torstai 11. maaliskuuta 2010

Mikä se oli

Mikä se oli joka
kulki tästä
joka tuli ja
meni jättäen jälkeensä
häilyvän varjon
olohuoneen ovensuuhun
ja kuvansa
eteisen peiliin?

Oliko se tulesta tehty
dzinnien herra joka
kapinoi luojaansa vastaan
ja karkotettiin
suola-aavikolle
ja sen kuuma henkäys kutsuu
sinua luokseen

vai levossa palava
satasilmä
jonka rakkaus
lävistää lihan ja mielen ja
seuraa sinua
uniin näyttäen sinulle
sanojen salaisen musiikin?


Tulesta tehty on aiheena myös aikaisemmassa runossani Logos.

16 kommenttia:

  1. Tulen monet tahdot, olemuspuolet hyvin läsnäolevina.

    VastaaPoista
  2. arvoituksellinen tulen jälkikuva, voimakas runo. dzinni luo tähän oman kiinnostavan sävynsä - en oikeastaan ole koskaan ajatellut lampun henkeä eräänlaisena tulena.

    VastaaPoista
  3. Dzinnit ovat Koraanin mukaan tulesta tehtyjä henkiolentoja. Suurin tulesta tehty henki oli enkeli Iblis, joka kieltäytyi kumartamasta Jumalaa, karkotettiin tämän yhteydestä ja sai uuden nimen Shaitan. Siis sama kaveri kuin kristinuskon Saatana.

    Suurin osa dzinneistä palvoo Shaitania, mutta osa on Koraanin mukaan siirtynyt Jumalan leiriin. Siitä lampun hengestä en ole ihan varma, kenen puolella se on.

    VastaaPoista
  4. Hieno tarina, tämä piti lukea kahteen kertaan.

    VastaaPoista
  5. Kaksiteräinen miekka, kaksikasvoinen Jumala, tuhoava ja lämmittävä tuli, ei ihme jos joutuu kysymään mikä se oli

    VastaaPoista
  6. Hieno kirjoitus, ja oikein kaunis kiitos kommentistasi blogiini. :) Toivottavasti "eksyt" sinne jatkossakin.

    VastaaPoista
  7. Jollain tavoin hyvin kaunis runo, jännästi vanhanaikaisuus ja moderni yhdistyvät. Pidin kovasti. Ensimmäinen säkeistö kolahti eniten, "tuli ja / meni jättäen jälkeensä / häilyvän varjon / olohuoneen ovensuuhun / ja kuvansa / eteisen peiliin?" sekä lopun "uniin näyttäen sinulle / sanojen salaisen musiikin" koskettivat eniten.

    VastaaPoista
  8. Hieno! Mä tosin vielä karsisin muutamasta kohdasta turhia pois. Esim. mitä lisäarvoa tuo runoon olohuone tai eteinen. Mun mielestä ovensuu ja peilikin piisaisi.

    Täällä on kiva aina käydä kun oppii itsekin uusia asioita! Kiitoksia.

    VastaaPoista
  9. Kiitos runsaista kommenteista. Runo syntyi ns. painetekniikalla, eli kuvat ryöpsähtivät lupaa kysymättä päähäni ensin visuaalisina ja sitten viiden sekunnin viiveellä kielikuvina. Koko homma syntyi parissa tunnissa, jona aikana toinen aivopuolisko työsti runoa ja toisen ohjauksella vein lapsen harrastukseen, kävin viinakaupassa ym. yleishyödyllistä toimintaa. Tulosta tarvitsi hioa erittäin vähän.

    Toinen runon syntytapa on minulla vaivalloinen pihtisynnytys, jolloin joka sanaa saa kiskoa ulos, viännellä ja kiännellä. prosessi on kivuliaampi ja lopputulos omasta mielestäni valjumpi kuin paineistustekniikassa.

    Syntyvaiheessa en ymmärtänyt mitä nämä kummalliset lauseet tarkoittavat, mutta nyt löydän pikkuhiljaa säkeiden yhteyksiä alitajuntaani. Pasasen tulkinta kaksikasvoisesta jumalasta on hyvä : ehkä vastaparit voisivat olla kapina ja rakkaus tuli. Yhdistettynä ne paljastavat "sanojen salaisen musiikin", eli ilmeisesti se oli runouden muusa joka siitä käveli olohuoneeni poikki.

    Olohuoneen ja eteisen tehtävä runossa on 1. luoda kivoja soundeja runoon, ja 2. sitoa runoa konkreettiin maanpäälliseen paikkaan yksityiskohtaisilla koordinaateilla. Itse koen molemmat sanat tarpeellisiksi.

    CRIZY : Varmasti aion eksyä sivustollesi toistekin!

    VastaaPoista
  10. Monesti paras runo syntyy odottamatta.. Muutoin
    voisin kopioida Tuiman kommentin.

    VastaaPoista
  11. Muhazir, sanoit itse kommentissasi sen mitä minäkin tapailin: olohuone ja eteinen kiinnittävät mystisen ja arvaamattoman arkeen. Koin runossasi tulen vertauksena olevaisen ja ei-näkyväisen jatkumosta. Vertauskuviesi vima tuntuu selkärangassa asti. Hieno!

    VastaaPoista
  12. Arjen lisäksi olohuoneen ovensuu ja eteisen peili osoittavat selkeää paikkaa, joka ei ole varsinaisesti asunnon / kodin sydämessä, vaan jossain liepeillä, paikkaa, johon hetkeksi piipahdetaan, siinä korostuu häipyvyys, ei-kotiutuminen. Lisäksi peili korostaa viimeisen säkeistön unta.

    VastaaPoista
  13. Kiitos edelleenkin kommenteista. Outo Emo, tuo tuli olevaisen ja ei-näkyväisen jatkumona oli hyvin sanottu. Ja Tuima, sä kirjoitat niin terävästi ja osuvasti että sun pitäis ruveta kirjallisuudentutkijaksi. Vai ootko jo?

    Sen verran vielä runoni taustoista, että "levossa palava satasilmä" sai inspiraationsa hindulaisesta Krishna-jumalasta. Krishna inkarnoitui 7 kertaa ihmishahmoon mm. siksi että oli niin mieltynyt maalliseen rakkauteen. Hänen rakkautensa oli jumalallisen täydellistä sekä lihallisella että henkisellä puolella. Bhagavad Gita -teoksessa Krishna näyttää ihmiselle todellisen jumalallisen hahmonsa : se on kauhua herättävä, tuhatpäinen ja -raajainen. Ydinfyysikko Oppenheimer vertasi näkemäänsä ydinräjähdystä Krishnan ilmestymiseen.

    Krishna on Shivan ohella suosikkijumalieni Top Three -listalla.

    VastaaPoista
  14. hieno runo. Eka säkeistö hyvä, mutta tokasta säkeistöstä ottaisin pois kaksi ekaa sanaa ja kolmannesta ekan sanan. Minun korvaan noi sanat särähti, rikkoi muuten niin hienon kokonaisuuden ja sitä kautta tunnelmaa. Jotenkin minä taas luin runoa sanojen musiikkina, ja riitasoinnut eivät miellyttäneet tätä esteetikkoa.

    VastaaPoista
  15. Kiitos kommentista Ilona, pitkästä aikaa kuuluu sinustakin. Itselleni runous on hyvin paljon sanojen musiikkia - olen jopa lukenut runoja kielellä josta en ymmärrä mitään vain koska se "soi" hyvin. Mutta riitasoinnuista minä tykkään : haluan että musiikissa on särmää ja särähtelyä.

    VastaaPoista