymisee
sen unohtaa kokonaan.
Onneks elämä on hirmu pitkä
maapallo kupera
ja horisontti lähellä.
Ei näy kuin pätkä kerrallaan.
Myöhemmin tien päällä ollessa
pilkistää horisontin takaa yllättäen
isojen tunturien jäähuiput. Hiljalleen
ne tulee lähemmäs
jo aivan lähelle.
Ne näkyy kokonaan. Yks päivä
äitis haudalla
sä huomaat ettei sun ja niiden välillä
oo ketään. Sä erotat jo paljain silmin
rinteiden rosot, varjot
kuilut ja kalliot.
Ne hallitsee jo koko länsitaivasta.

Tyttö täytti seitsemän. Elokuussa kouluun.
Se sai lahjaks poikabarbin.
Ne leikki hautajaisia. Ariel on kuollut.
se on lelulaatikossa. Lumikki ja Ken
kantaa sitä. Aurora on pappi.
Oliks kivat synttärit? Oli tosi kivat.

Isä-lapsi-problematiikkaa käsittelee myös Sälli.

Kolmas kivi auringosta

2009-01-22T11:24:00.000-08:00

Tähtiyö, Otavan kärry kumollaan
pyörät päin Pohjantähteä
niskan takana taivaan helmi Venus
pään päällä Andromedan hännäkäs ää.
Mitä pimeämpi yö sen parempi
näkyvyys
tänään miljoona valovuotta.
Miljoonan valovuoden pimeä
steriili syvyys
autiomaa
alkupakkanen
kuohuva kvanttityhjiö
yö, ei ihmistä varten
kaukana mutta lähellä
peninkulman päässä
lähempänä kuin Laihian kirkko.
Kiven päältä katson suoraan siihen
ilmakuplan uumenista
otsonifiltterin suojasta
kasvihuoneen lasikaton alta.

Näkyvyys ylös miljoona valovuotta
alas ruumiin verran
saappaankärkeen saakka.
Saappaan alla kivi
kolmas auringosta laskien
kovalta näyttävä
munankuori
ja sen alla
maan-ala
manala inferno helvetti tuonela
kuuma ja rikiltä haiseva
kuoleman valtakunta
kaukana mutta lähellä
puolen peninkulman päässä
lähempänä kuin Sepänkylän Neste.

Joskus maan-ala kapinoi
rikkoo kuorensa
tulee ulos
basalttinen painajainen.
Kolmas kivi kääntää sisikuntansa
ja minä muistan paikkani
kiven päällä tähtien alla maan-alan yllä
kahden ajan välissä
rajalla kahden tyhjän
sen joka oli ennen
ja sen joka tulee jälkeen.
Se on hyvä paikka, ja sen nimi on
tässä ja nyt.

Runo kuuluu samaan sarjaan kuin myöhempi Murphyn laki.

Sälli

2009-01-16T12:46:00.000-08:00

Sälli sai rahat ja lähti
kävelemään, rööki huulessa
selässä kilisevä reppu.
Ei se paljon selittänyt eikä paljon
ollut tarviskaan sillä
päivä oli pikkuperjantai.

Sano sille että se on hyvä tyyppi.
Sano sille että se on syvältä.
Sano sille että se on ihan välkky jätkä.
Sano sille että se on älykääpiö.
Sano sille että sä vihaat sitä.
Sano sille että sä välität siitä.
Sano sille että sen äiti valvoi viime yön.

Muistatsä kun opit ajaan pyörällä?
Muistatsä kun jäit päiväkotiin itkemään?
Muistatsä kun sait sen prätkähiiripenaalin?
Muistatsä kun muutettiin ja sullei ollut kavereita?
Muistatsä kun laskit mäkee leikkimopolla?
Muistatsä sun eka maalin futiksessa?

Sen kerran sä puhuit
yöllä ählypitseriassa. Miksi?
En tiedä. Mikset enää? En tiedä
sitäkään. Kun sä lähdit.

Mummovainaa

2008-12-29T10:07:00.000-08:00

Silirimpsis riimiä pukkaa
sano mummovainaa dementiaosastolla.
Vanutti vanhaa villasukkaa.
Se mitään enää mistään tajunnu :
mietti missä on Aatu vaikka se kaatu
jo Kannaksella.
Minua se kyseli hevosmieheksi
kun ei tuo Aatu oo nyt talossa.
Lupasin alottaa heti maanantaista.

Äiti-teemaa käsittelee myös Äiti.